Meet Pöly

Time has passed and life has definitely turned another page. We still miss our big boy and just coming back to this blog and reading my last post has got the tears flowing again. But indeed past is past and life goes on.

When Usko passed away I got this panicky feeling welling inside of me when I thought that there wouldn't be any horse waiting for me at the stables. I got a massive urge to check out the internet pages for any Finnhorses for sale in Sweden. There were two... Finnhorses are hard to find outside Finland. One was very close by us, and I contacted the seller. Didn't hear from her, and I assumed that he was sold (he was, I found out much later on). So, I asked after the second one, which was located as far south as possible in Sweden... The seller seemed ok with me, so I made a quick decision - only dithered for one day - and booked a flight to go and see him. I watched the videos of him several times over and knew how he moved and how he was ridden before. So, I had a pretty good idea of how he looked like before I flew over in the beginning of May.

We hit it off pretty well with the seller and just kept on chatting from the start. Pöly was with his two other pals in a paddock, but was easy to catch and didn't mind to be alone in the stable to be tacked up and taken to the grass school. He had not been ridden for a while, so I suggested to lunge him a little bit at first before riding to see how he was. That went fine, he was tuning into me totally fine and was under control.

Then the seller rode him first. And then I got on... and almost panicked! Oh my, he was just so totally different to Usko!! Narrower and smaller, but had a huge stride nonetheless. I had no balance.. my legs felt like they were dangling freely... I felt that he felt my inner panic and was startled himself as well. Only for a minute mind you, outwardly he was totally fine since I didn't pull on him or show my own panic in my body either... But that is why I was walking and walking and walking as long and low as possible... for a long time. To gain confidence that he was not going to take off with me or dump me on the ground. And to gain my own balance with him.

Of course he did not even think of taking off or dumping me and he was very well schooled to light aids. I just needed to connect with him. And we did. He relaxed into long and low, we trotted for a bit and he relaxed eventually to that as well. He didn't have any topline muscles, so trotting was a bit difficult and cantering without a strong hand to lean on was nearly impossible. But I had seen the videos and he could move fine when he had had more muscles. Even though the seller and I had totally different riding styles, he was smart enough to adapt rather quickly, so I was very pleased. It didn't matter that the trot was difficult and I could just about get him cantering, he was adapting, wanted to listen to me and was tuned into my aids.

Before I jumped off him, I knew that he's for me - wasn't sure of the husband though... I knew that he would freak out during his first ride... and was afraid that Pöly would do the same, since the man tends to grip when he freaks out causing possible freaking out in the horse as well. Plus Pöly was a bit small for his liking for sure. Nevermind, this was the one horse for me. The seller was a bit taken aback when I said on our way back to the stable that "ok, I'd like to buy him if you think it's ok for you to sell him to me". And she was a bit shaken when I suggested that she'd phone a vet there and then to come and do a check... It was a bit fast for her perhaps. Well, we signed contracts and agreed on price and so on and so forth. We both couldn't quite believe it went so fast, but it felt good, so why not.

I flew back home. The vet checked him the following week and found him to be totally fine for the purpose ('hobbyhorse'). In the meanwhile we were very busy getting everything ready for him at this end. And he was transported to us here less than two weeks later. He hopped off the truck a bit dazed and disoriented, but totally fine in the late evening of the 20th May.

So, meet Pöly, our new charmer:

And he trotted off to the evergreen pastures...

Out with his best friend ever. 

Well, it has been a very tough week and a bit.

Everything seemed fine on Friday 24th April when we came to the stable. Plan was to lunge and film a bit. We mucked out and then took the horses in. Immediately when our boy got into the stable, he started pawing the shavings and kicking his belly... We looked at each other in disbelief... as he went down and rolled... Oh No!
Well, it was out with him and walking while at the same time phoned the vet. Every time we came in, he started pawing etc., so it was a very clear colic...
Vet came and examined him back and front. Nothing obvious. Painkillers, sedative... and we were advised to keep an eye on him and walk him if he was restless.
So, we prepared for a night at the stables. All set up at the upstairs when after 10 pm we started hearing banging from the stable.. Went down to check and he was restless again. So, walkies for 15 min. Then he was ok for about 15 min before getting again restless and wanting to lie down... so on we went for an hour or more. He did start farting, so we decided to continue the walking and resting for a while to see if it would ease up. Nope. Around midnight he started rolling quite unsettlingly and would not calm down at all. So, after that we basically kept on walking and walking... phoned the emergency vet sometime just before 1 am when things did not improve at all. They told us that we were doing the right things... so to phone back in 30 min. We did. No change. So, they were coming up. The vet came up after 2 am. Same thing: check on both ends, and nothing found. Said that there's not much more he can do but to give some painkiller. And then we'll just have to wait and see. At this point our poor horse was in such pain that he did not want to stop anymore. Only the sedative made him stand. After the injection of painkiller I let him loose from the lead rope in his box and he immediately went down to roll... At this point the vet turned around and thought that this is not good... the painkiller should have worked. So, he phoned to the horse clinic and they decided that it would be best to load him up and take him there.

