Lokakuun työskentelyt

Käyntiä lokakuun alussa.

Ja tässä minä ajattelin, että kirjoittelisin tänne nyt vähintään kerran viikossa... hahaa... eipä oikein semmoinen vielä ainakaan onnistunut. Töitä on tullut tehtyä enemmän, olo on ollut vähän väsynyt koko kuukauden ja muutakin hommaa on ollut. Mutta katsotaas nyt sitten, mitä on tullut tehtyä lokakuun aikana.

Käynnissä venyy kivasti puomin yli. 

Pojulla on ollut kuusi täysin vapaata päivää, seitsemän päivää ollaan ratsastettu kentällä, kolmetoista päivää juoksutusta, kolme oikein rauhallista maastopäivää, yksi päivä irtohypytystä, ja yksi päivä vaan maastossa maastakäsin kävelyttämistä.

Ravissakin on ok, vaikkei chambonia

Ollaan juoksutettu chambonin kanssa ja ilman, vain vähän laukaten, kunnon laukkapäivin, puomityöskentelyin (yhden ja kahden puomin yli), ja jopa pienien esteiden yli. Eli todella vaihtelevaa juoksutusta ollaan harrastettu tässä kuukauden aikana. Juoksutuksen aikana alkaa nyt tosiaan näyttämään siltä, että tuolla rupeaa olemaan tosiaankin nostetta menossa – ilmaa alkaa tulla kavioiden ja maan välille ravissa.

Puomityöskentely on parantunut ja Poju venyy myös kahden puomin yli. Tosin jos on ollut jäykkä lavaltaan, on tuo ollut myös vaikeaa... eli puomityöskentely on noin yleisesti ottaen parantunut, mutta on meillä ollut myös huonompia päiviä. Ollaan myös ruvettu nostamaan puomeja maasta himppusen verran, kun on mennyt niiden yli hyvin ensin niiden ollessa maassa.

Lennokkuutta alkaa löytymään... 

..vaikkei venytys olekaan aivan ok...
mutta selkä ei ole notkolla kuitenkaan

Laukkatyöskentely liinassa on ehkä sillä samalla tasolla, millä se oli viime kuussa. Filmattiin laukkaa yhtenä päivänä, ja taidan kirjoitella erillisen jutun siitä myöhemmin. Eli haluan näyttää eron laukassa silloin kun Poju käyttää yläpuolen lihaksiaan ja silloin kun se ei käytä niitä. Todella mielenkiintoista, siis ainakin mun mielestä. 

Sitten yhtenä päivänä päätettiin tehdä jotain aivan erilaista ja laitettiin pieni este sille hypättäväksi. Siitähän se tykkäsi! Oli todella innoissaan ja kun sattui koskettamaan puomia kerran pari, niin kyllä oli harmissaan... Ja saatiin sitten tehtyä vähän enemmän laukkatyöskentelyäkin. ;) 

Ratsastuksessa ollaan pysytty siinä ihan perustreenissä, eli kävelyä ja ravailua.

Pohkeenväistö on paranemassa ja Poju on alkanut pitämään venytyksen ja rytmin paremmin väistössä. Suunnanvaihdot toimii myös paremmin silleen, että venytys ja rytmi eivät muutu. Olen kokeillut laukkaa muutaman kerran ratsailta. Ja vaikka luulin, että ihan sama huono laukkahan se on, niin kyllä se onkin parantunut sitten vuoden alusta! Huomasin sen katsoessani ratsastusta filmiltä... eli tässä taasen yksi syy, miksi on hyvä videoida menoa aina silloin tällöin.

Eli laukannosto onnistuu paremmin, voin nostaa monta laukkaa samalla ratsastuskerralla ilman ongelmia, ja vaikka tuo jäykistyy laukkaan, ei se ole läheskään yhtä pahaa kuin vuoden alussa. Alkaa myös näyttämään siltä, että Poju rupeaa pikkuhiljaa rentoutumaan alakaulaltaan laukassa ja käyttämään selkäänsä.

