Kasvihuoneen siirto

2013 kasvihuone oli siis sorapohjaisella etupihalla.

Kasvihuone budjetilla saa jatkoa! Nimittäin siirrettiin tuo budjetti-kasvihuone vähän pysyvämmälle paikalle viime keväänä. Ihan sen takia, että saatiin tilaa autoille, ja että kasvit saa vähän enemmän tilaa ja paremman alustan. Olivat siis tuossa ekassa paikassa isoissa paljuissa. Ja muuten tämä budjettikasvihuone on kestänyt nyt kaksi talvea aivan hyvin! :) Jätettiin kasvihuonemuovi päälle molempina vuosina, ekana talvena vaan otettiin ovi raameineen pois, jotta saatiin auto sisälle! Ja muovin päälle laitettiin kehikon alkuperäinen pressu. 

2013 kesällä kasvit olivat isoissa paljuissa.
Toimi aivan hyvin tämäkin

Sitten kasvihuoneen siirtoon!

Ekaksi valmisteltiin uudet koho-lämpöpenkit tulevan kasvihuoneen molemmille sivuille – eli kaksi kappaletta 450 x 50 x 30 cm (pituus, leveys, syvyys) penkkejä.

Kohopenkkien laatikot paikoillaan.
Tässä olisi kannattanut laittaa maanpeitekangas ensin
käytävälle ja sivuille, jotta olisi saanut kankaan penkkien alle
ja sitten rikkaruohot olisi pysyneet vieläkin paremmin kurissa.

Käytiin hakemassa kaupasta neljä filmivaneria (250 x 60 cm) ja neliskulmaisia tolppia. Leikattiin vanerit kahteen osaan pituussuunnassa, että siis yhdestä vanerin palasesta tuli 30 cm leveä. 

Neljästä vanerinpätkästä leikattiin 50 cm palat päätypaloiksi. Ja tolpat paloiteltiin 40 cm pitkiksi, eli 10 cm maan sisään meneviksi. Tolpanpätkiä tarvittiin kymmenen kappaletta per penkki, eli neljä kulmiin ja kuusi sivuille tuiksi.

Sitten vaan ruuvailtiin vanerit nurkkatolppiin ja yhdistettiin 250 cm ja 200 cm leikatut vanerinpätkät kahden tolpan avulla. Näin siis tehtiin isot avoimet ’laatikot’. Kannettiin ne sitten uudelle kasvihuoneen paikalle, mittailtiin tarkasti alue niin, että varmasti vanha kasvihuone mahtuisi penkkien päälle, ja lyötiin tolpat maahan. 

Tässä vaiheessa tajuttiin, että olisi ollut parempi odottaa ruuvaamisen kanssa tai sitten tehdä paremmat reiät tolpille! Siis paksujen tolppien maahan lyönti ei ollut mitenkään helppoa, vaikka laitettiin alut rautakangella. Olisi ollut parempi lyödä tolpat yksittäin ensiksi maahan, ja sitten ruuvata vanerit niihin kiinni. No, kävihän sen näinkin... jotkut tolpat irroitettiin, lyötiin kiinni ja sitten ruuvattiin uudelleen. Ja joka vanerinpalan puoleenväliin laitettiin tolppa ulkopuolelle tueksi ja ruuvattiin kiinni. Kun laatikot oli istutettu maahan, ne katettiin maanpeitekankaalla. Sen takia, että mullat pysyy paremmin laatikoissa ja että rikkaruohot ei pääse pesiytymään allaolevasta maasta penkkeihin. Ja parasta niitata se kiinni laitoihin, niin ei pääse lepsuilemaan.

Oksasilppua ekaksi! 

Olkilantaa

Lehtiä, tuhkaa, vanhaa
multaa ja uutta. 

Kunnon kastelua ja sitten
vielä olkea päälle katteeksi

Sitten vaan niitä eri kerroksia: 

Ensin laitoin oksista tehtyä silppua pohjalle, sitten olkilantaa, sitten viime vuoden lehtiä, sitten kunnon kerros viime vuoden kasvatusmultaa ja uutta turvemultaa ja väliin vähän puutuhkaakin. 

Sen jälkeen kastelin penkit oikein kunnolla ja möyhensin niitä hieman talikolla. Ja viimeksi päällystin penkit kerroksella oikein olkista lantaa (eli paljon olkea vähemmään lantaa). Olkikerros päällä auttaa penkkiä lämpenemään nopeammin, kosteus pysyy paremmin penkissä, eikä rikkaruohot pääse valtaamaan penkkiä – jos niitä nyt sattuu olemaan jossain kerroksen osassa. Ja sitten vielä kastelin penkkejä uudelleen, että olivat varmasti märät läpeensä.

Käytävälle kangasta. 

Tehtiin penkit pari viikkoa ennen itse kasvihuoneen siirtoa, jotta saivat vähän aikaa edes muhia. Ja sitten ruvettiin laittamaan paikkaa itse kasvihuoneelle. Nimittäin, jos oltaisiin ensin siirretty kasvihuone paikalleen, niin kohopenkkien teko sinne sisälle olisi ollut todella kinkkistä touhua ja varmasti olisi tullut paljon ärräpäitä... 