Him and the love of his life... He and mares mixed well in general.
But this girlfriend was extra special.  

We packed our things, got the trailer and then returned to see if we could shift our boy, who was now calmer and lying down. Very happy that the vet and his students had stayed to help out, since it took a bit of time to make him get up. He did eventually and walked in the trailer with rather little hassle.
Very lucky to have a university horse clinic just 30 min away... Travel went smoothly and our horse perked up at the clinic. Immaculately behaved again. At this time it was close to 5 am on Saturday.
Ok, same thing again: the vet on call checked him back and front. This time she felt something wrong with the small intestine. Some blood and gut fluid tests... blood tests with a bit high white cell count, but nothing else, fluid was normal. Recommendation was to operate. We went with it. And then it was time for us to leave...
Took the trailer back to the yard and then headed home. Was home around 7 am. Not slept a wink...
We managed to get 2 hours of sleep before we were woken up by the surgeon phoning that the operation had gone as well as possible. Gas only in the guts, small intestine had twisted once on itself and once around cecum.. no real damage however, so needed only a small incision to let the gas out and then untwisted the guts etc. Critical situation, but all as well as can be.
He woke up some 4-5 hours later. All going ok.
The night did not go well though and he was in pain.. However he was perking up during the day. Same for Monday. Got phoned in the morning that he had a bad night and the stomach had to be flushed lots of times... gut had not come into action yet either. However, during the day he again felt better. We got to see him finally in the afternoon and he was calm, had just pooped! And was tucking into some little bit of haylage we gave him. So, we left feeling ever so slightly optimistic. We knew he was still critical, but his gut was moving and he was eating...

Fresh New Grass, nothing beats that! 

Then on Tuesday morning 7:45 (28th April) I just about missed a phone call from the clinic... Tried to phone them back in panic mode, knowing that it would be bad news... However, they had already phoned the husband, who was at work. Our poor boy had a very high fever and was in quite a lot of pain. This was it. Time to go. Luckily my husband's work is just beside the clinic, so he went to say goodbye... I did not want them to wait for me to get there and prolong his agony any longer than necessary, so I stayed home. He was calm and had already had the first sedative when he got there. Said his goodbyes and thanked him for being with us as long as he had. And then it was time for him to go.

Our dear darling Usko, rest in peace. 

Uskoni, 23.05. 2003 - 28.4. 2015

There was an autopsy, but have not as yet heard about it. Announcements to all friends, family, ex-owner, horse registers... Devastatingly sad days... But incredible support from all! Such lovely messages from even totally unknown people.

The colic came out of nowhere. He had not had any trouble before... and everything was normal. Our routines were the same, food was the same... He behaved totally normally up until that Friday afternoon when he came in. Also had eaten his breakfast and lunch normally that day... poop was the same when I mucked out... No unusual behavior either earlier that day... We are totally baffled. Maybe he ate some bad bit of soil or roots or something in their bare winter paddock..? Maybe there was something else going on for longer that just culminated on Friday..? No idea. We or anyone else noticed nothing unusual... Hoping that the autopsy will shed some more light on the matter.

First day with us here. (co Sofia Lövgren-Hansson)

We have so much video material from that week... so I watched it all and tried to see whether there was something different with him. But no. Even the day before we had been riding and everything was normal. The only thing was that he was a bit stiff, but even that was normal, since it had been very windy for the past couple weeks and he got always stiff like that if it was windy...
I analyse everything, but no matter how hard I thought of this and that, I just cannot get to anything that may have caused it... So, I'm truly hoping that the vets will find something obvious.

So, a week has passed. Tears have flown quite freely, but slowly the bouts of crying have lessened. Made our last video journal, an extensive photo book, and planning to braid and knot some bracelets, earrings and keyrings from the tail hairs we got from him.
Don't know quite what to do with myself since I'm not going to the stables every day... Have been there though twice now. First time was tough... but it gets better.

The stress of him being ill and at the clinic was massive. Every time the phone went, we panicked and feared for the worst... After Tuesday the stress was gone, but we were left with total sadness. And by Sunday we were both ill with a sore throat, awful sniffles and general misery... quite normal for the body to react this way I suppose.

Anyway, I realized pretty soon that I simply cannot go on without a horse. It's become a habit that is hard to shift during these 12+ years to go to stables every day... I have my eye on a rare occasion of a Finnhorse for sale in Sweden. We shall see if this one is for us, or whether I'll be heading across the narrow sea to find one.
But in the meanwhile I'll do lots of baking, gardening and helping out at the stables some mornings... The next horse will appear when it will... I have learned to be patient with these things.
What will be will be. No matter what I'll do, the past won't come back, so we just have to gaze into the future.