Lokakuu alkoi todella hyvällä työskentelyllä, mutta ensimmäisen viikon jälkeen tuosta tuli tahmea ja väsyneen oloinen – ei ollut energiaa enää. Ja sitten yhtenä päivänä tuo kompuroi oikein todella pahasti.

Oikein kunnon kompurointi... ja se paheni vielä tästä...

Oikeastaan oli aikamoinen ihme, että pysyin selässä, koska tuo meni alas ihan kaikilta jaloiltaan ja sen täytyi tehdä todella paljon töitä, ettei mätkähtänyt kokonaan nenälleen. Kaikki tuntui olevan ok jälkeenpäin kuitenkin. Ei könkännyt mitenkään tai ollut edes epäpuhdas, ja pystyin jatkamaan treeniä. Mutta, lavan jäykkyys on nyt tullut takaisin... Kenttä on ollut todella huonossa kunnossa sään takia, se on raskas, märkä ja epätasainen, ja Poju on kompuroinut sekä liinassa että ratsastettaessa... Eli ei tykkää tuollaisesta pinnasta yhtään. Ja kompuroi myös sen takia, että kaviot kasvoi ennätysvauhtia nyt syksyllä... Kengittäjän käytyä kompurointi jäi vähemmälle. Ja huomattiin myös se, että lämmittyään Poju kompuroi huomattavasti vähemmän. Siinä siis näkyi todella selkeästi ero yläpuolen lihasten käyttämisellä.

En ole uskaltanut ratsastaa siis chambonin kanssa kentän ollessa tuollainen epäoptimaalinen. Venytys on ollut ok, mutta ei niin hyvä kuin mitä se oli syyskuun lopussa. Pojulla on tosin paljon enemmän voimaa taas menossa, eli toisaalta kyllä työskentelee hyvin ja kunnolla, mutta koska venytys ei ole ollut täysin optimaalinen, edistys ei ole mitään huippuluokkaa.

Me pidettiin yhtenä päivänä myös irtohypytys! Oli todella hauskaa, ja Poju tykkää! No, saattaa olla, että kaurasanko linjan päässä nostaa motivaatiota myös huomattavasti... ;) No oli miten vaan, tuo ei tarvitse mitään rohkaisua tai yllyttämistä esteiden ylittämiseen. Aloitettiin neljällä laukkapuomilla, jotka sitten nostettiin ylös vähän. Kun näytti hyvältä, otettiin kaksi estettä keskeltä pois ja nostettiin viimeinen okseriksi. Sitä nostettiin vähitellen ylöspäin, aloitettiin jotain 50cm, sitten nostettiin noin 80cm ja viimeiseksi noin metriin. Eka yritys metristä epäonnistui, kun tiputti puomin alas takajaloillaan hipaisten. Ärsyyntyi siitä ja seuraavalla kerralla nykäisi takajalkansa paremmin ylös ja selvitti sen hienosti.  

Koska Pojulla oli energian puutetta kuukauden alussa, ruvettiin antamaan sille enemmän kauraa. Se auttoikin, kuten myös se, että tuli nyt sisälle öiksi ja sai lounasheinää tarhaan. Hikosi ihan mielettömästi normaalissa liikutuksessa koska oli kasvattamassa myös tiheää talvikarvaa. Ehkä sekin sitten tosiaan söi sitä energiaa. Klippasin ensin vaan vähän pois alakaulasta, sivuilta ja takapuolesta (trace). Auttoi vähän, mutta ei tarpeeksi. Ja sitten klippasin lähes kaikki pois, jätin vaan jalat ja satulahuovan kohdan. Se auttoi. Mutta sitten tuli seuraava ongelma eteen: kuinka loimittaa.. Ennen pärjäsi ihan vaan loimetta sisällä tai sadeloimella ulkona suurimmaksi osaksi. Mutta ennen ei oltukaan klipattu näin paljon. Ja jäykkyys tuli nyt sitten todella selväksi... Ensiksi hankittiin lycrainen lapasuoja. Ja laitettiin sitten kevyttopattu loimi kaulapalalla myös ulos päälle. Ja nyt viimeksi sitten alettiin loimittamaan kunnolla myös sisällä öiksi. Pari viime yötä on kyllä tosin ollut niin lämpimiä, että tuo hikosi... jotta nyt on sitten ollut nakuna yhden yön... Mutta nyt taas sää kääntyy kylmäksi, että eiköhän taas laiteta vaan yöpuku päälle tänä iltana. Ovat myös menneet kaverin kanssa takaisin kesälaitumelle aina silloin tällöin, jossa liikkuvat enemmän kuin pienemmässä talvihaassa. Koska Poju on ollut jäykkä lavaltaan ainakin sessioiden aluksi, ollaan treenattu vähemmän intensiivisemmin viimeisen viikon parin ajan. Enemmän juoksutusta, ja vain rentouttavia kävelyjä maastossa joko maasta käsin tai ratsailta. Kentällä ratsastusta lähinnä käynnissä. Juoksutus myös mahdollisimman suurilla ympyröillä. Toivottavasti tuo jäykkyys nyt lähtee taas pois tässä lähiaikoina. 