Ja sivuille samoin. 

Mies oli ostanut todella jykevät betoniankkurit joka nurkkaan! 

Kunnon ankkurit!! 

Pienemmilläkin olisi pärjätty, mutta kuulemma just sillon ei kaupasta löytynyt muita kun näitä jykeviä... jotta se oli sitten vaan upotettava nuo jötkylät maahan! Siinä tarvittiin lapiota ja rautakankea himpun verran. Mutta saatiin ne maahan. Ankkureiden väliin päätyihin laitettiin kunnon lankut, joihin kiinnitettiin se kasvihuonekehikko.

Niin ja ennenkuin tehtiin mitään muuta, niin levitettiin lisää maisemointikangasta kasvihuoneen käytäväksi, sivuille ja päätyihin ruohon ja rikkaruohojen kasvua estämään.  

Kunnon lankut päihin ankkureihin kiinni. 

Kun nämä kaikki esityöt oli valmiita, niin sitten lähdettiin kantamaan kehikkoa entiseltä paikaltaan uudelle kohdalle. Siinä oli vähän sumplimista, mutta onnistui! Mikään ei mennyt rikki. Ja sitten vaan mies ruuvaili kasvihuoneen kehikon kiinni ankkuripalkkeihin. Pitkille sivuille laitettiin takaisin samat lankut, mitkä oli niissä aikaisemminkin. Ja ullakolta haettiin oviraami ja sovitettiin se takaisin paikalleen. Oltiin ostettu viinirypäle kasvamaan kasvihuoneen sisälle, jotta se istutettiin ennen kehikon ja muovin kiristämistä silleen, että juuret on kasvihuoneen ulkopuolella ja itse kasvi sisällä. Laitettiin se kasvamaan huoneen pohjoisseinälle keskelle pitkää sivua. Sen pitäisi kestää kunnon talvet, jotta katsotaan miten käy!

 

Kehikon siirto ja sen laittaminen palkkeihin kiinni. 

Kasvihuoneen siirto tapahtui toukokuun keskivaiheilla, jotta saatoin sitten heti kiikuttaa esikasvatetut taimet kasvihuoneeseen kunnon valoon. 

Ja hetihän ne kurkut ja tomaatit istutin sinne. Vähän laitoin suojaa kankaalla ensimmäisiksi öiksi, mutta hyvin nuo lähtivät kasvuun ja tykkäsivät olostaan. Kurkut olivat olleet kylpyhuoneen ikkunalla, ja siinä oli ollut niin kivat oltavat, että rupesivat kukkimaan! Eli istuttelin kukkivia kurkun taimia! Aikaiseenhan niistä sitten sai kurkkuja. Kesäkurpitsatkin kukkivat ruukussa ennenkuin sain ne istutettua ulos kohopenkkiin. 

Niille ei valitettavasti sää ollut otollinen ja etanat sekä kotilot söivät raukkaparkoja sinä kesänä. Mutta kurkkuja ja tomaatteja tuli roppakaupalla! 

Aivan ihanaa, että sai tomaattimurskaa pakkaseen ja parisen kymmentä lasipurkkia suolakurkkuja. 

Laitoin osaan suolakurkkuja myös chilipaprikaa ja valkosipulia, ja niistä tuli aika ytyä tavaraa! 

Budjettikasvihuone valmiina kesään! 

Keittiöpuutarhasuunnitelmia

Ollaan jo melkein puolivälissä helmikuuta, ja on korkea aika suunnitella ensi kesää varten! Tomaatit ja paprikat pitäisi oikeastaan olla jo propagaattorissa. Mutta parempi myöhään kun ei ollenkaan. Viime vuonna olin vieläkin myöhemmässä suunnitelmieni kanssa, ja silti piisasi elonkorjuuta. Elikkä ei tässä vielä hätää.

Aloitin tänä vuonna suunnittelun siemeninventaariolla. Ja hämmästyin, kuinka paljon erilaisia kasvisten siemeniä mulla onkaan! Tämän vuoden haaste onkin sitten kaikkien kasvislajien sovittaminen puutarhaan. Tällä hetkellä tilaa löytyy kasvihuoneesta, jonne mahtuu noin 20 isoa muurauspaljua (niitä 70-90 litraisia); kohopenkistä, joka on 1 m x 4 m x 30 cm; ja viime vuonna tehdystä lämpöpenkistä (1 m x 4 m x 15 cm kehikossa). Ja lisäksi löytyy valko- ja ilmasipulipenkit.

