Joitakin juoksutusongelmia ja niihin ratkaisuja

Tässä Poju täysin etupainoinen ja notkoselkäinen vatsalihaksia käyttämätön.
Mutta ainakin vauhtia riitti. :)
Huomaa chambonin 'kireys', eli rajoittaa vain hieman, ei ole liian tiukalla.

Tässä listattuna joitakin ongelmia, joihin olen törmännyt juoksuttaessa, ja mitä olen tehnyt niiden ratkaisemiseksi.

Hevonen:

-          Välttää kontaktia ja liina on löysä – tai tuntuu tyhjältä kädessä

o       Aja hevosta eteen joko kehon kielellä tai juoksutusraipan avulla samaan aikaan ottaen kontaktin hevoseen liinalla lyhentämällä sitä kunnes tunnet hevosen liinan toisessa päässä.

o       Kun hevonen reagoi ottamalla kontaktin ja liina ei ole enää tyhjä ja löysä, anna hevoselle enemmän liinaa ja ota paine pois.

o       Ole valmis toistamaan homma, jos hevonen päättää välttää kontaktia uudelleen.

-          On laiska eikä halua liikkua eteen kunnolla (mutta ei ole sairas, epäpuhdas liikkeessä ja varusteet sopii hyvin, on vain laiska)

o       Kosketa juoksutusraipalla hevosta takalistoon (ja tällä en tarkoita ruoskimista)

o       Ala hölkkäämään tai juoksemaan hevosen kanssa, mutta muista pitää kontakti samalla eli ei mitään löysää liinaa... ja hölkkääminen/juokseminen siis hevosta ’ajaen’ ei sitä perässä vetäminen/taluttaminen...

-          Katselee ulospäin ja tuo takaosan ympyrän sisäpuolelle

o       Ota enemmän kontaktia hevoseen liinalla, tuo se pienemmälle ympyrälle, aja eteen enemmän ja pyydä raipalla väistämään takaosallaan

o       Tämä saattaa ensin johtaa siihen, että hevonen juoksee nopeammin kuin haluaisit (ryntää eteen), mutta kunhan pysyt rentona ja rauhallisena keskellä, ja säädät apusi tilanteen mukaan, rentoutuu tuo ja heltyy jossain vaiheessa

o       Sillä hetkellä, kun hevonen heltyy, antaa periksi ja vie takaosan seuraamaan etuosaansa ympyrällä, ota paine pois ja ohjaa hevonen isommalle ympyrälle takaisin tai ala kävelemään isompaa ympyrää itse

o       Jos hevonen palaa takaisin jäykkään uloskatseluun ja takaosan sisälle työntämiseen, toista heti; eli homma on luultavasti dynaamista spiraalityöskentelyä ensi alkuun

-          Ei pysy haluamassasi askellajissa (siis hevonen haluaa mennä nopeammassa askellajissa kuin haluat)

o       Pyydä eteen kunnolla askellajissa, jonka antaa ja työskentele hyvin siinä

o       Jonkun kierroksen jälkeen pyydä askellajia jonka halusit, jos kieltäytyy, aja eteen taas ja työskentele lisää, ja pyydä taas uudelleen

o       Jossain vaiheessa hevonen haluaa vaihtaa pienemmälle vaihteelle...

o       On tärkeää pysyä rauhallisena, eikä ärtyä asiasta, ajattele että “Okei, haluat ravata käynnin sijaan, no okei, ravataan nyt sitten ja kunnolla.”

-          Nojaa sisään ja tekee ympyrästä pienemmän kuin haluat

o       Käytä kehonkieltä ja aja hevonen isommalle ympyrälle

o       Saattaa olla, että sun täytyy antaa kontaktin olla löysä kunnes tuo on vakiintunut isommalle ympyrälle

o       Tämä ongelma vaatii taasen kärsivällisyyttä ja sitä, että pysyy rauhallisena kuin viilipytty

o       Jos hevonen kävelee edestäsi eli leikkaa ympyrän liian pieneksi kun kävelet sen kanssa isompaa ympyrää, älä yritä kävelemällä saada sitä väistämään isommalle, vaan pysähdy ja ota se pienelle ympyrälle kierrokseksi, sitten kysy, haluaisiko tuo liikkua isommalla – jos se leikkaa ympyrän uudestaan, toista – jossain vaiheessa tuo ajattelee, että on helpompi tehdä niin kuin sinä pyydät... joka on siis se, että hevonen pysyy isolla ja mukavammalla ympyrällä

-          Juoksee kuin idiootti pää taivaissa, eikä kuuntele sua ollenkaan

o       Pysy rauhallisena ja anna sille mahdollisimman iso ympyrä juosta turvallisesti

o       Pidä se menossa, jos on päättänyt laukata, pidä se laukassa kunnes sallit sen tulevan raviin – se on ehkä ottanut aloitteen juosta lujaa, mutta sun pitää ottaa kontrolli siitä, milloin sen sallitaan siirtyvän hitaanpaan askellajiin

o       Jossain vaiheessa hevonen haluaa hidastaa, pidä se vielä vähintään puoli kierrosta menossa, ja sitten pyydä siirtymää alaspäin – älä anna sen itse päättää, milloin se tekee siirtymän, on todella tärkeää, että tämä on sinun päätös, ei sen