October work

Walking in the beginning of October.

And here’s me thinking that I would from now on do an update over here at least once a week... haha. Well, lets see what we have been up to during October…

He’s had six complete days off, seven days of riding, thirteen days of lunging, three days of very quiet hacking only, one day of free jumping and one day of just walkies out.

Nice stretching in walk over the pole. 

We’ve been lunging with and without chambon, with minimal cantering, with more intensive canter work, over poles (one pole and then two poles) as well as over jumps. So, very varied lunging work. And we can see that he is starting to lift off the ground on the lunge.

And good enough in trot as well, no chambon here... 

Lift, but not really a stretch...

Polework has improved and he is stretching himself also over two poles now. Although when he is stiff on his shoulder, he finds this difficult… So, polework has in general improved, but we have had the not so good days as well. We have started to lift the poles off the ground as well after he has been going well over them on the ground.

..although at the same time not really dropping his back either.

Canterwork on lunge has maybe stayed where it was last month. We did some filming of the cantering one day, I think I’ll post another story of that later on. That is, to show what the difference is on his footfalls when he is working through his back and when he is not. It is pretty interesting to see – I think.

Then one day for a change in the regime we decided to lunge him over some small jumps. Gosh, he did like that! Became hugely enthusiastic and when he happened to touch the pole once or twice, he got well annoyed of himself. And we got some more canter work done as well.

Riding has been your basic training with walking and trotting work. Leg yields have been improving and he is starting to maintain his stretch and rhythm more consistently when yielding. Also changes of rein via figures of eight are now more consistent without changing of stretch or rhythm. I have tried cantering a couple times and although I felt on the saddle that he was just as bad as ever, he has in fact improved! Noticed it when viewing it all from the film…

This is why you should film regularly. He picks up the canter a lot easier, I can do several canter transitions without problems, and although he is stiffening up for the canter, he is nowhere near as bad as he was in the beginning of the year. He even shows the first signs of starting to relax his lower neck and use his back instead.

Almighty stumble, and it got still worse than this... 

The month started with pretty good work, but after the first week he became slow and sluggish – out of energy. And then he had a massive stumble one day when riding. It was a bit of a miracle that I stayed on, since he went down with all his legs and had a real struggle to stay upright and not fall over altogether. Anyway, it seemed then that all was well. No lameness and I could just keep on working him. However, after that he has had his stiffness returning again… In fact not straight after that one massive stumble, but then again he has had several other minor stumbles in the school both while riding and while lunging; the surface of the school has been suboptimal with the weather… it has become heavy, waterlogged and uneven. And Usko found that really difficult. He was more liable for tripping also because his hooves were growing really fast… After farrier we had considerably less tripping. Also I noticed that he could be stumbling at first but stopped it, when he was warmed up. Thus clearly showing the difference in his going when he was using his topline more efficiently.

I have not dared to ride with the chambon on since the footing is not that optimal and his stumbling. Stretching has been ok, but not as good as it was in the end of September. He has more power yet again, so is working properly most of the time, but since the stretch is not that brilliant, the progress has not been exactly huge.

