Kritiikki nr. 9

Talven viimeisetkin rippeet oli kadonneet ja meikä päätti lähettää Willille videon numero 9. Meni vähän aikaa, ennenkuin saatiin kunnon video filmattua kaikenlaisten syiden takia. Oli joko liian myöhä ja pimeä, tai sitten ei hyvä keli tai unohdettiin kamera... No, video saatiin kuitenkin kokoon ja kritiikki tulla tupsahti sitten päivän parin päästä.

Oltiin vähän jumahdettu tuossa talven aikana ja se näkyi sitten kyllä liian hitaana askelluksena. Kuten edellisessä 'Kritiikki nr 8' postauksessa totesin, talvi oli vaikeaa treeniaikaa, kun oli lähinnä jäistä... tai siis lämmintä ja kylmää vuorotellen. Joskus oli kivat pakkaskelit ja tarpeeksi lunta, mutta se oli harvinaista herkkua.
Eli Poju läskistyi heinällä kun ei päästy liikkumaan kunnolla. Ja se jäi päälle se hidas askellus kun sitten vihdoin kenttä suli kokonaan. Hitaanpi askellus tosin kuuluu hommaan, kuten Will toteaa tuossa kritiikissä. Eli on tyypillistä just tässä vaiheessa, kun hevonen alkaa tosissaan astumaan alle. Siis askelen pituus venyy, joten meno tuntuu hitaammalta vaikka rytmi säilyy samana. Mutta siltikin Pojun meno oli liian hidasta - noin 10% kuulemma. ;) Ja jos suokin päästää hidastelemaan kerran pari, niin se jää sitten päälle heti... :D Tai ainakin tämä suokki oppii heti laiskaksi, jos sen antaa laiskotella.

Tässä avotaivutusta - tai shoulder fore oikeastaan. 

Willin neuvot siis lyhyesti sanottuna meille oli: enemmän eteen, ratsastusta liinassa, pienten volttien ja kulmien välttäminen. Tavoitteena siis saada Poju enemmän eteen ja alas ratsastaessa, ja energisempää menoa.

Juoksuttaessa menee ihan ok, varsinkin kun ei ole mitään vempaimiakaan. Eli siinä säilyy energisyys ja kunnon työskentely.

Liitettiin mukaan myös vähän meidän lähes ekaa 'in-hand' työskentelyä. Eli Carden ohjeiden mukaan aloitettiin ihan vaan kävelyllä ja pysähdyksillä. Totutellaan Pojua ja meitä hommaan.

'In-hand' kävelyä

Meikä on sen verran lyhyt kyllä, että taitaa tämä maastakäsin työskentely jäädä nyt sitten miehen hommaksi! Sillä on heti enemmän kudosta, kun on tarpeeksi pitkä. :D Eli Poju kuuntelee heti paremmin. Tässä Will kehoitti alkamaan vaan sen väistättämistyöskentelyn maastakäsin. Ja eiköhän tosiaan aloiteta, kun tämä käynti ja pysähdykset menee jo ihan ok.

Miehellä menee paremmin. 

Reagoin heti Willin kommentteihin, kuten aina, ja sitten samana päivänä annoin miehen juoksuttaa mua. Myös juoksuttaessa ilman ratstastajaa aloitettiin vaatimaan enemmän liikettä. Ja sitten kun mies päästi mut liinasta, vaadin sitä samaa liikettä. Toimi siis erittäin hyvin! :D Liinassa ratsastus tosin oli hieman karmivaa ainakin ensi alkuun... Ihan vaan se, että mulla ei ollut täysin kontrollia siihen, kuinka lujaa mentiin! ;) Ja vasemmalla kierroksella varsinkin tuo halusi nojailla sisään ja pienentää ympyrää... joka sitten myös altisti kompuroimiselle! Ääks. No, keskityin väistämiseen isommalle ympyrälle, ja kyllä se siitä.