-          Pitää pään taivaissa, eikä halua venyttää sitä eteen ja alaspäin

o       Eteen-alas muodon pyytäminen liinassa vaatii hevosen lukemista, herkkyyttä ja hyvin paljon juoksutuskokemusta

o       Mulla toimii silleen, että otan hieman tukevamman kontaktin liinakädellä ja samalla ajan eteen enemmän, mutta tämä kuulostaa helpommalta kuin mitä se on… sun täytyy olla todella tarkkaavainen ja herkkä, ja poistaa ylimääräinen paine heti, kun tuo antaa paremman venytyksen, jotta tuo tietäisi, mitä pyydät siltä

o       Aivan alussa sananmukaisesti vain odotin, kunnes Poju alensi päänsä itsestään, ja tämä kyllä tapahtuu jossain vaiheessa (jopa entisellä ravurilla), sun täytyy vaan olla kärsivällinen, meillä siihen meni eka kerralla noin 20 min puoleensa

o       Myöhemmin siis, kun Poju oli tottunut uuteen juoksutustyyliin, otin sen pienemmälle ympyrälle luoden enemmän kontaktia ja eteenpäin menevää painetta, ja kun antoi päänsä, vapautin sen heti isommalle ympyrälle

o       Nykyjään mun signaalit/avut on paljon hienovaraisempia ja vain se, että otan tietyn määrän kontaktia ja luon eteenpäin menevää painetta hoitaa homman

o       Chambon voi olla todella mahtava apu tähän hommaan, jos siis hevonen ei vaan tuo päätää alas vaikka kuinka odottelet jne. Chambon on ollut meillä erittäin tärkeä apuväline, just sen takia, kun Poju on se ex-ravuri, ja on oppinut aina juoksemaan pää ylhäällä

o       Jos käytät chambonia, käy ehdottomasti katselemassa Willin video sen oikeaoppisesta käytöstä

o       Sivuohjat oikein käytettynä (tarpeeksi löysät hevosen venyä kunnolla eteen-alas ja ottaa kontaktin) voi myös auttaa (muttei luultavasti kuitenkaan ex-ravureita..)

-          Säikkyy  

o       Älä reagoi tai siis jätä huomiotta jos mahdollista ja jatka normaalityöskentelyä

o       Jos kentällä on kummituspaikka, vie hevonen sinne ja juoksuta siellä pienemmällä ympyrällä kunnes on rauhallinen – tietysti jos tuo on todella säikky, älä mene heti liian lähelle, vaan asteittain liiku sinne suuntaan

o       Mutta muista pysyä turvassa itse, älä missään nimessä mene liian lähelle hevosen potkualuetta ja ole valmiina heti korjaamaan löysä liina käteesi… äläkä missään nimessä pidä liinaa kädessä niin, että se pystyy vahingossakaan kietoutumaan kätesi ympärille (saatikka jalkojen!) jos hevonen yhtäkkiä ottaa hatkat paikalta… Itse pidän liinan kädessä edestakaisina lenkkeinä (en siis kierrettynä yhdelle lenkille) näin on mahdotonta, että liina kiertyisi koskaan mun käden tai sormien ympärille.

Nää on asioita, jotka olen oppinut käytännössä tässä kohta parin vuoden ajan. Ajattelin ne kirjoittaa ylös, jos näistä sattuisi olemaan jotain apua jollekkin. Juoksutetaan ja ollaan juoksutettu vähintään kolme kertaa viikossa ja enimmillään kuusi kertaa viikossa.

Lopetan tämän postauksen listaamalla viisi asiaa, jotka sun pitäisi mun mielestä aina pitää mielessä juoksuttaessa:

1. Kävele aina eteenpäin. Älä siis koskaan ota askelta taaksepäin. Peruuttaminen on alistumisen merkki, ja hevonen kyllä huomaa sen heti. Eli Älä Astu Taaksepäin. Jos hevonen kääntyy sua kohti ja alkaa tulemaan luokse, astu eteenpäin puoliympyrälle ja ns. 'aja' hevonen edelläsi takaisin kontaktiin liinan kanssa ja ympyrälle. Ajamisella en tarkoita siis muuta, kuin että tulet ns. takavasemmalta sitä kohti ja pyydät silläkeinoin sitä siirtymään itsestäsi poispäin. Älä kuitenkaan mene liian lähelle potkualueelle.
2. Pidä hevonen aina menemässä siihen suuntaan, johon sinä haluat sen menevän. Eli älä koskaan anna sen vaihtaa suuntaa itsekseen. Estä kääntyminen kehonkielellä (mene eteen vaikka kädet levällään - mutta pidä turvallisuus myös mielessä tietysti) ja käännä tuo takaisin menosuuntaan. Sinä päätät suunnan, ei hevonen. Älä anna hevosen päättää suuntaa ilman seurauksia, ei edes yhtä kertaa!
3. Aina, kun vaihdat suuntaa, pyydä hevosta pysähtymään ympyrälle liinan päähän, sitten kävele sen luo, kehu, kiittele ja taputtele, sitten vaihda suuntaa ja pyydä tuota kävelemään itsestäsi poispäin. (Muista olla astumatta taaksepäin!) Eli älä koskaan pyydä hevosta kääntämään suuntaa vauhdissa ässän kautta. Maastakäsittelyhommat, joo, ohjasajo, joo, mutta juoksutuksen aikana älä tee sitä sellaista kääntöä... Opeta pysähtymään ja odottamaan. Jos ei pysähdy heti, pyydä lisää työtä ja kysy uudestaan, pysy rauhallisena ja toista tätä kunnes pysähtyy. Voit ottaa tietyn rituaalin pysähdykseen mukaan, esim. minä laitan raipan kainaloon sojottamaan taaksepäin, tietysti pysähdyn, kehonkieli on rento, ja tietysti ääniapu. Toista ja ole kärsivällinen. Alussa voi mennä kauan ennenkuin toimii, mutta sitten kun onnistuu: paljon kehuja!
4. Jatka juoksutussessiota vähintäänkin kunnes hevonen on rento ja rauhallinen. Älä siis koskaan lopeta juoksutusta jos hevonen on vielä rauhaton, ylivirkeä tai villi. Jos viet hevosen rauhattomana kentältä pois, toistaa se sen saman hyvin todennäköisesti seuraavan kerran... Eli pitää olla aikaa olla siellä kentällä niin kauan kuin tarvitsee hevosen rauhoittumiseen. Hevonen siis oppii, että kentältä lähdetään rauhallisena pois - ei ennemmin. Kannattaa.
5. Pidä aina oma ja hevosesi turvallisuus ekana mielessä – käytä maalaisjärkeä. 