Kritiikki nr. 9

Talven viimeisetkin rippeet oli kadonneet ja meikä päätti lähettää Willille videon numero 9. Meni vähän aikaa, ennenkuin saatiin kunnon video filmattua kaikenlaisten syiden takia. Oli joko liian myöhä ja pimeä, tai sitten ei hyvä keli tai unohdettiin kamera... No, video saatiin kuitenkin kokoon ja kritiikki tulla tupsahti sitten päivän parin päästä.

Oltiin vähän jumahdettu tuossa talven aikana ja se näkyi sitten kyllä liian hitaana askelluksena. Kuten edellisessä 'Kritiikki nr 8' postauksessa totesin, talvi oli vaikeaa treeniaikaa, kun oli lähinnä jäistä... tai siis lämmintä ja kylmää vuorotellen. Joskus oli kivat pakkaskelit ja tarpeeksi lunta, mutta se oli harvinaista herkkua.
Eli Poju läskistyi heinällä kun ei päästy liikkumaan kunnolla. Ja se jäi päälle se hidas askellus kun sitten vihdoin kenttä suli kokonaan. Hitaanpi askellus tosin kuuluu hommaan, kuten Will toteaa tuossa kritiikissä. Eli on tyypillistä just tässä vaiheessa, kun hevonen alkaa tosissaan astumaan alle. Siis askelen pituus venyy, joten meno tuntuu hitaammalta vaikka rytmi säilyy samana. Mutta siltikin Pojun meno oli liian hidasta - noin 10% kuulemma. ;) Ja jos suokin päästää hidastelemaan kerran pari, niin se jää sitten päälle heti... :D Tai ainakin tämä suokki oppii heti laiskaksi, jos sen antaa laiskotella.

Tässä avotaivutusta - tai shoulder fore oikeastaan. 

Willin neuvot siis lyhyesti sanottuna meille oli: enemmän eteen, ratsastusta liinassa, pienten volttien ja kulmien välttäminen. Tavoitteena siis saada Poju enemmän eteen ja alas ratsastaessa, ja energisempää menoa.

Juoksuttaessa menee ihan ok, varsinkin kun ei ole mitään vempaimiakaan. Eli siinä säilyy energisyys ja kunnon työskentely.

Liitettiin mukaan myös vähän meidän lähes ekaa 'in-hand' työskentelyä. Eli Carden ohjeiden mukaan aloitettiin ihan vaan kävelyllä ja pysähdyksillä. Totutellaan Pojua ja meitä hommaan.

'In-hand' kävelyä

Meikä on sen verran lyhyt kyllä, että taitaa tämä maastakäsin työskentely jäädä nyt sitten miehen hommaksi! Sillä on heti enemmän kudosta, kun on tarpeeksi pitkä. :D Eli Poju kuuntelee heti paremmin. Tässä Will kehoitti alkamaan vaan sen väistättämistyöskentelyn maastakäsin. Ja eiköhän tosiaan aloiteta, kun tämä käynti ja pysähdykset menee jo ihan ok.

Miehellä menee paremmin. 

Reagoin heti Willin kommentteihin, kuten aina, ja sitten samana päivänä annoin miehen juoksuttaa mua. Myös juoksuttaessa ilman ratstastajaa aloitettiin vaatimaan enemmän liikettä. Ja sitten kun mies päästi mut liinasta, vaadin sitä samaa liikettä. Toimi siis erittäin hyvin! :D Liinassa ratsastus tosin oli hieman karmivaa ainakin ensi alkuun... Ihan vaan se, että mulla ei ollut täysin kontrollia siihen, kuinka lujaa mentiin! ;) Ja vasemmalla kierroksella varsinkin tuo halusi nojailla sisään ja pienentää ympyrää... joka sitten myös altisti kompuroimiselle! Ääks. No, keskityin väistämiseen isommalle ympyrälle, ja kyllä se siitä.

Havaitsin, että tuppasin pitämään pohkeet lähes koko ajan Pojun kyljissä. Ei ole helppoa ottaa pohkeet kokonaan irti kyljistä, kun on kyseessä tynnyrimäinen polle ja rungoton satula!! Mutta onnistuin. Keskityin siis pitämään pohkeet irti kokonaan, käyttämään kehon syviä lihaksia pitämään itseni tasapainossa ja pitämään todella kevyen tuntuman. Kaikki auttoi! Poju oli oikein tyytyväinen varsinkin kun mentiin sitten itseksemme liinauksen jälkeen. Eli rentoutui ja tykkäsi siitä, kun otin pohkeen kokonaan pois, kun sitä ei tarvittu. Ja reagoi paljon paremmin pohkeeseen sitten kun sitä käytin. Kädet, pohkeet, keskikeho ja kaikkien näiden apujen ajoitus... siinähän se.
Tuloksena todella hyvää liikettä; Poju tuli heti paremmin eteen ja alas ratsastettaessa, ja pidettiin energisempää liikettä päällä ilman mitään pikkukäännöksiä tms.
Mikäs tässä, kun saa näin hyviä treeninparannusohjeita! :)

Kevään kylvöt ja keittiöpuutarhan suunnitelmat

Valitettavasti viime vuonna en saanut millään paprikan ja munakoison siemeniä itämään. Ja oli ostettava sitten kaupasta valmiit taimet. No, tuli niistä jotain maistiaisiksi, muttei kyllä paljoa. Nyt tänä vuonna skarppasin ja laitoin niiden siemenet itämään ajoissa ja todella lämpimään. Onnistui todella paljon paremmin, tosin Black Beauty –niminen munakoiso ei muuten sittenkään idä millään. Taitaa olla kuolleita siemeniä, kun kuitenkin sain toisen lajikkeen itämään ok.