Havaitsin, että tuppasin pitämään pohkeet lähes koko ajan Pojun kyljissä. Ei ole helppoa ottaa pohkeet kokonaan irti kyljistä, kun on kyseessä tynnyrimäinen polle ja rungoton satula!! Mutta onnistuin. Keskityin siis pitämään pohkeet irti kokonaan, käyttämään kehon syviä lihaksia pitämään itseni tasapainossa ja pitämään todella kevyen tuntuman. Kaikki auttoi! Poju oli oikein tyytyväinen varsinkin kun mentiin sitten itseksemme liinauksen jälkeen. Eli rentoutui ja tykkäsi siitä, kun otin pohkeen kokonaan pois, kun sitä ei tarvittu. Ja reagoi paljon paremmin pohkeeseen sitten kun sitä käytin. Kädet, pohkeet, keskikeho ja kaikkien näiden apujen ajoitus... siinähän se.
Tuloksena todella hyvää liikettä; Poju tuli heti paremmin eteen ja alas ratsastettaessa, ja pidettiin energisempää liikettä päällä ilman mitään pikkukäännöksiä tms.
Mikäs tässä, kun saa näin hyviä treeninparannusohjeita! :)

Kevään kylvöt ja keittiöpuutarhan suunnitelmat

Valitettavasti viime vuonna en saanut millään paprikan ja munakoison siemeniä itämään. Ja oli ostettava sitten kaupasta valmiit taimet. No, tuli niistä jotain maistiaisiksi, muttei kyllä paljoa. Nyt tänä vuonna skarppasin ja laitoin niiden siemenet itämään ajoissa ja todella lämpimään. Onnistui todella paljon paremmin, tosin Black Beauty –niminen munakoiso ei muuten sittenkään idä millään. Taitaa olla kuolleita siemeniä, kun kuitenkin sain toisen lajikkeen itämään ok.

Myös pavun siemenet ei tahtoneet itää viime kesänä, olivat sitten todella myöhässä kukinnaltaan, eikä papuja tullut kovinkaan kummoisesti. Harmillista, kun tykkään pavuista todella paljon.

Sen sijaan palsternakat ulkona kohopenkissä kasvoivat kivasti! Ja kyllä olivat ihania. Tykätään niistä uunissa paahdettuina.

Kokeilin myös hunajamelonia kasvihuoneessa viime vuonna. Sehän lähti kivasti kasvamaan kaupan taimesta. Hirveä into sillä oli haarautua ja kukkia, jotta sitä piti kurittaa todella tiuhaan tahtiin... Nimittäin, jos haluaa saada jotain satoa, niin sen ei pidä antaa kukkia kovin paljoa. No, ei tullut mitään jättiläismäistä melonia alkusyksyllä, mutta tulipa kuitenkin semmoinen pikkupallo! Ja kyllä oli hyvää! :9 Ihanan makeaa, vaikka oli pikkuruinen. Pitää yrittää saada meloni pari kasvamaan täksi vuodeksi ja koittaa hoitaa niitä niin, että tekevät vähän isompia meloneita. 

Tänä vuonna kävin kaikki siemenpussit läpi ja päätin monipuolistaa keittiöpuutarhan. Viime vuosina olen lähinnä viljellyt vain näitä muutamaa suosikkilajia (tomaatit, kurkut, paprikat, munakoisot, kesäkurpitsat, pavut, valkosipulit). Palstojen vähyys on vaikuttanut tähän myös. Nyt kohopenkkejä on enemmän (ulkona kaksi 4x1 m, yksi n. 2x2 m ja yksi 120x60 cm; kasvihuoneessa kaksi 4.5x0.5 m), jotta nyt alkaa tilaa riittämään.