Vähän railakkaampi juoksutuskerta. Huomaa viilipytty juoksuttaja. 

Miksi me juoksutetaan niin kamalan paljon?

Moni ehkä miettii, että miksi ihmeessä me oikeastaan juoksutetaan niin paljon? Ja tosiaan, miksi juoksutetaan, eikä ohjasajeta? Ajattelin tässä kirjoittaa syitä miksi me tehdään näin ja mikä on tämän meidän touhun lopullisena tavoitteena. Tottakait se on sitten kaikki Art2Ride…  

Kuten kirjoitin aiemmin, me opittiin ohjasajamaan yli vuosikymmen sitten ja pidettiin sitä parempana kuin juoksutusta, koska siinä on kontrolli hevosen molemmin puolin. Taidettiin tosiaan juoksuttaa meidän vanhapoika Jackiä vain kerran pari. Tottakai aloitettiin ohjasajamaan myös meidän uutta Pojua täällä Ruotsissa. Mutta, se ei koskaan toiminut hyvin... ja kuten olen kertonut aiemmassa ohjasajo –postauksessa, tämä on Pojun ex-ravuritaustan syytä. Kun löysin Art2Ride’n lähes kaksi vuotta sitten, vaihdettiin ohjasajo sitten juoksutukseksi. Täytyy sanoa, että saadaan sillä paljon enemmän hyvää työskentelyä aikaiseksi. Ohjasajo on siis jäänyt taka-alalle ihan sen takia, kun se vaatii vielä todella paljon työskentelyä, että siitä saataisiin hyvä treenimuoto Pojulle.

Mulle juoksutus on ratsastusta maastakäsin, mutta siis ilman ratsastajan painoa hevosen selässä.

Se vaatii yhtä paljon keskittymiskykyä ja koordinaatiota kuin ratsastus. Koska en pidä hevosta pienellä voltilla koko ajan, vaan käytän joskus jopa koko kenttää, voin juoksuttaa paljon kauemmin kuin perinteisesti juoksuttamalla. Eli siis hevosen jalat eivät rasitu liikaa tällätavoin juoksuttaessa. Päinvastoin, jalat rasittuvat vähemmän tällätavoin juoksuttaessa kuin ratsastettaessa, koska hevosen selässä ei ole ratsastajan painoa. Siis sen sijasta, että pysyisin liikkumatta keskellä ympyrää, kävelen (useimmiten) Pojun kanssa. Voin siis kävellä myös ovaalia tai kantikasta uraa tai koko kenttää, jos haluan.

Juoksuttaessa pidän tuntuman Pojuun liinan kautta (kuten ohjat ratsastettaessa) ja käytän juoksutusraippaa pohjeapuna. Eli liinan ei saisi olla löysänä ja Pojun pitäisi ottaa ns. kuolainkontakti.

Tavoitteena juoksuttamisella on tietysti Pojun yläpuolen lihasten (selkä, yläkaula ja vatsa) kuntouttaminen ja kehittäminen. Optimaalinen kehon muoto tähän on pään ja kaulan eteen ja alas muoto. Eli, Pojun pitäisi kurkottaa alas maahan ja eteenpäin nenällään. Mitä alempi nenän asento sen parempi. Tämä kehon muoto tukee selkää ja sallii näiden lihasten työskentelemisen ja rentoutumisen – eli siis lihakset eivät ole koko ajan käytössä jäykästi.

Monet sanovat, että tällainen juoksutus (ja ratsastus) tekee hevosen pysyvästi etupainoiseksi, eikä päätä enää saa sieltä ylös ja hevosta kootuksi. Ja näin käy toki, jos annat hevosen laiskotella, etkä pyydä siltä kunnon työtä sen ollessa eteen ja alas muodossa. Kunnon työllä tarkoitan sitä, että hevonen liikkuu eteen takaa astuen kunnolla kehonsa alle hyvässä temmossa ja rytmissä. Silloin hevosen lihakset kehittyvät ja edistystä tapahtuu. Tämä on se optimaalinen tapa työstää hevosta, jolla ei ole vielä yläpuolen lihaksia. Kun hevonen on kehittänyt yläpuolen lihaksia ja pystyy pitämään hyvän rytmin eri askellajeissa eteen-alas muodossa, voit ruveta pyytämään korkeampaa pään muotoa ratsastaessa. Aina kuitenkin palaten siihen eteen-alas muotoon, kun hevonen ei enää jaksa kantaa sua siinä korkeammassa pään asennossa.

Eli siis, päätavoitteena ei ole todellakaan pitää hevosta aina ja jatkuvasti siinä eteen-alas muodossa... tämä on vain yläpuolen lihasten kehittämisen apuväline. Jotta siis hevonen pystyisi työskentelemään yläpuolen lihasten avulla myös siinä pään korkeammassa muodossa. Käväiseppä katsomassa neljättä Amberin ja Legolaksen treenivideota, tähän siis minäkin tähtään. Kun siis hevonen ei enää jaksa pitää yllä hyvää ja rytmikästä tempoa askellajissa pää korkeammalla, palataan siihen eteen-alas muotoon. Eteen-alas työskentely vähenee siis pikkuhiljaa ajan myötä, mutta siihen palataan aina rentouttamaan lihaksia kovemman työskentelyn jälkeen. On myös suositeltavaa aloittaa sessiot aina eteen-alas verryttelyllä, koska se lämmittelee lihakset hyvin ennen vaativampaa työtä.

En tajunnut tässä 2013 kesäkuussa, että Pojun selkä oli notkolla,

ei käyttänyt vatsalihaksiaan ja liikkui eteenpäin lavastaan,

eli oli täysin etupainoinen... Nopeasti vilkaistuna

tämä kuva saattaa siis näyttää hyvältä,

mutta kun sitä katsoo kriittisemmin huomaa,

ettei yläpuolen lihakset ole käytössä,

eikä Poju ole peräänannossa. 