Myös pavun siemenet ei tahtoneet itää viime kesänä, olivat sitten todella myöhässä kukinnaltaan, eikä papuja tullut kovinkaan kummoisesti. Harmillista, kun tykkään pavuista todella paljon.

Sen sijaan palsternakat ulkona kohopenkissä kasvoivat kivasti! Ja kyllä olivat ihania. Tykätään niistä uunissa paahdettuina.

Kokeilin myös hunajamelonia kasvihuoneessa viime vuonna. Sehän lähti kivasti kasvamaan kaupan taimesta. Hirveä into sillä oli haarautua ja kukkia, jotta sitä piti kurittaa todella tiuhaan tahtiin... Nimittäin, jos haluaa saada jotain satoa, niin sen ei pidä antaa kukkia kovin paljoa. No, ei tullut mitään jättiläismäistä melonia alkusyksyllä, mutta tulipa kuitenkin semmoinen pikkupallo! Ja kyllä oli hyvää! :9 Ihanan makeaa, vaikka oli pikkuruinen. Pitää yrittää saada meloni pari kasvamaan täksi vuodeksi ja koittaa hoitaa niitä niin, että tekevät vähän isompia meloneita. 

Tänä vuonna kävin kaikki siemenpussit läpi ja päätin monipuolistaa keittiöpuutarhan. Viime vuosina olen lähinnä viljellyt vain näitä muutamaa suosikkilajia (tomaatit, kurkut, paprikat, munakoisot, kesäkurpitsat, pavut, valkosipulit). Palstojen vähyys on vaikuttanut tähän myös. Nyt kohopenkkejä on enemmän (ulkona kaksi 4x1 m, yksi n. 2x2 m ja yksi 120x60 cm; kasvihuoneessa kaksi 4.5x0.5 m), jotta nyt alkaa tilaa riittämään.

Tomaatteja

Kasvihuoneeseen menee tänä vuonna noin 18 tomaattia. Niitä on nyt jopa kymmenen lajiketta! Pihvitomaatti (ei tullut lajikkeen oikeaa nimeä mukaan), Amarilla, Marmande, Russian, Marzano, Stupice, Red Alert, Alicante, Genovese ja Andine Cornue. Yhdestä kolmeen kasvia per lajike. Pihvitomaatti, Amarilla, Marmande, Marzano ja Andine ovat mulle uusia lajikkeita, muut on tuttuja monen vuoden takaa. Täytyy sanoa, että ei tarvitse todellakaan ostaa tomaatin siemeniä vuosikausiin! Kyllä niitä riittää vielä pusseissa. Ja ihmeellisesti vaikka jotkut lajikkeet (Stupice, Red Alert, Alicante ja Genovese) on todella vanhoja, itää ne vieläkin! Mulla on siemeniä myös Costoluto Pantano pihvitomaattilajikkeesta, mutta ne eivät enää idä... Ne pari siementä, jotka kylvin tänä vuonna Cherokee lajikkeesta eivät myöskään itäneet. Ja Cherokeen siemenet on vain vuoden vanhat. Pantano on niin vanha, että ei ole ihme jos on elo niistä loppunut (parasta ennen 2007!). Eli tänä vuonna tulee pihvi-, kirsikka-, luumu-, pensas- ja normaaleja tomaatteja.

Taustalla pillisipulit ja edessä purjot. 

Tomaattipenkin möyhensin valmiiksi lisäten sinne olkilantaa, kanankakkaa ja uutta multaa. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi myös voinut lisätä hieman puoliraakaa kompostia lieroineen. Mutta olkoon nyt, eiköhän kanankakka ja hevosen lanta auta myös asiaa.
Sitten istutin Stuttgarter sipuleita tomaattipenkkiin! :D Ei ole pitkään aikaan ollut omia sipuleita, ja tänä vuonna niitä nyt sitten tulee! Laitoin nämä sipuleina penkkiin, jotta kasvavat ja valmistuvat ennen kuin tomaatit tulevat isoiksi. Eli sipulit menivät kasvihuoneeseen 15 maaliskuuta. Sen jälkeen on ollut yöpakkasia, muttei mitään kamalan kylmää juuri kasvihuoneessa, vaikkei siellä ole lämmitystä. Ehkä on alimmillaan ollut -3C. Mutta useimmat yöt on olleet siis lämpimämpiä ja päivällä lämpötila saattaa nousta jopa 20C! Että eiköhän ne siellä ala kasvamaan kohopenkissä.
Sipulit sopivat hyvin yhteen tomaattien kanssa. Tarkistan aina taulukosta sopivuudet, kun suunnittelen istutuksia. Mun taulukko on äitin kopioima jostain vanhasta kasvimaakirjasta... mutta niitä kyllä löytyy netistä hyvin nopeasti. Esimerkiksi Hyötykasviyhdistykellä on todella hieno sivu sekaviljelystä ja kasvikumppaneista. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