We also had a day of free jumping! He loves it! Well, it could also be the oat bucket in the end of the line... ;) Nonetheless, he needs no encouragement to take the jumps. We started with four canter poles, then proceeded to put them up a wee bit. After that was looking fine, we took away the two middle jumps and put up the oxer in the end incrementally something like 50cm, then 80 and then about 100cm. Not sure about the exact figures, but it was something like that... First attempt at that about 1m failed since he touched the pole with his hindlegs. Got annoyed about it, and pulled them hindlegs up more with the next attempt and cleared it fine. 

Since he was out of energy the first part of the month, we started to feed him more oats. That helped, as well as the fact that he started to come in for the nights and get hay in the field for lunch. He sweated also quite a lot since he was growing his wintercoat. So, I first clipped him a trace, but when that did not help that much, I clipped him further leaving only legs and a saddle cloth area unclipped. That helped and he does not sweat excessively anymore. Clipping produced though another problem; how to rug him. At first we just had a rainsheet on him and nothing on during nights. But then he started to be really stiff and becoming slightly uneven… Obviously stumbling had not done any good to his shoulder, and the damp cool weather, standing in the winterfield with newly clipped coat would not have helped matters either. So, we got him a lycra-antirub vest to get a bit more protection on the shoulder area as well as preventing any rubbing on the chest, then changed the rainsheet to a lightweight with a neck piece, and had jammies on in the night. They also have been back to their bigger summer field for at least some days so that they will move a bit more instead of just standing around. He has still been stiff to start off with, so we have now brought the training intensity down a notch. More lunging of late and just walkies out in hand or very relaxing hacks. Riding done mostly in walk. And lunging done in bigger circles. Hopefully he will improve and loose his stiffness one of these days. 

Update on the past couple weeks' training

Almost two weeks have just flown past... We have done very varied work each week and that seems to really suit our boy at the moment. He is happy to work in the school, while previously when we were mainly lunging, he had started to slightly resent entering the school... He would work fine, but of course if you do the same day in day out, it eventually gets a wee bit boring. Now we have had one complete day off per week, one day of pole work, a day or two of riding in the school, one day of hacking out, and two or three days of lunging work, some days easier some days with harder cantering exercises.




Pole work:
We do this now with one pole and then two poles. So, first walk over the singular pole, when this goes fine, we trot over it. When that is going fine, we start trotting over the two poles. It has gone really well. By no means perfect all the time, but he is improving. And when the two poles are working ok, and before he is getting tired, we'll trot him over a raised singular pole.
So, trotting him over those three poles a couple weeks ago was really a pole too far... ;) Two is totally enough for him at the moment. And the slightly raised (5-10cm) pole gives just that bit of extra difficulty to the singular pole in the end.
I haven't done any pole work while riding this time. Well, actually I did go over a pole yesterday a few times. It just happened that the people that were in the school earlier had a pole down in the centerline, and I used it in the latter part of the workout. I was surprised that he went over it very nicely a couple times. Mind you, he got tired pretty quick out of it, and I got some not so good work as well... So, I could introduce the singular pole again into my ridden work at some point. I just think that I should definitely not over do it. That is, I think it still is hard work for him to lift his legs higher while working through his topline and carrying me. But easy does it...

Riding work:
Yes, by golly, power is increasing. I don't think I have lunged to warm him up these past week and a bit! We have noticed that he can now be warmed up fine from the saddle. That is, he strides on beautifully in walk straight from the get go. Such a difference in that as well! My short notes on our calendar say almost in every riding day that he has more power... And I mean that he has this lovely powerful walk and then increasingly good trot. It is getting more regular with head position being stable and him staying relaxed. I still need to work at it though, but it is getting easier. Especially on the right hand. Left hand is as I described earlier; very good as well, but tends to fall in and stiffen up in corners and I'm in trouble with my legs and seat.
Last week I noticed that he was stumbling at first in the wet school, but it disappeared as soon as he was properly warmed up! That was such a clear indicator that he was lifting his legs better and had his balance established. When it has still  been light after working him in the school, I have taken him out on a cool down walk around the hayfield as well. Nice to have such a cool down with power walking...