Ero notkoselkäisen ja selkäänsä käyttävän hevosen välillä on erittäin selvä. Jokainen pystyy näkemään sen, kunhan vaan tietää mitä katsoa ja havainnoida hevosesta ja sen liikkeestä. Kun hevonen laskee päänsä liikkuessaan, alat näkemään selkälihasten liikkeen käytännössä satulan takana. Hevonen myös astuu automaattisesti paremmin alleen kun pää on alhaalla kuin silloin kun se on ylhäällä. Alakaulan lihakset rentoutuu ja yläkaulan lihakset tulee näkyville. Myöhemmin nämä yläkaulan lihakset tulevat aina vaan selkeämmiksi. Ja jossain vaiheessa myös vatsalihasten liike alkaa olla näkyvää (vatsalihasten linja näkyy hevosen kyljessä). 

Tässä mennään selkää ja yläpuolen lihaksia käyttäen syyskuussa 2014.

Kaikki like ei tule vielä takaa, mutta ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Ja kokoaminen on ehkä vuoden päässä.  

Se, minkä huomasin heti ensimmäiseksi eteen-alas työn alussa (melkein puolitoista vuotta sitten) oli se, että Poju ei enää raahannut takajalkojaan vaan nosti ne ylös ja sitten laski alas… ja tämä muutos tapahtui heti välittömästi.

Noin 6 viikon kuluttua systemaattisen eteen-alas treenin jälkeen seuraava iso muutos oli se, että Poju nosti selkänsä ylös kun ratsastin. Eli meni noin kauan ennenkuin sen lihaksisto oli treenaantunut niin paljon, että jaksoi kantaa mua selässään kunnolla. Se olikin todella suuri ’ahaa’-elämys. Ja homma oli selvä mulle, tää treeni tuotti todellakin konkreettista tulosta!

Entäs sitten tämä ajatus, että hevonen on etupainoinen, kun sitä treenaa eteen-alas muodossa.

Niinpä, jos treenaisin tuota millään muulla keinolla olisi se vieläkin etupainoinen... Tällätavoin saan sen jossain vaiheessa pois etupainoisuudesta kun treenaan noita yläpuolen lihaksia optimaalisesti. Kun sillä on tarpeeksi lihaksia, tai kun lihaksisto on tarpeeksi vahva, alkaa tuo nostamaan itsensä ns. ’sään yli’ ja siten automaattisesti vapauttaa etupuolensa. Mutta tämä siis tarvitsee todella paljon lihastreeniä. Willin mukaan siihen menee yksi-kaksi vuotta systemaattisessa treenissä ja tietysti ilman mitään takapakkeja loukkaantumisten muodossa. Noin vuosi menee siinä, että lihaksia treenataan lähinnä eteen-alas muodossa ja toinen vuosi todellisen kokoamisen saavuttamiseen. Koska meillä meni reilu puoli vuotta lihasrevähtymän kuntouttamiseen, ollaan me vieläkin tuon ensimmäisen vuoden lihastreenissä.

Ja tosiaan, valitettavasti hevonen on etupainoinen automaattisesti, jos se ei käytä yläpuolen lihaksia eteenpäin menemiseen. Hevonen voi näyttää hienolta ja siltä, että on kivassa muodossa, mutta jos selkä, vatsa ja yläkaula ei työskentele, homma ei ole sitä miltä se vaikuttaa... ja hevonen kulkee eteenpäin lavoillaan.

Olen havainnut juoksutuslämmittelyn todella hyödylliseksi. Eteen-alas juoksutus ennen ratsastusta lämmittelee Pojun selän kivasti ilman mun painoa. Sitten, kun nousen selkään, ratsastus on todella paljon helpompaa ja voin aloittaa työskentelyn heti. Kaikki on tyytyväisempiä! :D Pojun voi ratsastaa ilman juoksutusta, mutta on kuitenkin paljon parempi jos lämmittely tehdään liinassa.

Ainoat juoksutusavut, joita käytän ovat chambon ja sivuohjat. Chambon on ollut erittäin tärkeä uudelleenkoulutusapu entisen ravurin kanssa, joka on tottunut juoksemaan pää ylhäällä ja kaula sisään vedettynä. Sivuohjien kanssa pitää tosiaan sitten olla tarkka, että ne on tarpeeksi pitkät siihen eteen-alas venytykseen. Meidän täytyi lisätä reikiä ohjiin... Ollaan käytetty lähinnä chambonia, mutta nyt ihan viime viikon aikana olen ruvennut käyttämään enemmän sivuohjia. Sen olen huomannut, että niihin pitää tottua myös Pojun. Eli ei heti venynyt niiden kanssa, siinä meni ehkä kerta pari, ennenkuin rupesi ottamaan kunnolla kontaktia niihin. Pitää olla kaikessa kärsivällinen, rauhallinen ja systemaattinen. 

Some lunging problems and solutions

Some problems I have encountered while lunging and what I have done to rectify the situation:

The horse is:

-          avoiding contact and the line is slack – or feels ‘empty’ in your hand

o       drive him forward with body language or use the whip and at the same time take contact with the rein by shortening it until feel him in the other end

o       when he responds by taking contact and line is not slack anymore, give him more line and take the pressure off

o       ready to repeat, if he decides to avoid contact again

-          sluggish and does not want to move forward properly (but is not ill, unlevel or have badly fitting tack, just lazy)

o       touch him on the hind quarters with the whip

o       start jogging or running with him, but keeping contact at the same time – no slack line… Jog or run also as in driving him on, not dragging him as in leading…

-          looking out and bringing his hind quarters inside the circle

o       take more contact on the line, bring him on a smaller circle, drive him on more, ask him to yield his hind quarters

o       this may at first produce a horse that is running faster than really required, but adjusting the aids and staying calm in the middle will eventually make him soften

o       the moment he softens and yields his hind so that the hind legs follow the front legs on the circle, release to a bigger circle or start walking around a bigger circle yourself

o       if he returns back to pushing hind inwards, repeat immediately

-          not staying within the gait you want

o       ask him to move on in the gait he gives and work well within it

o       after some rounds, ask to come back to the gait you were wanting to work on, if he refuses, drive him forward and work more, and then ask again

o       eventually he will want to come back a gear

o       important bit is to remain calm and not get irritated, just think:”ok, you want to trot instead of walking. Fine, then we trot and trot properly.”