Apropoo valkosipuleista… Viime vuonna epäonnistuin ekaa kertaa niiden kanssa! Skotlannissa ne oli niitä ehdottomasti helpoimpia kasviksia kasvattaa, enkä koskaan epäonnistunut. Vuosikausia on mennyt, ettei ole tarvinnut valkosipuleita ostaa kaupasta... Ja sitten ekaa kertaa niitä kasvattaessa täällä Ruotsissa viime vuonna, ne kaikki kuolivat. Analysoin hommaa sitten jälkeenpäin ja ensiksikin arvelen maan olleen vieläkin liian raskasta niille – vaikka siihen käänsinkin paljon hiekkaa. Ja toisekseen, laitoin ne maahan aivan liian aikaisin (tuossa olikohan syys-lokakuussa), eli kasvoivat ja sitten paleltuivat. Vaikka Skotlannissa tuo ei ollut lainkaan ongelmana – tosin siellä ei routa ole niin jykevä, vaikka lunta tulisikin. No, viime vuonna sitten tästä viisastuneena odottelin ja odottelin pakkasten tuloa ennen valkosipuleiden maahanlaittoa. Marraskuu tuli ja menikin... Ja sitten olin yhtäkkiä liian myöhässä, olin poissa kotoa, ja lumi satoi maahan. Äh, no se oli sitten siinä, ajattelin. Kaupasta niitä on vaan ostettava ensi vuonnakin. Mutta vaikka talvi tuntui tulevan, meni se hyvin nopeasti pois! Eli lämpötilat nousi plussalle, lumet suli ja vettä satoi. Ja niin minä sitten istuttelin valkosipuleita tuossa Uuden Vuoden aikoihin! On sitä aikoihin eletty! Että puutarhassa myllerretään ja istutuksia tehdään ihan noin vaan keskitalvella! Ohhoh.

Tämä lämmin talvi on myös aiheuttanut sen, että esim. mun Lonicerat (kuusamat) rupesivat pukkaamaan lehtiä! Ja tulppaanit, krookukset yms. kevätsipulit on myös ruvenneet kasvamaan aivan liian aikaisin. Ennenkuin pakkaset tuli takasin (ja ehtivät jo menemäänkin taasen), lappasin kaikkien herkkien kasvien päälle vähän olkilantaa suojaksi. Peukut pystyyn, etteivät kasvit pääse kuolemaan tämmöisen ihmeellisen talven takia.

No, palataanpas takaisin keittiöpuutarhasuunnitelmiin.

Olen päätynyt samaan suunnitelmaan, kuin viime vuonna kasvihuoneen kanssa. Eli siis puolet kasvihuoneen paljuista laitetaan tomaateille. Ja toinen puoli on sitten kurkkuja, paprikoita, munakoisoja ja chilejä, ja sitten voisin siihen vielä laittaa ainakin yhden kurpitsan tai kaksi. Kurpitsat on olleet vaikeita mulle aikaisemmin. En olekaan niiden kanssa onnistunut ollenkaan! Pääsyy on ollut ensinnäkin itävyydessä. Ja sitten kun ne itivät, niin eivät kasvaneet. Skotlannissa syynä siihen oli todella viileä, sateinen ja tuulinen paikka. Raukkaparat eivät koskaan päässeet mihinkään kunnon kasvun alkuun. Mutta nyt toivon, että olisi tälläkertaa hieman enemmän onnea. Ja varsinkin kasvihuoneessa.

Viimeiset kaksi vuotta olen laittanut papuja (erilaisia salkopapuja sekä pensaspapuja) kohopenkkiini, ja tänä vuonna on siis jo korkea aika istuttaa ne muualle. Siis esikasvatan ainakin puolet pavuista, niin että saan satoa aikaisin. Aivan rakastan salkopapuja, ja niitä on todella vaikea löytää kaupasta – tai siis kyllä löytyy, mutta nuo ovat yleensä Keniasta tuotuja. Ei ole mitään kenialaisia vastaan, mutta tykkään lähiruuasta, jos se vaan on mahdollista. Eli tänä vuonna pavut menee nyt sitten lämpöpenkin pohjoispuolelle (penkki on itä-länsi –linjassa, jotta pitkä sivu saa nauttia mahdollisimman paljosta auringonpaisteesta).  

Kyllä kadun sitä, etten jo viime vuonna laittanut papuja jonnekin muualle, koska nyt mulla on ongelmana se, mihin laitan herneet!

Siis herneet ja pavut eivät pidä toisistaan ollenkaan. Eivät vierekkäin olosta tai toistensa jälkeen tulosta. Eli nyt pitää odottaa yhden vuoden yli, ennenkuin voin laittaa hernettä kohopenkkiin. Eikä siis herneitä voi laittaa myöskään lämpöpenkkiin. Valko- ja ilmasipulipenkissä olisi vähän tilaa, mutta herneet ei siedä niitäkään. Kaikki paljut on menossa kasvihuoneeseen, jotta niihinkään ei oikein voi herneitä laittaa. Jotain pitää joko ostaa, tai sitten kaivaa taasen uusi penkki.

Taidanpa tehdä muuten uuden penkin. Kun sama homma tulee kuitenkin eteen taas ensi vuonna. Ja seuraavaksi sitten pitää lähteä ostamaan Link-a-Bordeja! Olen todella tyytyväinen niihin, enkä nyt enää kuvittelisikaan tekeväni kohopenkkejä mistään muusta (tai ehkä ritilöiden väliin laitetuista kivistä... katsokaapas esim. täältä kuvaa). Mun Link-a-Bordit on kestäneet nyt jotain 10 vuotta nuo vanhimmat, jos muistan oikein. Ja ne voi jättää ulos talveksi. Aivan ihania! Helpot asentaa, kevyet, eivät lahoa, todella hyvä hinta-laatusuhde, kun kestävät ja kestävät. Ne on siis tehty kierrätysmuovista ja ovat tietysti myös kierrätettävissä. Jos nyt haluaa jostain kumman syystä niistä päästä eroon...