This week Monday I had the most fabulous hacking experience! :D I was planning to just have a relaxing walkabout around the field once or twice for an easy day, but he felt energetic and ready to trot. So I thought, ok, lets trot. And what a trot! Oh my. You know such a trot that just powers on by itself while the horse is on the bit, head low, very slight contact... Yabbadabbadoo... He has never given me such a fine trot outside the school. We didn't even slip or stumble, since he was so balanced. Furthermore, he was so happy and calm, no bother when a car went past beside the track, or the ponios started careering about in canter in the nearby field or when the sheep gave him the look (sheep and cars have been a bit of an issue before this year). We still walked most of our hacking rounds, but there were several happy trotting sessions mixed in. The only backless wired time we had was when the hubby went and called for him from the end of a lane... Ye gods, we wanted to get there asap alright! Head high and back dipped alright... After some of this wired trotting, I decided to call it quits and returned to a proper walk. At least that was fine and he calmed down. Just to test, I then still trotted him away from home and hubby for some couple tens of meters, and by golly, he was perfection again.
And then as I have already written, I had an epiphany yesterday about my legs... And today I started my exercise regime again. If I could just keep it up between work, dogs and so on...
Otherwise we have had a nice and long walk out to the forest in between things. So, it's been harder work and then easier and more relaxing work.

Lunging:
Well, have been actually lunging him about half the weeks. So, a lot more riding going on. I keep the lunging work one day your basic lunge with walk about 5min, then trot about 10min. Concentrating on the forward motion, so that he will over track at least by one hoof length in walk and at least tracking up in trot. Left side I still will do more spiraling to get him yielding with his hind quarters. A couple canters mixed in. Lunge time is generally that 30min in total. And it is pure work, I don't let him slack very much I have to say...
Some days I have done harder work by doing far more canter transitions. But the lunge time would still be the same. And then of course the pole work as I have mentioned earlier.

Very happy in general with the way he is going and how things are progressing. Long may it last! Really fingers crossed that there will not be any setbacks in form of injuries in the paddock or such... It is now such a joy to work with him, since he is so happy and settled and calm.
This is really the huge advantage of working him this way... no fighting at all, and a calm horse. I ask him to do things that he can do and do them well and proper. And then to make the progress, also introducing harder things gradually. It is a long way, but it so is now starting to truly pay off.

I leave you with an apparent quote from the master itself, Nuno Oliveira:"...you must learn the difference between 12 years of learning and one year repeated 12 times..."
(from a comment from someone else in a forum in 2008..)

Lamppu syttyy...

Tajusin jotain itsestäni eilen ratsastaessa.

Siis poju oli todella hieno muuten. Hyppäsin suoraan selkään myös eilen ja lämmittely sujui erittäin hyvin satulasta käsin. Hieno, letkeä ja isoaskelinen käynti heti kättelyssä. Nyt näyttää siltä, että ei enää tarvitse lämmitellä tuota liinasta käsin! On onnistunut satulasta käsin niin hienosti parit viimeiset ratsastuskerrat.

Mutta siis mitä tajusin tuossa ratsastaessa oli se, että mun oikea jalka on todella paljon vahvempi kuin vasen. Eli siis se on myös vähemmän notkea. Eli siis kun olen vasemmassa kierroksessa, mulla on vaikeuksia väistättää se sisäjalasta ja estää sen jäykistyminen ja nojaaminen lavalla sisään... Ja samaan aikaan mun vahvempi jalka/reisi estää pojua liikkumasta oikealle... Kun mulla on vaikeuksia käyttää tarpeeksi voimakasta pohjeapua, eikä poju reagoi herkempään, jäykistyn myös selkä ja vatsalihaksilla ja siten häiritsen pojua istunnallani... Se oli tosiaan 'heureka' hetki eilen. Analysoin siis koko ajan, mitä tein samalla kun ratsastin. Kun homma ei toiminut kunnolla ravissa, palasin takaisin käyntiin ja ajattelin kunnolla, mitä tein, ja sitten se oli selvä kuin pläkki.

Venyttely kroksein ja villasukin...
siis uusi muotivillitys! 

Venytä, venytä... lisää tätä...