Tomaatteja

Kasvihuoneeseen menee tänä vuonna noin 18 tomaattia. Niitä on nyt jopa kymmenen lajiketta! Pihvitomaatti (ei tullut lajikkeen oikeaa nimeä mukaan), Amarilla, Marmande, Russian, Marzano, Stupice, Red Alert, Alicante, Genovese ja Andine Cornue. Yhdestä kolmeen kasvia per lajike. Pihvitomaatti, Amarilla, Marmande, Marzano ja Andine ovat mulle uusia lajikkeita, muut on tuttuja monen vuoden takaa. Täytyy sanoa, että ei tarvitse todellakaan ostaa tomaatin siemeniä vuosikausiin! Kyllä niitä riittää vielä pusseissa. Ja ihmeellisesti vaikka jotkut lajikkeet (Stupice, Red Alert, Alicante ja Genovese) on todella vanhoja, itää ne vieläkin! Mulla on siemeniä myös Costoluto Pantano pihvitomaattilajikkeesta, mutta ne eivät enää idä... Ne pari siementä, jotka kylvin tänä vuonna Cherokee lajikkeesta eivät myöskään itäneet. Ja Cherokeen siemenet on vain vuoden vanhat. Pantano on niin vanha, että ei ole ihme jos on elo niistä loppunut (parasta ennen 2007!). Eli tänä vuonna tulee pihvi-, kirsikka-, luumu-, pensas- ja normaaleja tomaatteja.

Taustalla pillisipulit ja edessä purjot. 

Tomaattipenkin möyhensin valmiiksi lisäten sinne olkilantaa, kanankakkaa ja uutta multaa. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi myös voinut lisätä hieman puoliraakaa kompostia lieroineen. Mutta olkoon nyt, eiköhän kanankakka ja hevosen lanta auta myös asiaa.
Sitten istutin Stuttgarter sipuleita tomaattipenkkiin! :D Ei ole pitkään aikaan ollut omia sipuleita, ja tänä vuonna niitä nyt sitten tulee! Laitoin nämä sipuleina penkkiin, jotta kasvavat ja valmistuvat ennen kuin tomaatit tulevat isoiksi. Eli sipulit menivät kasvihuoneeseen 15 maaliskuuta. Sen jälkeen on ollut yöpakkasia, muttei mitään kamalan kylmää juuri kasvihuoneessa, vaikkei siellä ole lämmitystä. Ehkä on alimmillaan ollut -3C. Mutta useimmat yöt on olleet siis lämpimämpiä ja päivällä lämpötila saattaa nousta jopa 20C! Että eiköhän ne siellä ala kasvamaan kohopenkissä.
Sipulit sopivat hyvin yhteen tomaattien kanssa. Tarkistan aina taulukosta sopivuudet, kun suunnittelen istutuksia. Mun taulukko on äitin kopioima jostain vanhasta kasvimaakirjasta... mutta niitä kyllä löytyy netistä hyvin nopeasti. Esimerkiksi Hyötykasviyhdistykellä on todella hieno sivu sekaviljelystä ja kasvikumppaneista. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

Toinen kasvihuoneen penkki saa taas kurkut, paprikat ja munakoisot osakseen. Sitä en ole vielä myllertänyt valmiiksi.

Kurkut kasvaa! 

Kurkkuja on kasvamassa Bella ja Spacemaster lajikkeet. Avomaankurkkuja Diamant ja Rein. Kolme kasvia kaikkia lajikkeita, tosin yksi Diamant kupsahti... Eli yksitoista kurkkukasvia tälläkertaa. Sekä kaksi tainta viidakkokurkkua.

Ophelia munakoiso

Munakoisoista en todellakaan saanut tuota Black Beautyä itämään. Mutta Ophelia iti hienosti ja kasvaa hyvin. Niitä tulee neljä kappaletta. Paprikat oli taas hieman vaikeita saada itämään, mutta onnistuin paljon paremmin kuin viime vuonna. Niitä on kasvamassa kaksi Thoria, kaksi Marconia, yksi Pusztagold, kaksi California wonderia, kaksi Amykaa ja yksi Astor. Eli tulee ehkä noin kymmenen kappaletta paprikoita kuudesta lajikkeesta. Kaikenlaisia värejä ja eri kokoisia.
Chilejä laitan myös kurkkujen sekaan jos vaan mahtuu! Niitä on tulossa neljä kappaletta: kaksi Lombardoa ja yksi Jalastar sekä Piment.
Siinä on sitten kasvihuone täysi! Ehkä saan väliin mahtumaan basilikaa ja vähän salaattejakin. Jos ei mahdu väliin, niin laitan yhteen paljuun sitten.