Toinen kasvihuoneen penkki saa taas kurkut, paprikat ja munakoisot osakseen. Sitä en ole vielä myllertänyt valmiiksi.

Kurkut kasvaa! 

Kurkkuja on kasvamassa Bella ja Spacemaster lajikkeet. Avomaankurkkuja Diamant ja Rein. Kolme kasvia kaikkia lajikkeita, tosin yksi Diamant kupsahti... Eli yksitoista kurkkukasvia tälläkertaa. Sekä kaksi tainta viidakkokurkkua.

Ophelia munakoiso

Munakoisoista en todellakaan saanut tuota Black Beautyä itämään. Mutta Ophelia iti hienosti ja kasvaa hyvin. Niitä tulee neljä kappaletta. Paprikat oli taas hieman vaikeita saada itämään, mutta onnistuin paljon paremmin kuin viime vuonna. Niitä on kasvamassa kaksi Thoria, kaksi Marconia, yksi Pusztagold, kaksi California wonderia, kaksi Amykaa ja yksi Astor. Eli tulee ehkä noin kymmenen kappaletta paprikoita kuudesta lajikkeesta. Kaikenlaisia värejä ja eri kokoisia.
Chilejä laitan myös kurkkujen sekaan jos vaan mahtuu! Niitä on tulossa neljä kappaletta: kaksi Lombardoa ja yksi Jalastar sekä Piment.
Siinä on sitten kasvihuone täysi! Ehkä saan väliin mahtumaan basilikaa ja vähän salaattejakin. Jos ei mahdu väliin, niin laitan yhteen paljuun sitten.

Ulos syvempään isoon kohopenkkiin menevät salkopavut ja pensaspavut sekä kaalit. Kaalit ovat jo kasvamassa, pavut pitäisi kohta laittaa vessapaperin hylsyihin esikasvamaan. Mulla oli vanhoja Elisa kaalin siemeniä, jotka laitoin kaikki 20 siementä itämään, niistä tuli viisi tainta. Tosi hyvä kaali ja tykättiin paljon Skotlannissa ollessa. Toimi hyvin säilöttynä pikkelssinä.
Päätin tänä vuonna yrittää taasen kukkakaalien kasvattamista! Ei ole ennen onnistunut... Valitsin Idol ja Multi head lajikkeet, ja ne ainakin itivät ja kasvavat hyvin! Idolia on tulossa 14 (kylvin 15) ja Multi headiä 4 (kylvin 5). Saas nähdä miten käy! Nyt näyttävät hyviltä, tosin täytyy varmaankin ruveta niitä lannoittelemaan pikapuoliin... Nämä kaikki kukkakaalit ei kyllä mahdu papujen kanssa yhteen, jotta täytyy niitä levitellä muillekin palstoille.

Toinen iso kohopenkki saa sitten porkkanoita, punajuuria, palsternakkaa, sokerijuurikasta, lanttua, naurista, pillisipulia, sipulia, salaatteja, retiisiä, purjoa ja sitä kukkakaalia. Kaikkia vähän... Lantut ja nauriit on todella vanhoja siemeniä myös, että niistä en odota paljoa... mutta ei raski heittää pois, katsotaan, josko sieltä jotain nousisi.

Tein tuossa myöhäissyksyllä uuden lasagne-penkin. Laitoin laidat vanhoista heinäpaaleista ja siihen sitten vuorotellen ruskeaa ja vihreää. Tosin sitä vihreää ei ollut enää myöhään syksyllä kovinkaan paljoa... jotta penkkiin meni paljon puoliraakaa kompostia ja olkilantaa... Siihen penkkiin laitan sitten kesäkurpitsat ja ehkä muutaman herneen tai jotain sellaista.