-          leaning in and making the circle smaller than you want

o       use body language to drive him onto a bigger circle

o       may have to accept a slacker contact for a wile until he is established on that bigger circle

o       again this problem may need patience and staying calm

o       if he is cutting you off while you are walking with him on a bigger circle, stop walking or trying to push him off, just stop and take him on a small circle for a round, then ask for him to move on again to a bigger one – if he again cuts you off, repeat – eventually he will think it easier to do what you want… which is to stay on a bigger and more comfortable circle

-          running like an eejit head high and not listening at all to you

o       stay calm and let him have a really big circle to run around safely

o       keep him going, if he has decided to gallop around, then he should stay in the gallop or canter until you let him to come back to trot – he may have taken the initiative to run about like an eejit, but you take the control over when he is allowed to slow down

o       at some point he will start to want to slow down, keep him going still just a half a circle or so, and then ask for downward transition – don’t let him drop to slower gear on his own, it is vital that this is your decision, not his

-          keeping his head high and does not want to stretch it down and forward

o       asking for long and low on the lunge requires feel and lots and lots of lunging experience

o       with me it works such that I take a better contact on him with lunge hand while at the same time drive him on more, but this is not as easy as it may sound here… you have to be very observant and sensitive to remove any extra pressure immediately when he gives you better stretch so that he knows what you are asking him to do

o       in the very beginning I just waited until he lowered his head on his own accord, and this will happen, you just have to be patient, first time it took indeed something like 20min

o       later on, when he was used to the new lunging style, I took him to a small circle, creating more contact and more forward pressure, and when he gave his head, I released him to bigger circle immediately

o       nowadays cues are far subtler and just taking a certain amount of contact and more forward pressure usually does the trick

o       a chambon may be of a great help here, if the horse just does not lower his head at all. Chambon has been a vital part of our lunging success since our boy was that ex harness racer and learned to run fast with head high.

o       if using chambon, please do watch the video from Will of how to use it correctly

o       side reins used correctly (loose enough for the horse to be able to take contact himself as well as stretch) may help as well

-          spooking

o       ignore as much as possible and work on

o       if there is a spooky area in the school, take the horse there and lunge around there  in a smaller circle until he is calm – obviously if he is very spooked, don’t go too close to the spooky site, but gradually move him that way

o       however, do remember to stay safe yourself, don’t go too close to the horse’s kick area and be ready to collect any possible slack on the line, and never hold the line in you hand in such way that it may trap your hand or fingers in case the horse bolts; I always keep my line looped back and forth, not in a round loop, this way it is near impossible for me to get tangled in it with my hand.

These are things that I learned in practice during this year and a bit of lunging several times a week. Thought to jot them down in case my experience would be of help to someone out there.

I’ll finish this post with five things you should always mind in my opinion while lunging:

1. Always move only forwards. That is, never ever step even one step backwards. This shows submission to the horse and you are immediately below him in the hierarchy. Do Not Step Back! If the horse is coming towards you and makes the line slack, instead of stepping backwards, step forwards on a semi circle following him. That is, drive him forward. This he understands and it is not submissive from you – quite the contrary.
2. Always keep the horse going the direction you want. That is, never ever let the horse change rein on his own. Block him, and turn him immediately back to where you wanted him to go. You decide the direction of the movement, not him. Do not let him change rein and just do it without consequences, not even once!
3. Always when changing rein, ask him to stop on the circle, then walk to him, praise and pat him, then move to the other side and ask him to move off on the other rein. That is, never ever change rein via an S on the hoof… when doing ground work, fine, or long lining with two reins, fine, but when lunging and working with him this way, don’t do it! Teach him to stop and wait for you. Cues that I use are to put the whip away pointing away from him under my arm, stop walking myself, body language relaxing and of course the customary voice command. If he does not stop immediately, fine, you ask again, if he does not want to stop, ask him to move on, up one gear, then after a while a gear down and again ask for halt. Repeat in calm manner until he stops. Then great praise…
4. Always continue the session until your horse is calm. That is, never ever stop a session if the horse is still wound up or spooky etc. If you lead the horse out while he is wound up and unruly, he will most likely repeat the same next time. Always take your time (never be in a hurry) and take the horse back in only after it is calm – no matter how long it takes. This will pay off very quickly.
5. Always keep your and the horse’s safety foremost in mind – use common sense. 

Why do we keep on lunging so much?

Many may be wondering why an earth do we keep on lunging so much. Also why lunging and not long lining/reining. So, I thought to just jot down some reasons why we are doing this and what the aim is in the end. And (of course) it’s all Art2Ride…  

As I wrote on one of my earlier posts, we learned to long line over a decade ago and preferred that since you have immediately better control on both sides of the horse. In fact we may have lunged our old boy Jack only once or twice. Of course we started long lining our new chap as well here in Sweden. However, that never really worked well… As I have told earlier in my long lining post, it was due to him having been a harness racer. When I found Art2Ride nearly two years ago, we switched to lunging work and do get a lot more proper work out of that. Long lining work has been on the backburner, just because it needs so much more work to get it right with our boy. 

To me lunging is riding from the ground but without the riders weight on the horse.

It requires as much concentration and coordination as riding. Since I don’t keep the horse on a small circle the whole time while lunging, but use sometimes even the whole school, I can keep on going for far longer than you would traditionally lunge. That is, the horse’s legs won’t get overly strained from lunging this way, in fact the legs get less wear and tear with this type of lunging than riding, since there is no weight on the horse’s back. So, instead of staying put in the middle of the circle, I keep on (most of the time) walking with our boy. This allows me to lunge on an oval or rectangular as well, if I want.

When lunging, I keep a contact to the horse with the lunge line as my reins and use the lunge whip as my leg aid. This means that the lunge line should not be slack and he should take contact with the bit.