Ulos syvempään isoon kohopenkkiin menevät salkopavut ja pensaspavut sekä kaalit. Kaalit ovat jo kasvamassa, pavut pitäisi kohta laittaa vessapaperin hylsyihin esikasvamaan. Mulla oli vanhoja Elisa kaalin siemeniä, jotka laitoin kaikki 20 siementä itämään, niistä tuli viisi tainta. Tosi hyvä kaali ja tykättiin paljon Skotlannissa ollessa. Toimi hyvin säilöttynä pikkelssinä.
Päätin tänä vuonna yrittää taasen kukkakaalien kasvattamista! Ei ole ennen onnistunut... Valitsin Idol ja Multi head lajikkeet, ja ne ainakin itivät ja kasvavat hyvin! Idolia on tulossa 14 (kylvin 15) ja Multi headiä 4 (kylvin 5). Saas nähdä miten käy! Nyt näyttävät hyviltä, tosin täytyy varmaankin ruveta niitä lannoittelemaan pikapuoliin... Nämä kaikki kukkakaalit ei kyllä mahdu papujen kanssa yhteen, jotta täytyy niitä levitellä muillekin palstoille.

Toinen iso kohopenkki saa sitten porkkanoita, punajuuria, palsternakkaa, sokerijuurikasta, lanttua, naurista, pillisipulia, sipulia, salaatteja, retiisiä, purjoa ja sitä kukkakaalia. Kaikkia vähän... Lantut ja nauriit on todella vanhoja siemeniä myös, että niistä en odota paljoa... mutta ei raski heittää pois, katsotaan, josko sieltä jotain nousisi.

Tein tuossa myöhäissyksyllä uuden lasagne-penkin. Laitoin laidat vanhoista heinäpaaleista ja siihen sitten vuorotellen ruskeaa ja vihreää. Tosin sitä vihreää ei ollut enää myöhään syksyllä kovinkaan paljoa... jotta penkkiin meni paljon puoliraakaa kompostia ja olkilantaa... Siihen penkkiin laitan sitten kesäkurpitsat ja ehkä muutaman herneen tai jotain sellaista.

Baby Bear kasvaa

Ja viimeinen penkki valmistui tässä varhaiskeväällä. Se on hevosen vanha heinälaatikko. Pistin sinne kunnolla puoliraakaa kompostia, olkilantaa, kanankakkaa, puutuhkaa ja uutta turvemultaa. Sinne menevät sitten melonit! Kylvin kahta lajiketta: Stellio ja Baby Bear. Molemmat itivät.. mutta jätin Stellion liian kauaksi aikaa propagaattoriin ja se homehtui!!! Voi harmi!! Olisi pitänyt heti nykäistä se sieltä pois omaan ruukkuun. Sirkkalehdethän sillä vaan oli siinä vaiheessakin, mutta tosiaan, ei olisi pitänyt jättää niitä siihen lämpöiseen ja kosteaan yhtään kauempaa kuin oli tarve. Eli nyt on sitten vaan kolme Baby Bearia - joka on oikeastaan luokiteltu kurpitsaksi. Stelliota ei ollut kuin ne neljä siementä... jotta pitää ostaa uusia, jos haluan kokeilla niitä uudelleen. Mutta jos Baby menee heinälaatikkoon, ei sinne oikeastaan mahdu enää muuta. Eli ne varsinaiset melonit pitää jättää ensi vuoteen.

Perunoita laitetaan ekaa kertaa sitten Skotlannin päivien! Tälläkertaa innostuin Kanadalaisen Grow, Fine Gardening's guide to vegetable gardening -lehden artikkelista (syksy 2014 lehti). Siinä tehtiin perunatorni. Me laitetaan perunat tornin idealla 1x1 m kehikkoon (siihen metalliseen 'komposti'-ritiläkehikkoon). Ostettiin kaksi lajiketta: Amandine ja Juliette. Täältä Ruotsista ei löydy meidän ehdottomia Skotlannin suosikkeja valitettavasti... :( Olisi ehkä pitänyt tuoda mukana varsinkin Highland Burgundy Red, joka pysyy purppuran punaisena keitettynäkin... Se on todella ihana peruna! Ja säväyttää muusina tai ranskiksina. Muutenkin Britanniassa on todella paljon enemmän perunalajikkeita... Kokeilin montaa eri lajiketta siellä ollessa, ja täytyy sanoa, että kyllä niillä on eroa! Siis lajikkeilla, jotka on jalostettu eri suuntiin (siis muussiperuna, ranskisperuna, uuniperuna, salaattiperuna...).