Baby Bear kasvaa

Ja viimeinen penkki valmistui tässä varhaiskeväällä. Se on hevosen vanha heinälaatikko. Pistin sinne kunnolla puoliraakaa kompostia, olkilantaa, kanankakkaa, puutuhkaa ja uutta turvemultaa. Sinne menevät sitten melonit! Kylvin kahta lajiketta: Stellio ja Baby Bear. Molemmat itivät.. mutta jätin Stellion liian kauaksi aikaa propagaattoriin ja se homehtui!!! Voi harmi!! Olisi pitänyt heti nykäistä se sieltä pois omaan ruukkuun. Sirkkalehdethän sillä vaan oli siinä vaiheessakin, mutta tosiaan, ei olisi pitänyt jättää niitä siihen lämpöiseen ja kosteaan yhtään kauempaa kuin oli tarve. Eli nyt on sitten vaan kolme Baby Bearia - joka on oikeastaan luokiteltu kurpitsaksi. Stelliota ei ollut kuin ne neljä siementä... jotta pitää ostaa uusia, jos haluan kokeilla niitä uudelleen. Mutta jos Baby menee heinälaatikkoon, ei sinne oikeastaan mahdu enää muuta. Eli ne varsinaiset melonit pitää jättää ensi vuoteen.

Perunoita laitetaan ekaa kertaa sitten Skotlannin päivien! Tälläkertaa innostuin Kanadalaisen Grow, Fine Gardening's guide to vegetable gardening -lehden artikkelista (syksy 2014 lehti). Siinä tehtiin perunatorni. Me laitetaan perunat tornin idealla 1x1 m kehikkoon (siihen metalliseen 'komposti'-ritiläkehikkoon). Ostettiin kaksi lajiketta: Amandine ja Juliette. Täältä Ruotsista ei löydy meidän ehdottomia Skotlannin suosikkeja valitettavasti... :( Olisi ehkä pitänyt tuoda mukana varsinkin Highland Burgundy Red, joka pysyy purppuran punaisena keitettynäkin... Se on todella ihana peruna! Ja säväyttää muusina tai ranskiksina. Muutenkin Britanniassa on todella paljon enemmän perunalajikkeita... Kokeilin montaa eri lajiketta siellä ollessa, ja täytyy sanoa, että kyllä niillä on eroa! Siis lajikkeilla, jotka on jalostettu eri suuntiin (siis muussiperuna, ranskisperuna, uuniperuna, salaattiperuna...).

Lehtikaalit

Siinä ne oli ne kasvimaan penkit!
Sitten laitan lehtikaaleja (Half Tall ja Redbor) ja persiljaa kukkapenkkeihin. Ja yrttejä sinnetänne. Talvetin sitruunaverbenan, stevian, rosmariinin, pari oreganoa, curry-yrtin ja piparmintun kasvihuoneen penkkeihin upotettuna. Oreganot ja curry selvisivät aivan upeasti talvesta. Rosmariini näytti ookoolta kunnes lakastui... Stevia ja sitruunaverbena eivät ole vielä näyttäytyneet... eikä piparminttu, mutta siitä ei ole yleensä ollut huolta. Piparminttu on todella sitkeä tapaus!

Eli pitää vielä kylvää esikasvatukseen salaatit, yrtit, pavut ja herneet. Kyllä odotan innolla lämpimämpiä öitä, että saan kaikki nämä taimet kasvihuoneen viileään ja valoisaan.

Kasvihuoneen siirto

2013 kasvihuone oli siis sorapohjaisella etupihalla.

Kasvihuone budjetilla saa jatkoa! Nimittäin siirrettiin tuo budjetti-kasvihuone vähän pysyvämmälle paikalle viime keväänä. Ihan sen takia, että saatiin tilaa autoille, ja että kasvit saa vähän enemmän tilaa ja paremman alustan. Olivat siis tuossa ekassa paikassa isoissa paljuissa. Ja muuten tämä budjettikasvihuone on kestänyt nyt kaksi talvea aivan hyvin! :) Jätettiin kasvihuonemuovi päälle molempina vuosina, ekana talvena vaan otettiin ovi raameineen pois, jotta saatiin auto sisälle! Ja muovin päälle laitettiin kehikon alkuperäinen pressu. 

2013 kesällä kasvit olivat isoissa paljuissa.
Toimi aivan hyvin tämäkin

Sitten kasvihuoneen siirtoon!

Ekaksi valmisteltiin uudet koho-lämpöpenkit tulevan kasvihuoneen molemmille sivuille – eli kaksi kappaletta 450 x 50 x 30 cm (pituus, leveys, syvyys) penkkejä.

Kohopenkkien laatikot paikoillaan.
Tässä olisi kannattanut laittaa maanpeitekangas ensin
käytävälle ja sivuille, jotta olisi saanut kankaan penkkien alle
ja sitten rikkaruohot olisi pysyneet vieläkin paremmin kurissa.

Käytiin hakemassa kaupasta neljä filmivaneria (250 x 60 cm) ja neliskulmaisia tolppia. Leikattiin vanerit kahteen osaan pituussuunnassa, että siis yhdestä vanerin palasesta tuli 30 cm leveä. 

Neljästä vanerinpätkästä leikattiin 50 cm palat päätypaloiksi. Ja tolpat paloiteltiin 40 cm pitkiksi, eli 10 cm maan sisään meneviksi. Tolpanpätkiä tarvittiin kymmenen kappaletta per penkki, eli neljä kulmiin ja kuusi sivuille tuiksi.