Eli sitten kohopenkkiin laitan kasviksia, jotka eivät pahoita mieltään pavuista: kaaleja, kurpitsoja, kesäkurpitsoja, juurikkaita.

Lämpöpenkki saa sitten eteläpuolelleen kaaleja, kesäkurpitsoja ja kurpitsoja myös. Lämpöpenkki on mun mielestä vielä aivan liian ravinteikas juurikkaille, ne voi laittaa siihen ehkä vuoden parin kuluttua. Kohopenkki on myös ravinteikas (olen sinne lisännyt olkilantaa), mutta se ei kuitenkaan sisällä puoliraakaa kompostia yms. jota sitten lämpöpenkki kyllä sisältää.

Uuteen penkkiin sitten laitetaan ne herneet ja juureksia myös. Herneet tykkää juureksista (ainakin porkkanasta ja punajuuresta), jotta se sopii hyvin. Ai niin ja siihen voisin myös sitten laittaa salaatteja ja yrttejä.

Kolme 1 m x 4 m penkkiä ja kasvihuone pitäisi kyllä sitten riittää tulevaisuudessakin!

Tässäpä mun suunnitelma! Sitten vaan shoppailemaan! 

Kitchen garden planning

It’s already getting half way February and high time to plan for the summer season! In fact tomatoes and pepper should be sown by now! But better late than never. Last year I was even later with my sowing plans and still had enough crops. So, it’s not too bad.

This year I started with a seed inventory. And was amazed how many different veggie varieties I still have. So, my challenge for the summer is to try and fit all varieties in my kitchen garden plots! At the moment that is: The Greenhouse that fits about 20 big tubs (70-90 litres each), The raised bed of 1m x 4 m x 30cm, and the The Hotbed that I constructed last year (in a frame of 1 m x 4 m x 15 cm). In addition I have the garlic and air-onion bed already planted.

Talking about garlic… Last year was my first failure with them! All the years I grew them in Scotland I never failed with them. And now, here in Sweden… yes, they died on me! I analysed the situation later on, and thought that first of all, the soil must have still been too heavy – even though I added in plenty of sand. And secondly, I planted them too early (sometime Sept-Oct), they grew and then died from the frost. Although it never was a problem in Scotland… Well, wizened from that I decided to wait and wait until I see the frost coming in the weather forecast. So I waited. November came and went… And then I missed my chance, was away, and the snow came. Oh blast, I thought that that was it, we would just have to buy garlic next year as well. However, after it seemed that the winter had come, it went! Yes, warm temperatures and rain… flushed away all snow… And there I was planting garlic around New Year! Well, I never! That was the strangest thing ever to be gardening and planting things in the middle of the winter!

Due to the very unusually warm winter some plants started to grow as well. I felt a bit of a panic to set in when I saw my Loniceras starting to push leaves and the tulips etc. coming up… Before the frosts came back (and went again) I scooped quite some straw-manure over everything I thought vulnerable. Fingers crossed that nothing will die because of this ‘freak’ winter.

Well, back to my kitchen garden planning.

I have decided to go with the same layout than last year in the greenhouse. That is, half of the tubs will contain different varieties of tomatoes and the other half will consist of cucumbers, peppers, aubergines, chilli and some pumpkin or two. Pumpkins are my challenge; in fact I have never succeeded with them yet! Main trouble has been germination… and then when they did germinate in Scotland, the weather did not cooperate over there on the hillside… and the poor wee plants staid wee… But now I’m hoping for a better luck.

Last two years I have had beans (runner beans, climbing French beans and French dwarf beans) in my raised bed, so this year it is high time to plant them elsewhere. I love verts haricots, and they are very difficult to buy over here – that is, you can buy them, but they are shipped in from Kenya. Nothing against Kenyans, but I’d like local food, if it is at all possible. So, this year they are going to line my hotbed’s northern half (the bed is lined east-west, so that the long sides are subjected to as much sunshine as possible).

I regret that I didn’t put the beans elsewhere already last year, since now I have a problem with the placing of my peas!

Peas and beans do not go well together. Neither side by side nor successively after each other. That is, the peas cannot go in the raised bed. And I have nowhere else to put them. Garlic and air-onion bed has some space, but peas hate garlic as well! All my tubs are also taken by the greenhouse plants, so either I’ll buy a couple more tubs or I’ll make a new bed!

I think I may go for the latter, since I’ll have the same problem next year anyways. And then next thing is to make an order to get some Link-a-Bord sets. I’m so happy with those, that I just cannot think of using anything else to make raised beds. My sets have lasted … well, close to 10 years now the oldest! And you can leave them happily out during winters as well. I love them! Easy to assemble, lightweight, non-rotting, good value for money since they will last a lifetime. Made from recycled plastic and of course also recyclable. If you for some very weird reason will want to get rid of them.

So, raised bed will get veggies that don’t mind beans having been there previously: cabbages, pumpkins, courgettes, roots.