Aim with all this lunging is of course to build up our boy’s topline muscles (back, upper neck and abdominals). The optimal working position for doing this is when he has his head long and low. That is, when he reaches towards the ground with his nose and stretches it forward. The lower the better. This position supports the back and allows the muscles to work and relax – not just contract all the time.

Now there are many out there saying that doing this will put the horse permanently on the forehand and one will never get the horse up and collected. And yes, if you let the horse slouch and don’t ask him to work properly through his hind and back, you will not get anywhere with this method. However, if you make sure that the horse works properly, that is, steps under from behind in good pace and rhythm, you are working his muscles. It is the optimal way to work a horse that does not yet have proper topline muscles. Once the horse has developed some muscle on the topline and can maintain a nice rhythm in the gaits while stretching on a long and low outline, you can start asking for a higher head position when riding.

That is, the final aim is really not to keep the horse always on the long and low position… it is just a tool to build up the topline so that the horse can keep on working optimally through it even when his head is higher. Have a look at the fourth video of the work from Amber and Legolas, this is where I'm also aiming at. 
The cue to get back to long and low is when the horse loses impulsion and rhythm. The long and low work will in time get less, but you return there after any harder work to relax the muscles. It is also best to start with long and low to warm up the muscles before getting into any harder work.

Did not realise here June 2013 that his back was dipped,
he did not use his belly and was moving forward from
his forehand... Quickly seen, this photo may thus look ok,
but looking at it more critically, you will spot the
signs of no topline... 

The difference is very clear between a hollow back horse without topline muscles and a horse with his back up and using the topline. Everyone can see it, if they just know what to look for. When the horse lowers its head, you can start to see the back (behind the saddle) muscles visibly move. He also steps under immediately more when the head is low than when his head is high. Lower neck relaxes and upper neck muscles become visible. Later on in the process these upper neck muscles pop out even clearer. And further down the line you will start seeing the belly muscles working (a muscle line starts to show up along his belly).

Here working thru topline and with the back up September 2014.
Movement does not yet come all from the back end,
but we are moving the right way... ;)
and collection is perhaps a year away (fingers crossed..). 

With our boy the first thing I noticed (well over a year ago now) with the long and low work was that the hind legs did suddenly not drag along scraping the ground, but were lifted up and placed on the ground… and that change was immediate. After about 6 weeks or so of systematic long and low work the next big change in him was that he lifted his back up while I was riding him. That is, it took about that long for his back to develop enough muscle to start carrying me on his back. It was a day of revelation alright. And made things very clear to me. This work was paying off alright.

So, the matter of ‘being on the forehand’ while stretching him on long and low outline.

Yes well, if I would train him any other way, he would still be on his forehand… This way I am in fact eventually getting him off his forehand through building up his topline optimally. When he has enough muscles, he will start pulling up through his withers and automatically release his front end. But this requires a lot of muscle building work. According to Will, it will take between one and two years of systematic work to get into that position. Work without set-backs such as injuries… ;) A year to build up the topline sufficiently with mainly long and low work, and then another year to reach true collection. Since we had the set-back in the form of shoulder muscle injury, we are still working on our first year of muscle development at the moment.

And yes, unfortunately a horse is on his forehand automatically, if he doesn’t use his topline to move forward. Things may look fine and the horse may seemingly be on a good outline, but if the back, belly and upper neck are not up and working, things are not what they seem… 

I have also found it very useful to lunge before I ride. Lunging this way warms up his topline nice and well without my weight on his back. Then when I get on him, riding is a lot easier and I can start working immediately. Everybody is happier. :D He can be ridden and warmed up without lunging, but still, he is better with the lunge warm-up at the moment.  

The only lunging aids that I would consider using are the chambon and the side reins. Chambon has worked wonders with our ex-harness racer, who has been so used to running around with head high... With side reins you just have to make sure that they are long enough so that the horse can stretch down and out and not get restricted or pulled backwards when stretching. We have had to add new holes on our side reins... But if we use something, we mainly use the chambon, since it works so well with our boy. Not having to be at all tight - in fact it's pretty loose, it just somehow makes him be more concentrated on the work. 

Lokakuun työskentelyt

Käyntiä lokakuun alussa.

Ja tässä minä ajattelin, että kirjoittelisin tänne nyt vähintään kerran viikossa... hahaa... eipä oikein semmoinen vielä ainakaan onnistunut. Töitä on tullut tehtyä enemmän, olo on ollut vähän väsynyt koko kuukauden ja muutakin hommaa on ollut. Mutta katsotaas nyt sitten, mitä on tullut tehtyä lokakuun aikana.

Käynnissä venyy kivasti puomin yli. 

Pojulla on ollut kuusi täysin vapaata päivää, seitsemän päivää ollaan ratsastettu kentällä, kolmetoista päivää juoksutusta, kolme oikein rauhallista maastopäivää, yksi päivä irtohypytystä, ja yksi päivä vaan maastossa maastakäsin kävelyttämistä.

Ravissakin on ok, vaikkei chambonia

Ollaan juoksutettu chambonin kanssa ja ilman, vain vähän laukaten, kunnon laukkapäivin, puomityöskentelyin (yhden ja kahden puomin yli), ja jopa pienien esteiden yli. Eli todella vaihtelevaa juoksutusta ollaan harrastettu tässä kuukauden aikana. Juoksutuksen aikana alkaa nyt tosiaan näyttämään siltä, että tuolla rupeaa olemaan tosiaankin nostetta menossa – ilmaa alkaa tulla kavioiden ja maan välille ravissa.

Puomityöskentely on parantunut ja Poju venyy myös kahden puomin yli. Tosin jos on ollut jäykkä lavaltaan, on tuo ollut myös vaikeaa... eli puomityöskentely on noin yleisesti ottaen parantunut, mutta on meillä ollut myös huonompia päiviä. Ollaan myös ruvettu nostamaan puomeja maasta himppusen verran, kun on mennyt niiden yli hyvin ensin niiden ollessa maassa.

