Edistyminen vuoden sisällä

Tässä on nyt mennyt reilu vuosi siitä kun aloitin systemaattisen klassisen peruskoulutustreenin Art2Riden mukaan ja Willin silmän alla. Päätin nyt sitten katsoa vähän taaksepäin ja tsekata näkyykö hommassa noin kuvien kautta selkeästi eroa viime vuoteen. Erohan on erittäin selkeä – kuin yö ja päivä – mulle täällä paikan päällä, mutta tämä ei ehkä ole näkynyt näin blogin kuvien kautta. Videoista pitäisi myös nähdä edistyminen aika hyvin, mutta voihan sekin olla ehkä jotenkin vaikeaa havaita jos ei ole vielä silmää näille asioille.

Tässä siis kollaasit videoista...

Valitsin parhaimman näköisen menon ekalta videolta (S1)... eli tämännäköinen meno oli siis sitä parasta heinäkuun lopussa 2013... äääks... :( 

Näät varmaan selvästi noista juoksutuskuvista, että poju ei liiku eikä mene minnekkään. Vähän vaan siirteli jalkojaan. Alakaulan pullistelu ja käyttö näkyy sekä se, että satulan takana on monttu – eli ei ole siellä lihaksia, eikä niitä sitten tietysti käytetä.

Ratsastuskuvista näkee, että tosiaan vaivalloisesti siirteli vaan jalkojaan, lyhyt askel ja mun piti tehdä kamalasti töitä, pitääkseni sen minkäänlaisessa liikkeessä. Tämä viimeinen näkyy varsinkin tuossa viimeisessä kuvassa, jossa olen aikamoisessa etukenossa kun yritän saada tuota eteenpäin... Keventäminen oli kuin kuopasta. Tottakait en tajaunnut mitään näistä silloin. Kontrasti on tullut selväksi tämän vuoden varrella, kun lihaksia ja voimaa on tullut lisää.

Ja tässä stillejä tokasta videosta (S2), joka filmattiin noin viikko tuon edellisen jälkeen.

Himpun verran parempi, mutta näät varmaankin, ettei paljon mikään ole muuttunut. Keskityin silloin vain pojun eteenpäin kannustamiseen ja liikkeen eteenpäin menoon. Ja liikkuuhan tuo nyt paljon enemmän kuin tuossa edellisessä! Aloitettiin myös työskentely chambonin kanssa. Näät nyt varmaankin, että yläkaulan lihakset alkaa tulla peliin ratsastaessa. Askelpituus on hieman pidempi, ja kintereessä on havaittavissa vähän enemmän taipumista. Selkäkuoppa näkyy nyt hyvin...

Ja sitten kuvia ihan muutama päivä sitten. Nämä on vain ratsastuskerralta. Kerrankin ratsastin suoraan ilman juoksutuslämmittelyä – nyt siis on sen verran lihaksia selässä, että tämä toimii!

Eli toivottavasti näistä nyt näkee, että homma on erilaista...

Jos ei ole selvää, niin otin pari kuvaa edellisistä ja piirsin niihin ääriviivat. Ok, viivojen piirtely auttamattomasti muuttaa joitakin linjoja, mutta olen yrittänyt seurata oikeita kehon ääriviivoja niin tarkasti kun nyt tietsikan linjanpiirtelyllä voi. Ja ylempää voi katsella noi kuvat ilman linjoja.

Kintereet siis taipuvat todellakin enemmän näinä päivinä. Askeleeseen on ruvennut tulemaan ilmaa, eli tuo on alkanut ponnistamaan ylöspäin askeleellaan. Satulan takainen notko on täyttymässä – vaikkei ole vielä kokonaan pois. Ylälinjan muodon erilaisuus pitäisi myös olla selkeä, nyt kun tuo käyttää niitä yläpuolen lihaksia. Yläkaulan lihaksia on myös tullut enemmän ja kaula on muutenkin tasaisemmin venynyt kuolaintuntumaan. Kaikkein selkein ero on kuitenkin askelen pituudessa – poju astuu täysin etujalkojen jälkiin ravissa ja yliastuu massiivisesti (reilusti 2 kertaa jäljen yli) käynnissä. Ja koko hevonen on paljon paremmassa lihaskunnossa. Harmi, ettei esim. vatsalihasten liike tai ’lihasviiva’ näy näistäkään kuvista... Se on nyt nimittäin tullut täysin selkeäksi. Mutta se pitäisi näkyä, ettei vatsa pömpötä, vaan se on käytössä kannattamassa mua ja hevosta itseään.

Ja sitten vielä muutama kuva juoksutuksesta 6.9. Tää on nyt tietysti täysin selkeä ero... 

Erot, jotka tunnen ratsailta itse, ovat: pojulla on paljon enemmän voimaa, tunnen sen selän liikkeen erittäin selkeästi puskemassa mua pois satulasta (helppo keventää – ei tule kuopasta enää), askeleen pituus on kasvanut (tunnen sen varsinkin käynnissä), liikkumisesta oikein on tullut helpompaa, tunnen sen, että tuolla alkaa olla joustoa menossa, ei nojaa kuolaimeen vaan venyy kuolaintuntumaan samalla kun kantaa mua ja itseään. Vaikka mun täytyykin vielä kannustaa sitä eteenpäinmenoon, niin poju reagoi siihen nopeasti ja pystyy hommaan.

Vielä on paljon parantamisen varaa ja treeniä edessä. Kuten näkyy, poju ei vielä veny ihan täysin yhtä hyvin ratsailla kuin liinassa. Siksi meille on vielä tärkeää juoksuttaa vähintäänkin yhtä paljon kuin ratsastaa. Koska siis venyy paremmin juoksuttaessa, ja siis treenaa lihaksiaan paremmin ja nopeammin. Ja mitä paremmat ylälinjan lihakset, sitä parempi on ratsastaa. Luulen kuitenkin, että parempi venyminen ratsailta tulee suht nopsaan nyt.

Olen myös pikkuhiljaa miettinyt chambonin laittamista päälle ratsastaessa kentällä (huomio: älä koskaan ratsasta maastoon chambonin kanssa! tai jos on mitään kompuroimisen mahdollisuutta, katso myös Willin video chambonin käytöstä, ennenkuin rupeat sitä käyttämään) ja se auttaa pojua keskittymään pään alentamiseen kunnolla. Eli siis, poju on nyt ruvennut jättämään kompuroinnit taaksensa. Olen myös huomannut sen, että lämmittyään kunnolla, ei tuo enää kompuroi lainkaan! Mahtavaa... Tää on siis ollut todella selkeää parin viimeisen kentällä ratsastuskerran aikana. Eli jospa tässä joku päivä pistäisi chambonin päälle ratsastuskerrallekin – vaikkakin löysälle... kantsii aina olla varovainen näiden hommien kanssa.