Lamppu syttyy...

Tajusin jotain itsestäni eilen ratsastaessa.

Siis poju oli todella hieno muuten. Hyppäsin suoraan selkään myös eilen ja lämmittely sujui erittäin hyvin satulasta käsin. Hieno, letkeä ja isoaskelinen käynti heti kättelyssä. Nyt näyttää siltä, että ei enää tarvitse lämmitellä tuota liinasta käsin! On onnistunut satulasta käsin niin hienosti parit viimeiset ratsastuskerrat.

Mutta siis mitä tajusin tuossa ratsastaessa oli se, että mun oikea jalka on todella paljon vahvempi kuin vasen. Eli siis se on myös vähemmän notkea. Eli siis kun olen vasemmassa kierroksessa, mulla on vaikeuksia väistättää se sisäjalasta ja estää sen jäykistyminen ja nojaaminen lavalla sisään... Ja samaan aikaan mun vahvempi jalka/reisi estää pojua liikkumasta oikealle... Kun mulla on vaikeuksia käyttää tarpeeksi voimakasta pohjeapua, eikä poju reagoi herkempään, jäykistyn myös selkä ja vatsalihaksilla ja siten häiritsen pojua istunnallani... Se oli tosiaan 'heureka' hetki eilen. Analysoin siis koko ajan, mitä tein samalla kun ratsastin. Kun homma ei toiminut kunnolla ravissa, palasin takaisin käyntiin ja ajattelin kunnolla, mitä tein, ja sitten se oli selvä kuin pläkki.

Venyttely kroksein ja villasukin...
siis uusi muotivillitys! 

Venytä, venytä... lisää tätä...

Nyt tarttee todellakin ruveta kuntouttamaan itseänsä ja kunnolla! Ja treenata vasenta jalkaa paljon enemmän kuin oikeaa. Ja venytellä oikeaa vieläkin enemmän. Nyt nään sen, että se olen kohta minä, joka estää meidän pojun etenemistä! Siis, ellen jatka omaa analysointiani ja paranna omaa lihaskuntoa...

Eli kuten sanoin, poju työskenteli eilen aivan mahtavan hyvin. Käynti oli iso, rento ja mahtava, ravi todella hieno... mies sanoi, että oli ilo katsella sellaista energistä ja jäntevää menoa. Harmi, että oli siis aivan liian pimeää kentällä filmaukseen tai kuvaamiseen.
Siis, ainoastaan tuo vasemman kierroksen ongelma... mutta kuten sanoin, tää taitaa olla mun ongelma! hupsista.