Hotbed will get the beans on north side and then in front of them on the south side: cabbages, pumpkins and courgettes. I think the hotbed is still too much for any roots, they will go in maybe in a year or two. Raised bed is quite nutritious as well, but doesn’t have the half rotten compost etc. that the hotbed has.

New bed to be constructed will then have peas and some roots. Peas like roots (carrots and red beet at least) so that is very fitting. And then not to forget all the herbs and lettuce seeds I have as well!

Three 1 m x 4 m beds plus a greenhouse I think will do for the foreseeable future!

That’s my plan! Next it is shopping then! 

Muovinen kasvihuone pienellä budjetilla

Ja tämä on nyt ihan pakko jakaa kaikkien teidän netti-ihmisten kanssa!

Alkuperäinen idea on Isältä, ja todella mahtava.

Vuosikausia olen yrittänyt päästä samalle tomaatin ja paprikan kasvatustasolle Äidin kanssa… Mutta en ole koskaan onnistunut kasvattamaan noita ihania makupommeja yhtä hyvin. Ensin haittasivat kauheat tuulet ja jatkuvat sateet Skottilan kukkuloilla ja sitten en vaan tiennyt tarpeeksi eri lämpötilojen ja valon merkityksestä tomaatintaimiin. Tänä vuonna ajattelin antaa mennä ja oikein kunnolla. Nyt onnistun!

Viime kesänä tätini antoi todella hyviä ohjeita tomaatin taimien kasvattamisesta. Ja sitten se Isän hyvä idea, joka putkahti keskustellessamme kasvihuoneiden kalleudesta ja siitä, että olimme päättäneet tehdä itse kasvihuonetunnelin muovista.

Haluttiin myös jonkinlainen suoja autolle talveksi, kun se ei mahdu meidän autotalliin – ja sitäpaitsi se on täynnä puutarhatyövälineitä yms… Jotta Isä sitten ehdotti, että ostaisimme pressuautotallin. Niitähän löytyy Suomesta pienemmästäkin kaupungista, eivätkä ole edes kalliita. Ja sitten isälle välähti, että kesäksi sitten voi ottaa pressun pois ja laittaa kasvihuonemuovin sen sijaan.

Jepulis! Todella mahtava idea meidän mielestä! Eli ostettiin autotalli, vietiin mukanamme Ruotsiin ja laitetiin se pystyyn viime syksynä talveksi. Toimi erittäin hyvin. Ja sitten, kun lumet sulivat, otettiin pressu pois ja vaihdettiin se muoviin!

En voisi olla tyytyväisempi tuloksesta! Saatiin ihanan avara kasvihuone kymmenesosaan ’normaalin’ ostohinnasta.

Tässä kuvia ja kommentteja prosessista:

Autotalli pressuineen. Me oltiin laitettu ekstrapressu tallin oman pressun alle tueksi, ja se toimi todella hyvin. Etupuolen oviosassa oli kaksi todella heikkoa vetoketjua, jotka menivät rikki melkein heti... mutta ei muuta kun ensi talveksi ompelen siihen kiinni pari parempaa vetoketjua.

 

 

Niin, ensimmäinen tehtävä pressun poisoton jälkeen oli laittaa pehmuste-teippiä kaikkiin paikkoihin, missä muovi tulee koskemaan metallirunkoon. Teippi on siis sellaista vaahtomuoviteippiä, sitä pitäis saada samasta kaupasta, mistä tuota muoviakin voi ostaa.

 

 

Tässä näkyy koko autotallin rakenne. Me oltiin jo aiemmin laitettu isot puupalkit alaputkiin kiinni, niin ettei kasvihuonetta tarvinnut enää ruveta ankkuroimaan. Mies siinä laittaa ovenkarmia.

 

 

Ovenkarmi laitettiin kiinni putkiin metallinauhalla. Hyvin ja tukevasti se siihen istahti. Myöhemmin teippasin metalliosat vielä hieman paremmin kuin mitä tässä näkyy.

 

 

Karmin alapuoli ruuvattiin kiinni etupalkkiin. Hevosenkenkä on hyvä luotiviivan paino…

 

 

Tässä ollan jo vedetty muovi päälle ja laitettu se kiinni pitkiltä sivuiltaan. Ovi tehtiin vanhan kirjahyllyn sivuista… Yhdistettiin ne kahdella sopivan paksuisella puun palalla.

Huomaa punaiset nipistimet! Niitä on kaksi per kulma. Ne pitää muovia paremmin paikallaan. Otin yhden pois päiväksi pariksi, mutta laitoin sen äkkiä takas, kun muovi rupes repeämään alhaalta siitä kohti.

 

 

Tässä kuva etupuolesta. Tilasin muovin sellaisena palana, että voitiin se vetää suoraan rakenteen päälle pitkältä sivultaan, laittaa kiinni alhaalta ja sitten kerätä etu ja takapuolen muovit niiden karmeihin.

 

 

Tässä vielä näkymä oven karmin yläpuolesta. Nyt näkyy hyvin toi pehmuste-teippi.

 

 

Valmis!

Kerättiin siis muovi edestä napakasti ovenkarmiin. Taitettiin se kaksinkerroin missä tarvitsi, eli lähinnä siinä kohdalla, mistä katto alkaa. Ja listat päälle muovin pidikkeiksi.