Nyt tarttee todellakin ruveta kuntouttamaan itseänsä ja kunnolla! Ja treenata vasenta jalkaa paljon enemmän kuin oikeaa. Ja venytellä oikeaa vieläkin enemmän. Nyt nään sen, että se olen kohta minä, joka estää meidän pojun etenemistä! Siis, ellen jatka omaa analysointiani ja paranna omaa lihaskuntoa...

Eli kuten sanoin, poju työskenteli eilen aivan mahtavan hyvin. Käynti oli iso, rento ja mahtava, ravi todella hieno... mies sanoi, että oli ilo katsella sellaista energistä ja jäntevää menoa. Harmi, että oli siis aivan liian pimeää kentällä filmaukseen tai kuvaamiseen.
Siis, ainoastaan tuo vasemman kierroksen ongelma... mutta kuten sanoin, tää taitaa olla mun ongelma! hupsista.

Moments of realisation

Something just occurred to me yesterday when riding.

Horsey was brilliant by the way. Got on again straight without lunge warm up and he was straight on the ball with good walking. It seems that I don't need to warm him up anymore on the lunge! He is now fine to warm up from the saddle.

But what I realised while riding was that yes, my right leg is a lot stronger than my left. Therefore, it is also less supple. Therefore, when I'm on the left rein, I have difficulties to yield him from my inside leg and keeping him from stiffening up and leaning in through his left shoulder... And at the same time my stronger right leg/thigh is preventing him from really moving to the right... When I have difficulties in using strong enough left leg and he doesn't respond to light aid, I also stiffen up with my back and my belly muscles and thus interfere with his going with my seat... It was like a 'Eureka' moment out there yesterday. I kept analysing what was happening as I was going. When things didn't work out well in trot, I returned to walk and thought about what I was doing, and then it was crystal clear.

Here's me lunging...
woolly socks and crocks
are all the rage in stretching... 

Stretch that right thigh... 

I really need to get properly fit! And train my left leg a lot harder! And supple up my right leg. Now I see that it will be very soon me, who is impeding our boy's progress! That is, if I don't keep analysing myself and improving my own muscle tone...

As I said, he worked wonderfully well. Walk was great, trot very nice... hubby said that it was a joy to see him powering on so relaxed and with such energy. It is too bad it was impossible to film or take photos since it was dark.
Just that slight problem with left rein... but as I said, this one maybe more on me than him! Woops.

Edistyminen vuoden sisällä

Tässä on nyt mennyt reilu vuosi siitä kun aloitin systemaattisen klassisen peruskoulutustreenin Art2Riden mukaan ja Willin silmän alla. Päätin nyt sitten katsoa vähän taaksepäin ja tsekata näkyykö hommassa noin kuvien kautta selkeästi eroa viime vuoteen. Erohan on erittäin selkeä – kuin yö ja päivä – mulle täällä paikan päällä, mutta tämä ei ehkä ole näkynyt näin blogin kuvien kautta. Videoista pitäisi myös nähdä edistyminen aika hyvin, mutta voihan sekin olla ehkä jotenkin vaikeaa havaita jos ei ole vielä silmää näille asioille.

Tässä siis kollaasit videoista...

Valitsin parhaimman näköisen menon ekalta videolta (S1)... eli tämännäköinen meno oli siis sitä parasta heinäkuun lopussa 2013... äääks... :( 

Näät varmaan selvästi noista juoksutuskuvista, että poju ei liiku eikä mene minnekkään. Vähän vaan siirteli jalkojaan. Alakaulan pullistelu ja käyttö näkyy sekä se, että satulan takana on monttu – eli ei ole siellä lihaksia, eikä niitä sitten tietysti käytetä.

Ratsastuskuvista näkee, että tosiaan vaivalloisesti siirteli vaan jalkojaan, lyhyt askel ja mun piti tehdä kamalasti töitä, pitääkseni sen minkäänlaisessa liikkeessä. Tämä viimeinen näkyy varsinkin tuossa viimeisessä kuvassa, jossa olen aikamoisessa etukenossa kun yritän saada tuota eteenpäin... Keventäminen oli kuin kuopasta. Tottakait en tajaunnut mitään näistä silloin. Kontrasti on tullut selväksi tämän vuoden varrella, kun lihaksia ja voimaa on tullut lisää.