Sitten vaan ruuvailtiin vanerit nurkkatolppiin ja yhdistettiin 250 cm ja 200 cm leikatut vanerinpätkät kahden tolpan avulla. Näin siis tehtiin isot avoimet ’laatikot’. Kannettiin ne sitten uudelle kasvihuoneen paikalle, mittailtiin tarkasti alue niin, että varmasti vanha kasvihuone mahtuisi penkkien päälle, ja lyötiin tolpat maahan. 

Tässä vaiheessa tajuttiin, että olisi ollut parempi odottaa ruuvaamisen kanssa tai sitten tehdä paremmat reiät tolpille! Siis paksujen tolppien maahan lyönti ei ollut mitenkään helppoa, vaikka laitettiin alut rautakangella. Olisi ollut parempi lyödä tolpat yksittäin ensiksi maahan, ja sitten ruuvata vanerit niihin kiinni. No, kävihän sen näinkin... jotkut tolpat irroitettiin, lyötiin kiinni ja sitten ruuvattiin uudelleen. Ja joka vanerinpalan puoleenväliin laitettiin tolppa ulkopuolelle tueksi ja ruuvattiin kiinni. Kun laatikot oli istutettu maahan, ne katettiin maanpeitekankaalla. Sen takia, että mullat pysyy paremmin laatikoissa ja että rikkaruohot ei pääse pesiytymään allaolevasta maasta penkkeihin. Ja parasta niitata se kiinni laitoihin, niin ei pääse lepsuilemaan.

Oksasilppua ekaksi! 

Olkilantaa

Lehtiä, tuhkaa, vanhaa
multaa ja uutta. 

Kunnon kastelua ja sitten
vielä olkea päälle katteeksi

Sitten vaan niitä eri kerroksia: 

Ensin laitoin oksista tehtyä silppua pohjalle, sitten olkilantaa, sitten viime vuoden lehtiä, sitten kunnon kerros viime vuoden kasvatusmultaa ja uutta turvemultaa ja väliin vähän puutuhkaakin. 

Sen jälkeen kastelin penkit oikein kunnolla ja möyhensin niitä hieman talikolla. Ja viimeksi päällystin penkit kerroksella oikein olkista lantaa (eli paljon olkea vähemmään lantaa). Olkikerros päällä auttaa penkkiä lämpenemään nopeammin, kosteus pysyy paremmin penkissä, eikä rikkaruohot pääse valtaamaan penkkiä – jos niitä nyt sattuu olemaan jossain kerroksen osassa. Ja sitten vielä kastelin penkkejä uudelleen, että olivat varmasti märät läpeensä.

Käytävälle kangasta. 

Tehtiin penkit pari viikkoa ennen itse kasvihuoneen siirtoa, jotta saivat vähän aikaa edes muhia. Ja sitten ruvettiin laittamaan paikkaa itse kasvihuoneelle. Nimittäin, jos oltaisiin ensin siirretty kasvihuone paikalleen, niin kohopenkkien teko sinne sisälle olisi ollut todella kinkkistä touhua ja varmasti olisi tullut paljon ärräpäitä... 

Ja sivuille samoin. 

Mies oli ostanut todella jykevät betoniankkurit joka nurkkaan! 

Kunnon ankkurit!! 

Pienemmilläkin olisi pärjätty, mutta kuulemma just sillon ei kaupasta löytynyt muita kun näitä jykeviä... jotta se oli sitten vaan upotettava nuo jötkylät maahan! Siinä tarvittiin lapiota ja rautakankea himpun verran. Mutta saatiin ne maahan. Ankkureiden väliin päätyihin laitettiin kunnon lankut, joihin kiinnitettiin se kasvihuonekehikko.

Niin ja ennenkuin tehtiin mitään muuta, niin levitettiin lisää maisemointikangasta kasvihuoneen käytäväksi, sivuille ja päätyihin ruohon ja rikkaruohojen kasvua estämään.  

Kunnon lankut päihin ankkureihin kiinni. 

Kun nämä kaikki esityöt oli valmiita, niin sitten lähdettiin kantamaan kehikkoa entiseltä paikaltaan uudelle kohdalle. Siinä oli vähän sumplimista, mutta onnistui! Mikään ei mennyt rikki. Ja sitten vaan mies ruuvaili kasvihuoneen kehikon kiinni ankkuripalkkeihin. Pitkille sivuille laitettiin takaisin samat lankut, mitkä oli niissä aikaisemminkin. Ja ullakolta haettiin oviraami ja sovitettiin se takaisin paikalleen. Oltiin ostettu viinirypäle kasvamaan kasvihuoneen sisälle, jotta se istutettiin ennen kehikon ja muovin kiristämistä silleen, että juuret on kasvihuoneen ulkopuolella ja itse kasvi sisällä. Laitettiin se kasvamaan huoneen pohjoisseinälle keskelle pitkää sivua. Sen pitäisi kestää kunnon talvet, jotta katsotaan miten käy!