Lehtikaalit

Siinä ne oli ne kasvimaan penkit!
Sitten laitan lehtikaaleja (Half Tall ja Redbor) ja persiljaa kukkapenkkeihin. Ja yrttejä sinnetänne. Talvetin sitruunaverbenan, stevian, rosmariinin, pari oreganoa, curry-yrtin ja piparmintun kasvihuoneen penkkeihin upotettuna. Oreganot ja curry selvisivät aivan upeasti talvesta. Rosmariini näytti ookoolta kunnes lakastui... Stevia ja sitruunaverbena eivät ole vielä näyttäytyneet... eikä piparminttu, mutta siitä ei ole yleensä ollut huolta. Piparminttu on todella sitkeä tapaus!

Eli pitää vielä kylvää esikasvatukseen salaatit, yrtit, pavut ja herneet. Kyllä odotan innolla lämpimämpiä öitä, että saan kaikki nämä taimet kasvihuoneen viileään ja valoisaan.

Kasvihuoneen siirto

2013 kasvihuone oli siis sorapohjaisella etupihalla.

Kasvihuone budjetilla saa jatkoa! Nimittäin siirrettiin tuo budjetti-kasvihuone vähän pysyvämmälle paikalle viime keväänä. Ihan sen takia, että saatiin tilaa autoille, ja että kasvit saa vähän enemmän tilaa ja paremman alustan. Olivat siis tuossa ekassa paikassa isoissa paljuissa. Ja muuten tämä budjettikasvihuone on kestänyt nyt kaksi talvea aivan hyvin! :) Jätettiin kasvihuonemuovi päälle molempina vuosina, ekana talvena vaan otettiin ovi raameineen pois, jotta saatiin auto sisälle! Ja muovin päälle laitettiin kehikon alkuperäinen pressu. 

2013 kesällä kasvit olivat isoissa paljuissa.
Toimi aivan hyvin tämäkin

Sitten kasvihuoneen siirtoon!

Ekaksi valmisteltiin uudet koho-lämpöpenkit tulevan kasvihuoneen molemmille sivuille – eli kaksi kappaletta 450 x 50 x 30 cm (pituus, leveys, syvyys) penkkejä.

Kohopenkkien laatikot paikoillaan.
Tässä olisi kannattanut laittaa maanpeitekangas ensin
käytävälle ja sivuille, jotta olisi saanut kankaan penkkien alle
ja sitten rikkaruohot olisi pysyneet vieläkin paremmin kurissa.

Käytiin hakemassa kaupasta neljä filmivaneria (250 x 60 cm) ja neliskulmaisia tolppia. Leikattiin vanerit kahteen osaan pituussuunnassa, että siis yhdestä vanerin palasesta tuli 30 cm leveä. 

Neljästä vanerinpätkästä leikattiin 50 cm palat päätypaloiksi. Ja tolpat paloiteltiin 40 cm pitkiksi, eli 10 cm maan sisään meneviksi. Tolpanpätkiä tarvittiin kymmenen kappaletta per penkki, eli neljä kulmiin ja kuusi sivuille tuiksi.

Sitten vaan ruuvailtiin vanerit nurkkatolppiin ja yhdistettiin 250 cm ja 200 cm leikatut vanerinpätkät kahden tolpan avulla. Näin siis tehtiin isot avoimet ’laatikot’. Kannettiin ne sitten uudelle kasvihuoneen paikalle, mittailtiin tarkasti alue niin, että varmasti vanha kasvihuone mahtuisi penkkien päälle, ja lyötiin tolpat maahan. 