Ja tässä stillejä tokasta videosta (S2), joka filmattiin noin viikko tuon edellisen jälkeen.

Himpun verran parempi, mutta näät varmaankin, ettei paljon mikään ole muuttunut. Keskityin silloin vain pojun eteenpäin kannustamiseen ja liikkeen eteenpäin menoon. Ja liikkuuhan tuo nyt paljon enemmän kuin tuossa edellisessä! Aloitettiin myös työskentely chambonin kanssa. Näät nyt varmaankin, että yläkaulan lihakset alkaa tulla peliin ratsastaessa. Askelpituus on hieman pidempi, ja kintereessä on havaittavissa vähän enemmän taipumista. Selkäkuoppa näkyy nyt hyvin...

Ja sitten kuvia ihan muutama päivä sitten. Nämä on vain ratsastuskerralta. Kerrankin ratsastin suoraan ilman juoksutuslämmittelyä – nyt siis on sen verran lihaksia selässä, että tämä toimii!

Eli toivottavasti näistä nyt näkee, että homma on erilaista...

Jos ei ole selvää, niin otin pari kuvaa edellisistä ja piirsin niihin ääriviivat. Ok, viivojen piirtely auttamattomasti muuttaa joitakin linjoja, mutta olen yrittänyt seurata oikeita kehon ääriviivoja niin tarkasti kun nyt tietsikan linjanpiirtelyllä voi. Ja ylempää voi katsella noi kuvat ilman linjoja.

Kintereet siis taipuvat todellakin enemmän näinä päivinä. Askeleeseen on ruvennut tulemaan ilmaa, eli tuo on alkanut ponnistamaan ylöspäin askeleellaan. Satulan takainen notko on täyttymässä – vaikkei ole vielä kokonaan pois. Ylälinjan muodon erilaisuus pitäisi myös olla selkeä, nyt kun tuo käyttää niitä yläpuolen lihaksia. Yläkaulan lihaksia on myös tullut enemmän ja kaula on muutenkin tasaisemmin venynyt kuolaintuntumaan. Kaikkein selkein ero on kuitenkin askelen pituudessa – poju astuu täysin etujalkojen jälkiin ravissa ja yliastuu massiivisesti (reilusti 2 kertaa jäljen yli) käynnissä. Ja koko hevonen on paljon paremmassa lihaskunnossa. Harmi, ettei esim. vatsalihasten liike tai ’lihasviiva’ näy näistäkään kuvista... Se on nyt nimittäin tullut täysin selkeäksi. Mutta se pitäisi näkyä, ettei vatsa pömpötä, vaan se on käytössä kannattamassa mua ja hevosta itseään.

Ja sitten vielä muutama kuva juoksutuksesta 6.9. Tää on nyt tietysti täysin selkeä ero... 

Erot, jotka tunnen ratsailta itse, ovat: pojulla on paljon enemmän voimaa, tunnen sen selän liikkeen erittäin selkeästi puskemassa mua pois satulasta (helppo keventää – ei tule kuopasta enää), askeleen pituus on kasvanut (tunnen sen varsinkin käynnissä), liikkumisesta oikein on tullut helpompaa, tunnen sen, että tuolla alkaa olla joustoa menossa, ei nojaa kuolaimeen vaan venyy kuolaintuntumaan samalla kun kantaa mua ja itseään. Vaikka mun täytyykin vielä kannustaa sitä eteenpäinmenoon, niin poju reagoi siihen nopeasti ja pystyy hommaan.

Vielä on paljon parantamisen varaa ja treeniä edessä. Kuten näkyy, poju ei vielä veny ihan täysin yhtä hyvin ratsailla kuin liinassa. Siksi meille on vielä tärkeää juoksuttaa vähintäänkin yhtä paljon kuin ratsastaa. Koska siis venyy paremmin juoksuttaessa, ja siis treenaa lihaksiaan paremmin ja nopeammin. Ja mitä paremmat ylälinjan lihakset, sitä parempi on ratsastaa. Luulen kuitenkin, että parempi venyminen ratsailta tulee suht nopsaan nyt.