Oven sivulle jätettiin kolminkertainen muovitaite, joka sitten eristää oven kohdan. Ovi ei jatku maahan asti, vaan ollaan oven alaosa tehty muovitaitteesta. Sen saa sitten kivasti auki vähän viileämmällä säällä tuuletusluukuksi. 

 

 

Näin sitten istutin tomaatit, paprikat, munakoisot, kurkut ja chillipaprikat. Eli siis paljuihin. Ne on muistaakseni 70 ja 90 litraisia. Jokaiseen menee kaksi kasvia, ja 3-4 basilikaa per tomaattipalju!

Mulla ei ole nyt kuvia tosta takaosan muovin laitosta, mutta ehkä se nyt tästäkin tulee selväksi. Laitettiin muovi kahden lankun väliin alalaidassa ja sitten keskelle laitettiin roikkumaan lauta kattoputkesta, samaan tyyliin kuin ovenkarmitkin. Muovi kerättiin sitten keskilautaan ja taitettiin se kaksinkerroin katonrajasta. Siihen sitten toinen lauta päälle pitämään muovi tiukasti kiinni. Siinä se!

Myöhemmin teippasin noi isot taitteet sisältä kiinni, kun sinne rupes menemään perhosia ja muita ötököitä kuolemaan… Käytin muovihuoneen korjausteippiä.

 

 

Ja tässä mun kasvihuone viime viikolta! Tomaatit on erittäin tyytyväisiä, kuten myös muut kasvit. Kurkut rupes melkein heti kukkimaan ja nyt niissä on jo viiden sentin pikkukurkkuja! Ja tomaatit on ruvenneet tällä viikolla kukkimaan! Basilikaa ollaan syöty jo tomaattisalaateissa ja chilipaprikaa kokeiltu. Chilipaprikat on nuo isot kasvit huoneen perällä, ne ovat talven yli eläneitä, sen takia jo noin isoja. Niissä on kukkia ja chilejä vaikka muille jakaa. Ne on Numex Twilight lajiketta, pieniä, mutta pippurisia.

Nyt on siis todella hyvät edellytykset mahtavaan satoon. Peukut vaan pystyyn…  

Niin, voisin tässä vielä mainita, mitä meni noihin paljuihin.  

Aloitin poraamalla yhteensä kuusi reikää paljujen alasivuihin. Pohjalle laitoin haketta, jota oltiin tehty tontilta kaadettujen puiden pikkuoksista; se on paljon kevyempää kuin kivet tms. Sitten aikalailla (ehkä puoleen väliin asti paljua) hevosen olkilantaa ja päälle hieman hiekkaa. Ylin kerros oli puutarhamullan, kompostimullan ja hiekan sekoitusta.

 

Kasvit näyttää tykkäävän ainakin tähän asti.

Ruokin niitä silloin tällöin tomaattilannoitteella, mutta en käytä sitä säännöllisesti, kun tuota lantaa on kuitenkin paljussa ihan tarpeeksi. Ja kasvit näyttää oikein hyviltä ja terveiltä, ovat tanakoita, hyvät lehdet ja todella paljon kukintojen alkuja.

 

Suosittelen tämmöistä vaihtoehtoa kasvihuoneelle. Ainoa asia, joka ajateltiin tehdä toisin ensi vuonna on se, että laitetaan takaosaan myös joko ovenkarmi tai tuuletusluukun karmi, niin että ilma pääsee vaihtumaan paremmin. Nyt lämpötila nousee huonessa herkästi yli 30 asteen, eikä oven pitäminen auki aina auta asiaan.

Eli siis, ensi syksynä otetaan muovi ja ovenkarmi pois, ja laitetaan pressu takaisin. Sitten ensi vuonna nähdään, miten hyvin saadaan vanha muovi takaisin kehikon päälle! Jätettiin kyllä vähän ylimääräistä muovia karmien kohdalle, jotta pitäisi onnistua. Peukut pystyyn…

 

How to make a greenhouse with a budget!

Well, this I have just got to share with you internetting people!

This idea was originally my Dad's, and it's simply brilliant.

I really have aspired for years to the tomato and pepper growing standard of my Mum's... But I have never managed to grow those wonderfully flavoursome sweet bombs. First it was the howling gales and driving rains of a Scottish hillside that prevented my ambitions, then just lack of proper knowledge on growing temperatures and so forth. This year I decided to go for it with all guns blazing! Last summer my aunt provided me with some really good practical advice on the importance of temperature and light on different tomato seedling stages. And then Dad had this brilliant idea, when we were discussing the expensiveness of buying a greenhouse and us thinking of building a polytunnel ourselves...

We wanted to have shelter for our car for the winter, since our garage is not wide enough for our car - and besides is full of gardening stuff and tools and all sorts... So, Dad suggested that we'd buy one of these tarpaulin garages and put that up. Lots of them about in Finland and cheap as well! And then when we were thinking about the building of a polytunnel, dad suggested that for summer we could change the tarpaulin into greenhouse plastic!

