Kritiikki nr. 9

Talven viimeisetkin rippeet oli kadonneet ja meikä päätti lähettää Willille videon numero 9. Meni vähän aikaa, ennenkuin saatiin kunnon video filmattua kaikenlaisten syiden takia. Oli joko liian myöhä ja pimeä, tai sitten ei hyvä keli tai unohdettiin kamera... No, video saatiin kuitenkin kokoon ja kritiikki tulla tupsahti sitten päivän parin päästä.

Oltiin vähän jumahdettu tuossa talven aikana ja se näkyi sitten kyllä liian hitaana askelluksena. Kuten edellisessä 'Kritiikki nr 8' postauksessa totesin, talvi oli vaikeaa treeniaikaa, kun oli lähinnä jäistä... tai siis lämmintä ja kylmää vuorotellen. Joskus oli kivat pakkaskelit ja tarpeeksi lunta, mutta se oli harvinaista herkkua.
Eli Poju läskistyi heinällä kun ei päästy liikkumaan kunnolla. Ja se jäi päälle se hidas askellus kun sitten vihdoin kenttä suli kokonaan. Hitaanpi askellus tosin kuuluu hommaan, kuten Will toteaa tuossa kritiikissä. Eli on tyypillistä just tässä vaiheessa, kun hevonen alkaa tosissaan astumaan alle. Siis askelen pituus venyy, joten meno tuntuu hitaammalta vaikka rytmi säilyy samana. Mutta siltikin Pojun meno oli liian hidasta - noin 10% kuulemma. ;) Ja jos suokin päästää hidastelemaan kerran pari, niin se jää sitten päälle heti... :D Tai ainakin tämä suokki oppii heti laiskaksi, jos sen antaa laiskotella.

Tässä avotaivutusta - tai shoulder fore oikeastaan. 

Willin neuvot siis lyhyesti sanottuna meille oli: enemmän eteen, ratsastusta liinassa, pienten volttien ja kulmien välttäminen. Tavoitteena siis saada Poju enemmän eteen ja alas ratsastaessa, ja energisempää menoa.

Juoksuttaessa menee ihan ok, varsinkin kun ei ole mitään vempaimiakaan. Eli siinä säilyy energisyys ja kunnon työskentely.

Liitettiin mukaan myös vähän meidän lähes ekaa 'in-hand' työskentelyä. Eli Carden ohjeiden mukaan aloitettiin ihan vaan kävelyllä ja pysähdyksillä. Totutellaan Pojua ja meitä hommaan.

'In-hand' kävelyä

Meikä on sen verran lyhyt kyllä, että taitaa tämä maastakäsin työskentely jäädä nyt sitten miehen hommaksi! Sillä on heti enemmän kudosta, kun on tarpeeksi pitkä. :D Eli Poju kuuntelee heti paremmin. Tässä Will kehoitti alkamaan vaan sen väistättämistyöskentelyn maastakäsin. Ja eiköhän tosiaan aloiteta, kun tämä käynti ja pysähdykset menee jo ihan ok.

Miehellä menee paremmin. 

Reagoin heti Willin kommentteihin, kuten aina, ja sitten samana päivänä annoin miehen juoksuttaa mua. Myös juoksuttaessa ilman ratstastajaa aloitettiin vaatimaan enemmän liikettä. Ja sitten kun mies päästi mut liinasta, vaadin sitä samaa liikettä. Toimi siis erittäin hyvin! :D Liinassa ratsastus tosin oli hieman karmivaa ainakin ensi alkuun... Ihan vaan se, että mulla ei ollut täysin kontrollia siihen, kuinka lujaa mentiin! ;) Ja vasemmalla kierroksella varsinkin tuo halusi nojailla sisään ja pienentää ympyrää... joka sitten myös altisti kompuroimiselle! Ääks. No, keskityin väistämiseen isommalle ympyrälle, ja kyllä se siitä.

Havaitsin, että tuppasin pitämään pohkeet lähes koko ajan Pojun kyljissä. Ei ole helppoa ottaa pohkeet kokonaan irti kyljistä, kun on kyseessä tynnyrimäinen polle ja rungoton satula!! Mutta onnistuin. Keskityin siis pitämään pohkeet irti kokonaan, käyttämään kehon syviä lihaksia pitämään itseni tasapainossa ja pitämään todella kevyen tuntuman. Kaikki auttoi! Poju oli oikein tyytyväinen varsinkin kun mentiin sitten itseksemme liinauksen jälkeen. Eli rentoutui ja tykkäsi siitä, kun otin pohkeen kokonaan pois, kun sitä ei tarvittu. Ja reagoi paljon paremmin pohkeeseen sitten kun sitä käytin. Kädet, pohkeet, keskikeho ja kaikkien näiden apujen ajoitus... siinähän se.
Tuloksena todella hyvää liikettä; Poju tuli heti paremmin eteen ja alas ratsastettaessa, ja pidettiin energisempää liikettä päällä ilman mitään pikkukäännöksiä tms.
Mikäs tässä, kun saa näin hyviä treeninparannusohjeita! :)