Lennokkuutta alkaa löytymään... 

..vaikkei venytys olekaan aivan ok...
mutta selkä ei ole notkolla kuitenkaan

Laukkatyöskentely liinassa on ehkä sillä samalla tasolla, millä se oli viime kuussa. Filmattiin laukkaa yhtenä päivänä, ja taidan kirjoitella erillisen jutun siitä myöhemmin. Eli haluan näyttää eron laukassa silloin kun Poju käyttää yläpuolen lihaksiaan ja silloin kun se ei käytä niitä. Todella mielenkiintoista, siis ainakin mun mielestä. 

Sitten yhtenä päivänä päätettiin tehdä jotain aivan erilaista ja laitettiin pieni este sille hypättäväksi. Siitähän se tykkäsi! Oli todella innoissaan ja kun sattui koskettamaan puomia kerran pari, niin kyllä oli harmissaan... Ja saatiin sitten tehtyä vähän enemmän laukkatyöskentelyäkin. ;) 

Ratsastuksessa ollaan pysytty siinä ihan perustreenissä, eli kävelyä ja ravailua.

Pohkeenväistö on paranemassa ja Poju on alkanut pitämään venytyksen ja rytmin paremmin väistössä. Suunnanvaihdot toimii myös paremmin silleen, että venytys ja rytmi eivät muutu. Olen kokeillut laukkaa muutaman kerran ratsailta. Ja vaikka luulin, että ihan sama huono laukkahan se on, niin kyllä se onkin parantunut sitten vuoden alusta! Huomasin sen katsoessani ratsastusta filmiltä... eli tässä taasen yksi syy, miksi on hyvä videoida menoa aina silloin tällöin.

Eli laukannosto onnistuu paremmin, voin nostaa monta laukkaa samalla ratsastuskerralla ilman ongelmia, ja vaikka tuo jäykistyy laukkaan, ei se ole läheskään yhtä pahaa kuin vuoden alussa. Alkaa myös näyttämään siltä, että Poju rupeaa pikkuhiljaa rentoutumaan alakaulaltaan laukassa ja käyttämään selkäänsä.

Lokakuu alkoi todella hyvällä työskentelyllä, mutta ensimmäisen viikon jälkeen tuosta tuli tahmea ja väsyneen oloinen – ei ollut energiaa enää. Ja sitten yhtenä päivänä tuo kompuroi oikein todella pahasti.

Oikein kunnon kompurointi... ja se paheni vielä tästä...

Oikeastaan oli aikamoinen ihme, että pysyin selässä, koska tuo meni alas ihan kaikilta jaloiltaan ja sen täytyi tehdä todella paljon töitä, ettei mätkähtänyt kokonaan nenälleen. Kaikki tuntui olevan ok jälkeenpäin kuitenkin. Ei könkännyt mitenkään tai ollut edes epäpuhdas, ja pystyin jatkamaan treeniä. Mutta, lavan jäykkyys on nyt tullut takaisin... Kenttä on ollut todella huonossa kunnossa sään takia, se on raskas, märkä ja epätasainen, ja Poju on kompuroinut sekä liinassa että ratsastettaessa... Eli ei tykkää tuollaisesta pinnasta yhtään. Ja kompuroi myös sen takia, että kaviot kasvoi ennätysvauhtia nyt syksyllä... Kengittäjän käytyä kompurointi jäi vähemmälle. Ja huomattiin myös se, että lämmittyään Poju kompuroi huomattavasti vähemmän. Siinä siis näkyi todella selkeästi ero yläpuolen lihasten käyttämisellä.

En ole uskaltanut ratsastaa siis chambonin kanssa kentän ollessa tuollainen epäoptimaalinen. Venytys on ollut ok, mutta ei niin hyvä kuin mitä se oli syyskuun lopussa. Pojulla on tosin paljon enemmän voimaa taas menossa, eli toisaalta kyllä työskentelee hyvin ja kunnolla, mutta koska venytys ei ole ollut täysin optimaalinen, edistys ei ole mitään huippuluokkaa.

Me pidettiin yhtenä päivänä myös irtohypytys! Oli todella hauskaa, ja Poju tykkää! No, saattaa olla, että kaurasanko linjan päässä nostaa motivaatiota myös huomattavasti... ;) No oli miten vaan, tuo ei tarvitse mitään rohkaisua tai yllyttämistä esteiden ylittämiseen. Aloitettiin neljällä laukkapuomilla, jotka sitten nostettiin ylös vähän. Kun näytti hyvältä, otettiin kaksi estettä keskeltä pois ja nostettiin viimeinen okseriksi. Sitä nostettiin vähitellen ylöspäin, aloitettiin jotain 50cm, sitten nostettiin noin 80cm ja viimeiseksi noin metriin. Eka yritys metristä epäonnistui, kun tiputti puomin alas takajaloillaan hipaisten. Ärsyyntyi siitä ja seuraavalla kerralla nykäisi takajalkansa paremmin ylös ja selvitti sen hienosti.  