Wow, we thought that was fab idea! So, we went ahead and bought the garage, took it along to Sweden with us and put it up last autumn for winter. Worked really nicely for the car for winter, managed only to bend one of the metallic bars of the front... And then when the snow melted, we took the tarpaulin away and changed it into plastic! I cannot be happier with the result! We got a really nice and spacious greenhouse for one tenth of the price of a 'normal' one.

Here you are: some photos and comments of the process.

 

The garage with tarpaulin on still. We had put an extra tarpaulin on the roof part to give extra support and it did work like a dream. The front doorflap had two very weak normal zippers which broke pretty soon... I'm going to replace them with some sturdier stuff for next winter.

 

 

 

Well, the first thing after taking off the tarpaulin was to 'hot-tape' all the parts that may come in touch with the greenhouse plastic. With hot-tape I mean tape that is very spongy and will cushion any hard surfaces. You should be able to get this from the same place as you got your plastic from. I cushioned all the metal tubes and fixings that I thought might touch the plastic.

 

 

Here you see the overall frame of the original garage. We had already attached the bottom rails into heavy duty treated wood when we made the garage last autumn, so we did not have to anchor the greenhouse in any way. You see my husband there fixing the doorframe.  

 

 

The doorframe was fixed onto the frame with metal strips. It actually hang there pretty snugly and easily. Later on I hot-taped the metal bits of the frame.

 

 

And the bottom of the doorframe was attached into the treated timber that we had used to anchor the whole structure with. You can see the clever use of a horseshoe as a straight-line-weight...

 

 

Here we have already pulled the greenhouse plastic over the structure and attached it in the bottom frame with some wood strips. And the door was made from old bookshelf sides... Just attached them together with two bits of similar width wood pieces.

Notice the red clips! We put two of them per corner with some padding in between. Actually they are very important in keeping the plastic from ripping away from the bottom when it's breezy. I took one off for a couple days to use it elsewhere, but put it quickly back after I noticed that without it, one bottom side started to rip away. The clips add stability to the whole structure.

 

 

Here you have a front view. I had ordered the plastic in such a size that we could just pull it from one long side of the frame to the other and then gather the ends and attach them at the front and back frames.

 

 

Here is a view of the top of the doorway frame. You can see how I have taped anything that comes into contact with the plastic.

 

 

Here is the finished article!

We gathered the plastic first at the front and tacked it lightly on the doorframe, folding it at the spot where the roof starts. Then we screwed strips of wood on top. 

We left a double fold of plastic on the side of the door so that it will isolate a bit more. The door does not go all the way on the ground as you may see from the picture. We folded plastic double there as well, here you see that it can then also be used as a small hatch that can be opened for some ventilation in cooler weather.  

 

 

Tadaa! And this is the way I've planted my tomatoes, peppers, aubergines, cucumbers and chillipeppers. In big tubs. I think they are 70 and 90 litre tubs. Two plants per tub, plus some basil plants with the tomatoes!

I did not have photos separately of how we made the back part, but here you should be able to see it as well. The plastic was wedged between two planks in the bottom and then we hang one vertical plank from the top and attached in the bottom plank. The plastic was gathered there and folded as you see. Another plank on top to fasten the plastic and we were done!

Later on I had to tape the fold shut from inside, since it gathered some amount of butterflies and other insects... I used the greenhouse repair tape.

 

 

And here is my greenhouse view just last week! The tomatoes are extremely happy as are other plants. I have lots of cucumber flowering and this week my first tomatoflowers opened up as well!

I have high hopes for nice crop. Fingers crossed!

 

And maybe some words on what soil did I put in them tubs.

I started by drilling six holes on the long sides of the tub. Then I poured in a layer of wood chop for drainage; that's a lot lighter alternative to stones or such. Then a nice and thick layer of strawmuck. A thin layer of sand went on that and then I added on a mix of topsoil, bought compost and sand.

The plants seem to really like their soil so far.

I have occationally fed them with tomato fertiliser, but am hesitant of using it as often as they say, since I do have that strawmuck there as well. And the plants look brilliant, stocky, good leaves and with lots of flowerbuds.

 

I heartily recommend anyone to try this alternative for a greenhouse. The only thing we are thinking of changing next year is to add another doorframe or hatch-frame to the back of the greenhouse so that we have proper ventilation. Now keeping the door wide open is not always enough to keep the temperature below 30C.

So, next autumn we are going to take the plastic and door frame away and fit the tarpaulin back again. And we will see in a year, how well we are able to fit the plastic back again! We did leave quite some extra plastic around the edges, so it should work. Wish us luck!

Mistä link-a-bordeja...?

Suomestapäin tuli kysymys (netin ulkopuolelta), että saako näitä 'link-a-bord'eja Suomesta. No, suora vastaus on, että en tiedä. Mutta, valmistaja myy kyllä niitä Briteistä netin kautta ja lähettää ulkomaillekin. Sanovat sivullaan, että kannattaa lähettää heille sähköpostin tai nettilomakkeen kautta kysely postimaksuista ennen tilausta. Sitten ei tule mitään kauheita yllätyksiä laskuun. Voihan sitä vaikka kavereiden kanssa tehdä yhteistilauksen, jos vaan innostusta riittää. Silleen postimaksukin pitäisi tulla halvemmaksi.