 

Kehikon siirto ja sen laittaminen palkkeihin kiinni. 

Kasvihuoneen siirto tapahtui toukokuun keskivaiheilla, jotta saatoin sitten heti kiikuttaa esikasvatetut taimet kasvihuoneeseen kunnon valoon. 

Ja hetihän ne kurkut ja tomaatit istutin sinne. Vähän laitoin suojaa kankaalla ensimmäisiksi öiksi, mutta hyvin nuo lähtivät kasvuun ja tykkäsivät olostaan. Kurkut olivat olleet kylpyhuoneen ikkunalla, ja siinä oli ollut niin kivat oltavat, että rupesivat kukkimaan! Eli istuttelin kukkivia kurkun taimia! Aikaiseenhan niistä sitten sai kurkkuja. Kesäkurpitsatkin kukkivat ruukussa ennenkuin sain ne istutettua ulos kohopenkkiin. 

Niille ei valitettavasti sää ollut otollinen ja etanat sekä kotilot söivät raukkaparkoja sinä kesänä. Mutta kurkkuja ja tomaatteja tuli roppakaupalla! 

Aivan ihanaa, että sai tomaattimurskaa pakkaseen ja parisen kymmentä lasipurkkia suolakurkkuja. 

Laitoin osaan suolakurkkuja myös chilipaprikaa ja valkosipulia, ja niistä tuli aika ytyä tavaraa! 

Budjettikasvihuone valmiina kesään! 

Critique nr. 8

Here's the critique number eight from Will. :D

Really nice to hear that everything is advancing the right way. Even though training has been really tricky because of the weather. That is, we have mainly walked recently and trotted when possible. There has been quite some days off as well for him. On the lunge we have been able to do a bit more. We have been occasionally to the summer paddocks to lunge as well when the school has been impossible to work on. And walkies to the forest at least once a week.

There has been some better weather days as well, but indeed not that many. And there has been better training sessions than what you can see from the video. But it has been impossible to film it, either because it has been too dark or then I haven't had a cameraman with me.

This day you see on the video I could just and just ride on the surface in the school. The whole surface was icy... but in the middle there was a circle of softer ice that broke under the hooves and was not slippy (especially with winter studs on). But I did not want to go anywhere beyond that circle... it was hard and definitely slippy ice everywhere else. It was a bit too small a circle (< 20 m) for our boy to move comfortably under saddle. Lunging-wise it was just about ok, but as you can see he was not that happy when ridden on it; his head is occasionally ever so slightly bent backwards, swishes his tail every now and then, wants to drop back to walk, and he is mouthing excessively.

But even so, his rhythm remains good and back dips only when he tries to fall back to walk by himself. And he does not find it too difficult to make the really very tight turns for him. That is, the stretch and rhythm remain pretty much the same (although not all the time or perfect as yet).

Now it's a week's holiday for the boy-o! :D Hopefully next week we'll have better weather and something else on the school than ice.

Kritiikki nr. 8

Tässä kritiikki numero 8 Williltä. :D

Todella kivaa kuulla, että homma menee eteenpäin, vaikka treeni on ollut todella vaikeaa sääolosuhteiden takia. Eli kävelyä lähinnä ja ravia sillon, kun mahdollista. Liinassa ollaan voitu tehdä vähän enemmän, ja muutaman kerran ollaan menty kesälaitumelle juoksuttamaan, kun muualla ei ole voinut olla.

Parempiakin kelejä on ollut, muttei tosiaan paljoa. Ja parempaakin työskentelyä... mutta sitä ei ole sitten saanut videolle, kun on ollut liian pimeää yleensä - tai ei ole ollut kameramiestä.

Tää videointipäivä oli just ja just ok ratsastaa kentällä. Kentää oli todella jäinen... mutta keskellä oli ok olla, kun siinä jää oli pehmeää ja antoi periksi hevosen alla. Mutta muualle ei ollut asiaa tuolta alle 20 m ympyrältä... Eli kuten tuosta videosta voi nähdä, Pojulla on vaikeaa sille hieman liian pienellä ympyrällä työskentely noin kauan. Liinassa menee ihan ok. Mutta ratsailla vaikeudet frustraatiot tulee esiin silleen, että tuo on välillä päästään hieman taakse taipunut, heilauttaa häntäänsä silloin tällöin, tahtoo lähinnä tiputtautua käyntiin, ja naksuttaa suutaan silloin tällöin.

Mutta siltikin rytmi pysyy samana..! Selkä notkahtaa vain silloin, kun tuo yrittää itsekseen tipahtaa käyntiin. Ja hienosti toimivat myös nuo todellakin Pojulle tiukat käännökset. Eli venytys ja rytmi säilyvät jos ei täydellisinä niin kutakuinkin samoina kuitenkin.

Nyt sitten viikko lomaa pollelle! :D Toivottavasti sitten ensi viikon aikana kentällä on jotain muuta kuin vain jäätä.