Ohjasajoa

Joulukuun alussa päätin kokeilla ohjasajoa pitkästä aikaa. Oltiin jätetty se pois repertuaarista kevään ja kesän aikana, koska aina kun kokeiltiin sitä, Poju vaan veti niskansa koukkuun eikä työskennellyt lainkaan selkää käyttäen. Tämä luultavasti ravuri-ajan jäämiä.

Ennen klassisen peruskoulutuksen aloittamista me ei paljoakaan juoksutettu. Meidät oli opetettu ohjasajoon jo kauan sitten, ja kerrottu, että ohjasajo oli parempi kuin juoksutus, koska siinä kontrolli on hevosen molemmilla puolilla. Jotta me ohjasajettiin, eikä juoksutettu liinassa. Niinä aikoina ei ajateltu Pojun lyhyttä ja paksua kaulaa sen kummemmin. Tai tottakai tiedettiin, että sillä on lyhyt ja paksu kaula, muttei tajuttu, että se voisi venyä ja pidentyä oikealla treenillä. Meillä oli tosin paljon vaikeuksia saada Poju työskentelemään peräänannossa, eikä vaan ylitaipumaan ohjasajossa. Eli joko tuo oli pää pilvissä tai sitten ylitaipunut... Oli erittäin vaikeaa saada tuota tekemään mitään muuta. Yksi asia oli toisaalta iso plussa: koska Poju oli ensin opetettu ajolle, ohjasajon tekniikka oli todella helppoa. Tuo ei koskaan pelännyt pitkiä ohjia sivuilla tai peffalla, eikä ohjastajaa takana tai sivuilla. Ja kääntyminen oli todella helppoa.

Eräänä päivänä saatiin apua henkilöltä, joka näytti meille miten saataisiin Poju parempaan ja ’oikeaan muotoon’ helpommin. Niksi oli laittaa sisäohja kuolainrenkaan läpi ja klipata se kiinni juoksutusvyöhön. Ulko-ohja sitten siksakkina vyön ylimmän renkaan ja kuolainrinkulan läpi ja takaisin vyön alempaan rinkulaan kiinni... No, kokeiltiin sitä muutaman kerran. Mutta vaikka tuo sai kaulan kaarelle todella nopeasti, se taipui siis aivan liikaa. Eli saatiin Poju laitettua kivaan pikku pakettiin, kaula lyhyenä ylitaipuneella kaarella, ja kaikki vauhti liikkeestä poissa. Voin siis hyvillä mielin kertoa, että me palattiin takaisin yksinkertaiseen ’kuolainrenkaasta juoksutusvyön kautta ohjastajan käsiin’ – ohjasajoon. Enkä suosittelisi tuota edellistä venkuraa kellekään. Meillä oli vaikeuksia Pojun muodon kanssa, mutta parempi vapaampi muoto, kuin että tuo katkeaisi kaulastaan. Ja sitten viime keväänä lakattiin ohjasajamasta kokonaan ja alettiin juoksuttaa.

Nyt sitten parin kuukauden intensiivisen treenin jälkeen olin utelias, miten ohjasajo toimisi lihaksiston kehityttyä. Will oli myös ehdottanut sitä vaihteluksi treeniin. Päätin aloittaa ohjasajon chambonin kanssa ja valmistelin treenikertaa katsomalla Willin ohjasajo-videot uudestaan.  

No, olihan se vieläkin hankalaa. Poju livahti takaisin vanhoihin kuvioihin todella nopeasti. Chambon auttoi toisaalta jonkin verran asiaa. Ja aika nopsaan tajusin, että jos sisäohja tuli käteen suoraan kuolainrenkaasta (eikä siis mennyt juoksutusvyön rinkulan kautta), ja jos jätin ulko-ohjan täysin löysäksi, alkoi tuo vihdoinkin venytellä tuntumaan kunnolla ja laski päänsäkin. Eli mun täytyi käytännössä juoksuttaa tuota pitkin ohjin...

Me ollaan nyt harjoiteltu ohjasajoa vähän enemmän Pojun kanssa, ja onhan tuo hieman edistynyt. Mutta vanhat tavat kuolevat hitaasti ja on todella vaikeaa saada sitä työskentelemään kunnolla ja oikein ohjien mennessä juoksutusvyön renkaiden kautta kuolaimeen. Sen takia ohjasajetaan vieläkin tuon yksinkertaisimman ja helpoimman kaavan mukaan, ja mieluummin juoksutetaan. Juoksutustyöskentely vaatii paljon keskittymistä ja työtä, mutta ohjasajo vaatii paljon enemmän plus ekstra koordinaatiota siihen päälle, koska täytyy sumplia pitkien ohjien sekä piiskan kanssa... Yleisestihän luullaan, että juoksutus tekee hevosesta kieron ’banaanin’ (hevonen jäykistyy liinaa ja juoksuttajaa vastaan ja katsoo ulospäin), mutta käytännössä meidän Pojusta tulee ’banaani’ ohjasajossa tällähetkellä! 

Banaanipoju. Ja todella vaikeaa korjata tätä tällähetkellä ohjien mennessä juoksutusvyön kautta käsiin.
Jos otan yhtään enemmän kontaktia ohjilla, menee tuo heti kaulastaan lyhyeksi. Löysät ohjat ja poju menee banaaniksi.

Tältä näyttää parhaimmillaan työskentely molempien ohjien
mennessä juoksutusvyön kautta.

Ja toinen kuvaesimerkki ohjien mennessä juoksutusvyön kautta.

Toivottavasti näette eron edellisiin kuviin.
Tässä sisäohja tulee suoraan käteen kuolaimesta.
Ja heti käyttää paremmin selkäänsä jne. 

Ja tässä myös näkyy selvästi tuo sisäohjan suora käteentulo.
Ja miten askel on parempi, selkä jne. pelissä sekä kiva eteen-alas venyminen.
Iso kontrasti noihin ylläoleviin kuviin, jossa ohjat menee vyön kautta.