Koska Pojulla oli energian puutetta kuukauden alussa, ruvettiin antamaan sille enemmän kauraa. Se auttoikin, kuten myös se, että tuli nyt sisälle öiksi ja sai lounasheinää tarhaan. Hikosi ihan mielettömästi normaalissa liikutuksessa koska oli kasvattamassa myös tiheää talvikarvaa. Ehkä sekin sitten tosiaan söi sitä energiaa. Klippasin ensin vaan vähän pois alakaulasta, sivuilta ja takapuolesta (trace). Auttoi vähän, mutta ei tarpeeksi. Ja sitten klippasin lähes kaikki pois, jätin vaan jalat ja satulahuovan kohdan. Se auttoi. Mutta sitten tuli seuraava ongelma eteen: kuinka loimittaa.. Ennen pärjäsi ihan vaan loimetta sisällä tai sadeloimella ulkona suurimmaksi osaksi. Mutta ennen ei oltukaan klipattu näin paljon. Ja jäykkyys tuli nyt sitten todella selväksi... Ensiksi hankittiin lycrainen lapasuoja. Ja laitettiin sitten kevyttopattu loimi kaulapalalla myös ulos päälle. Ja nyt viimeksi sitten alettiin loimittamaan kunnolla myös sisällä öiksi. Pari viime yötä on kyllä tosin ollut niin lämpimiä, että tuo hikosi... jotta nyt on sitten ollut nakuna yhden yön... Mutta nyt taas sää kääntyy kylmäksi, että eiköhän taas laiteta vaan yöpuku päälle tänä iltana. Ovat myös menneet kaverin kanssa takaisin kesälaitumelle aina silloin tällöin, jossa liikkuvat enemmän kuin pienemmässä talvihaassa. Koska Poju on ollut jäykkä lavaltaan ainakin sessioiden aluksi, ollaan treenattu vähemmän intensiivisemmin viimeisen viikon parin ajan. Enemmän juoksutusta, ja vain rentouttavia kävelyjä maastossa joko maasta käsin tai ratsailta. Kentällä ratsastusta lähinnä käynnissä. Juoksutus myös mahdollisimman suurilla ympyröillä. Toivottavasti tuo jäykkyys nyt lähtee taas pois tässä lähiaikoina. 

October work

Walking in the beginning of October.

And here’s me thinking that I would from now on do an update over here at least once a week... haha. Well, lets see what we have been up to during October…

He’s had six complete days off, seven days of riding, thirteen days of lunging, three days of very quiet hacking only, one day of free jumping and one day of just walkies out.

Nice stretching in walk over the pole. 

We’ve been lunging with and without chambon, with minimal cantering, with more intensive canter work, over poles (one pole and then two poles) as well as over jumps. So, very varied lunging work. And we can see that he is starting to lift off the ground on the lunge.

And good enough in trot as well, no chambon here... 

Lift, but not really a stretch...

Polework has improved and he is stretching himself also over two poles now. Although when he is stiff on his shoulder, he finds this difficult… So, polework has in general improved, but we have had the not so good days as well. We have started to lift the poles off the ground as well after he has been going well over them on the ground.

..although at the same time not really dropping his back either.

Canterwork on lunge has maybe stayed where it was last month. We did some filming of the cantering one day, I think I’ll post another story of that later on. That is, to show what the difference is on his footfalls when he is working through his back and when he is not. It is pretty interesting to see – I think.

Then one day for a change in the regime we decided to lunge him over some small jumps. Gosh, he did like that! Became hugely enthusiastic and when he happened to touch the pole once or twice, he got well annoyed of himself. And we got some more canter work done as well.

Riding has been your basic training with walking and trotting work. Leg yields have been improving and he is starting to maintain his stretch and rhythm more consistently when yielding. Also changes of rein via figures of eight are now more consistent without changing of stretch or rhythm. I have tried cantering a couple times and although I felt on the saddle that he was just as bad as ever, he has in fact improved! Noticed it when viewing it all from the film…

This is why you should film regularly. He picks up the canter a lot easier, I can do several canter transitions without problems, and although he is stiffening up for the canter, he is nowhere near as bad as he was in the beginning of the year. He even shows the first signs of starting to relax his lower neck and use his back instead.

Almighty stumble, and it got still worse than this... 

The month started with pretty good work, but after the first week he became slow and sluggish – out of energy. And then he had a massive stumble one day when riding. It was a bit of a miracle that I stayed on, since he went down with all his legs and had a real struggle to stay upright and not fall over altogether. Anyway, it seemed then that all was well. No lameness and I could just keep on working him. However, after that he has had his stiffness returning again… In fact not straight after that one massive stumble, but then again he has had several other minor stumbles in the school both while riding and while lunging; the surface of the school has been suboptimal with the weather… it has become heavy, waterlogged and uneven. And Usko found that really difficult. He was more liable for tripping also because his hooves were growing really fast… After farrier we had considerably less tripping. Also I noticed that he could be stumbling at first but stopped it, when he was warmed up. Thus clearly showing the difference in his going when he was using his topline more efficiently.

I have not dared to ride with the chambon on since the footing is not that optimal and his stumbling. Stretching has been ok, but not as good as it was in the end of September. He has more power yet again, so is working properly most of the time, but since the stretch is not that brilliant, the progress has not been exactly huge.

We also had a day of free jumping! He loves it! Well, it could also be the oat bucket in the end of the line... ;) Nonetheless, he needs no encouragement to take the jumps. We started with four canter poles, then proceeded to put them up a wee bit. After that was looking fine, we took away the two middle jumps and put up the oxer in the end incrementally something like 50cm, then 80 and then about 100cm. Not sure about the exact figures, but it was something like that... First attempt at that about 1m failed since he touched the pole with his hindlegs. Got annoyed about it, and pulled them hindlegs up more with the next attempt and cleared it fine. 

Since he was out of energy the first part of the month, we started to feed him more oats. That helped, as well as the fact that he started to come in for the nights and get hay in the field for lunch. He sweated also quite a lot since he was growing his wintercoat. So, I first clipped him a trace, but when that did not help that much, I clipped him further leaving only legs and a saddle cloth area unclipped. That helped and he does not sweat excessively anymore. Clipping produced though another problem; how to rug him. At first we just had a rainsheet on him and nothing on during nights. But then he started to be really stiff and becoming slightly uneven… Obviously stumbling had not done any good to his shoulder, and the damp cool weather, standing in the winterfield with newly clipped coat would not have helped matters either. So, we got him a lycra-antirub vest to get a bit more protection on the shoulder area as well as preventing any rubbing on the chest, then changed the rainsheet to a lightweight with a neck piece, and had jammies on in the night. They also have been back to their bigger summer field for at least some days so that they will move a bit more instead of just standing around. He has still been stiff to start off with, so we have now brought the training intensity down a notch. More lunging of late and just walkies out in hand or very relaxing hacks. Riding done mostly in walk. And lunging done in bigger circles. Hopefully he will improve and loose his stiffness one of these days.