Olen myös pikkuhiljaa miettinyt chambonin laittamista päälle ratsastaessa kentällä (huomio: älä koskaan ratsasta maastoon chambonin kanssa! tai jos on mitään kompuroimisen mahdollisuutta, katso myös Willin video chambonin käytöstä, ennenkuin rupeat sitä käyttämään) ja se auttaa pojua keskittymään pään alentamiseen kunnolla. Eli siis, poju on nyt ruvennut jättämään kompuroinnit taaksensa. Olen myös huomannut sen, että lämmittyään kunnolla, ei tuo enää kompuroi lainkaan! Mahtavaa... Tää on siis ollut todella selkeää parin viimeisen kentällä ratsastuskerran aikana. Eli jospa tässä joku päivä pistäisi chambonin päälle ratsastuskerrallekin – vaikkakin löysälle... kantsii aina olla varovainen näiden hommien kanssa. 

Progress

I decided to have a look how our boy-o has changed since a bit over a year, when we started with full force with the classical foundation training. That is, if I could see a difference in our boy's going in pictures. The difference is very clear - like night and day - to me personally as I ride and exercise him, but it may not come across especially via the blog pictures. From the videos one can see the difference as well, although it can also be a bit more obscure.

But here you have some series of stills from the videos.
I selected the best going from the first video (Submission 1; S1)... so, this is the best he looked then... ouch.. :(

You can see from the lunging that he wasn't really working with anything. He was just shuffling his feet a bit. You can see how much he used the underside of his neck and how big a dip there was behind the saddle, since he was not using any of his back.
Ridingwise he was again just shuffling along, short stride, and I had to work very hard to get him moving at all. You see me especially in the last frame leaning horribly forward in trying to push him on... Rising to the trot was like getting up from a ditch. Of course I didn't realise any of this back then. The contrast has become obvious with the progress he has made.

And here then from the second submission (S2), filmed perhaps just about one week later.

Slightly better, but you can see that not much has changed. Just that I was driving him forward a lot more, so that he was actually starting to move somewhere! And also introduced the chambon into the work. You can see that now the upper neck muscles are starting to work when I'm riding him. Stride length is marginally improved, and there is a bit better flexion in the hocks. Dip in the back is now clearly to be seen in these stills...

And then the last photos from just  a couple days ago. Only riding photos since I warmed up him from the saddle this time.

I do hope that it is clear what has happened...

In case it is not, I have taken a couple photos of each and drawn some lines over him. Ok, the lines may smooth out things inevitably, but I have tried to follow the true body form as well as possible. You can see the originals anyways above.

Hocks are in fact flexing more nowadays. And there is a bit of air now as well; he is pushing upwards with his stride. The dip in the back is filling up, and you can see the difference of his form when he is using his topline. He has also more upper neck muscle and the neck is more evenly arched. Stride length increase is very obvious. He is far more toned in his body.

And some recent lunging work from 6th September 2014. To see some of the change in that as well.

The differences as I ride him are that he has far more power in his going, I feel his back pushing me off the saddle, length of stride is much longer (I can feel that especially in walk), the movement has become easier, I can feel that now he is starting to have some spring in his going, he is not leaning on the bit but stretching into it while carrying himself and me at the same time. While I still have to push him on and ask him to stretch down, he reacts quick and can do it easily.

We still have a long way to go! As you can see, he is not yet stretching fully while ridden. Therefore I think that it is still important to lunge at least as much as ride, since he is stretching better on the lunge and thus building his muscles more efficiently. And the better the topline muscles are the better the riding will be. However, I think that the better stretch under saddle will come soon.

I also start to feel more comfortable with the idea of popping on the chambon for riding in the school (btw. Never put chambon on when you are going out on a hack! or if there is any chance of serious stumbling, watch Will's video on correct chambon usage) and that will always make him more concentrated on lowering his head properly. That is, he is slowly but surely starting to loose his stumbling and slipping in the school. I also have realised that when he is properly warmed up under saddle, he stops stumbling! :D Fantastic! This has been very clear the past couple times I have been riding with him. So, maybe next time I'll pop on the chambon - albeit really loose... always be careful with these things.