Niinkun sanottu aiemmin tuolla lämpöpenkin teossa, nää on kestäneet mulla vuosikausia, eivätkä tunnu menevän miksikään edes talvella lumen alla. Ainoastaan niiden keskussauvojen (jotka pitää isomman penkin sivuja yhdessä) metallikoukut on ruostuneet vuosien saatossa ja jotkut laitapalat on himpun verran vääntyneet. Mutta kun käyttöä on ollut näin monta vuotta ja kaikki palat on vieläkin helposti koottavissa ja purettavissa, niin ei ole valittamista.

Jotta tämmöinen pieni mainospätkä tässä.

Hotbed making continues...

I finally managed to get the photos out of the camera!

8. Add half rotten compost on top of the muck. About 5cm or so. I had to dig out half rotten compost from both of our compost heaps to fill this up. Half rotten/composted means that you can still identify some of the items in your compost, it's not turned to soil yet. Don't put in raw compost though, it needs to have 'cooked' a little bit in your composter. I think the youngest bits in here are maybe 3 months old. You can see that I have started the next and final phase on the back of the plot already.

9. The final layer is a mix of ready compost and topsoil (about 10+cm). Done!

This should last for about 5-6 years. The mound evens out gradually during the years and in the end it will be flat. Best time to make the hotbed is in fact autumn, so that it can rest over winter before you start using it. But it's ok to make like this during spring as well.

First year plants are the ones needing a lot of energy and nutrition. If you build your hotbed like this in spring pop in it only courgettes and cucumbers. During the second year the bed still contains a lot of nutrients, so plant only veggies that need lots of food: pumpkins, courgettes, tomatoes, cucumbers, cabbages, celery, leek... Do not plant any veggies that need poorer conditions in it before 3rd year! For example spinach, lettuces, red beet. You can also plant strawberries in it in years 4 and 5. And the last sixth year is dedicated to potatoes! Try different varieties for different purposes: Pentland Dell is fabulous for chipping, Highland Burgundy Red for the wow factor (red flesh that stays red!) both for chips and mash, Ratte for small firm sallad potatos, and Yukon Gold for its lovely yellow flesh and it's good for roasting as well. O-dear went into lyrical mode out of tatties!! Mmm, but there is a big difference between the different varieties, and please if you do potatoes, do choose some original and different varieties, not just the same old thing you can buy from the shops.

After the 6th year you can still use the bed, just turn it a bit around, add half rotten compost and manure for nutrients.

From experience I can say that if you fancy even a small kitchen garden, please do a hotbed, it really is worth the efford and will deliver lovely veggies for years for your table.

Lämpöpenkin teko jatkuu...

Vihdoinkin tuli otettua kuvat kamerasta.

8. Lisätään puoliraakaa kompostia lannan päälle. Semmoinen viitisen senttiä. Mun piti kaivella molemmista komposteista kaikki puoliraaka tähän päälle. Puoliraaka siis tarkoittaa sitä, ettei siitä ole vielä tullut multaa, vaan kompostiin laitetut jätteet on vielä jotensakin tunnistettavia. Mutta älä nyt kuitenkaan aivan raakaa kompostia laita, kyllä sen pitää olla jo kypsynyt hieman aikaa; meillä nuorin ehkä pari-kolme kuukautta vanhaa.  Kuvassa näkyy seuraavan vaiheen aloitus jo, eli olen pistämässä päälle ihan multaa.

9. Viimeiseksi laitetaan kunnon kerros (10+cm) valmiin kompostimullan ja pintamaan sekoitusta. Ja valmis!

Tässä pitäisi sitten olla penkkiä ehkä noin 5-6 vuodeksi. Se hiljalleen laskehtii ja tasoittuu vuosien mittaan. Kohopenkin tekoon paras aika on syksy, jolloin se saapi olla rauhassa talven yli. Mutta saapi sen nyt näin keväisinkin tehdä.

Ekan vuoden kasveja ovat sellaiset, jotka tykkää ja tarvitsee paljon energiaa ja ravintoa. Jos tekee penkin näin keväällä, parasta siihen on laittaa kesäkurpitsaa ja kurkkua ensiksi. Toisena vuonna penkissä riittää myös paljon ravintoa, joten silloin kannattaa myös suosia vain ravinteikasta maata tarvitsevia kasveja kuten just kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurkkuja, kaalia, tomaattia, selleriä, purjoa. Älä istuta siihen mitään köyhemmässä maassa viihtyviä liian aikaisin, vasta kolmantena vuonna tai sen jälkeen kannattaa ajatella esim. pinaattia, salaatteja ja punajuuria. Kohopenkkiin voi myös istuttaa mansikoita 4. ja 5. vuotena. Sitten viimeinen kuudes vuosi on omistettu perunoille.

Kuudennen vuodenkin jälkeen voi penkkiä tottakai käyttää, mutta sen jälkeen kannattaa maa kuohkeuttaa ja siihen lisätä puoliraakaa kompostia ja/tai lantaa.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että jos haluaa jonkun pienenkin kasvimaan tehdä, kannattaa tehdä kohopenkki, siitä on iloa vuosiksi ja se on aherruksen väärtti.