Tässä vaiheessa tajuttiin, että olisi ollut parempi odottaa ruuvaamisen kanssa tai sitten tehdä paremmat reiät tolpille! Siis paksujen tolppien maahan lyönti ei ollut mitenkään helppoa, vaikka laitettiin alut rautakangella. Olisi ollut parempi lyödä tolpat yksittäin ensiksi maahan, ja sitten ruuvata vanerit niihin kiinni. No, kävihän sen näinkin... jotkut tolpat irroitettiin, lyötiin kiinni ja sitten ruuvattiin uudelleen. Ja joka vanerinpalan puoleenväliin laitettiin tolppa ulkopuolelle tueksi ja ruuvattiin kiinni. Kun laatikot oli istutettu maahan, ne katettiin maanpeitekankaalla. Sen takia, että mullat pysyy paremmin laatikoissa ja että rikkaruohot ei pääse pesiytymään allaolevasta maasta penkkeihin. Ja parasta niitata se kiinni laitoihin, niin ei pääse lepsuilemaan.

Oksasilppua ekaksi! 

Olkilantaa

Lehtiä, tuhkaa, vanhaa
multaa ja uutta. 

Kunnon kastelua ja sitten
vielä olkea päälle katteeksi

Sitten vaan niitä eri kerroksia: 

Ensin laitoin oksista tehtyä silppua pohjalle, sitten olkilantaa, sitten viime vuoden lehtiä, sitten kunnon kerros viime vuoden kasvatusmultaa ja uutta turvemultaa ja väliin vähän puutuhkaakin. 

Sen jälkeen kastelin penkit oikein kunnolla ja möyhensin niitä hieman talikolla. Ja viimeksi päällystin penkit kerroksella oikein olkista lantaa (eli paljon olkea vähemmään lantaa). Olkikerros päällä auttaa penkkiä lämpenemään nopeammin, kosteus pysyy paremmin penkissä, eikä rikkaruohot pääse valtaamaan penkkiä – jos niitä nyt sattuu olemaan jossain kerroksen osassa. Ja sitten vielä kastelin penkkejä uudelleen, että olivat varmasti märät läpeensä.

Käytävälle kangasta. 

Tehtiin penkit pari viikkoa ennen itse kasvihuoneen siirtoa, jotta saivat vähän aikaa edes muhia. Ja sitten ruvettiin laittamaan paikkaa itse kasvihuoneelle. Nimittäin, jos oltaisiin ensin siirretty kasvihuone paikalleen, niin kohopenkkien teko sinne sisälle olisi ollut todella kinkkistä touhua ja varmasti olisi tullut paljon ärräpäitä... 

Ja sivuille samoin. 

Mies oli ostanut todella jykevät betoniankkurit joka nurkkaan! 

Kunnon ankkurit!! 

Pienemmilläkin olisi pärjätty, mutta kuulemma just sillon ei kaupasta löytynyt muita kun näitä jykeviä... jotta se oli sitten vaan upotettava nuo jötkylät maahan! Siinä tarvittiin lapiota ja rautakankea himpun verran. Mutta saatiin ne maahan. Ankkureiden väliin päätyihin laitettiin kunnon lankut, joihin kiinnitettiin se kasvihuonekehikko.

Niin ja ennenkuin tehtiin mitään muuta, niin levitettiin lisää maisemointikangasta kasvihuoneen käytäväksi, sivuille ja päätyihin ruohon ja rikkaruohojen kasvua estämään.  

Kunnon lankut päihin ankkureihin kiinni. 

Kun nämä kaikki esityöt oli valmiita, niin sitten lähdettiin kantamaan kehikkoa entiseltä paikaltaan uudelle kohdalle. Siinä oli vähän sumplimista, mutta onnistui! Mikään ei mennyt rikki. Ja sitten vaan mies ruuvaili kasvihuoneen kehikon kiinni ankkuripalkkeihin. Pitkille sivuille laitettiin takaisin samat lankut, mitkä oli niissä aikaisemminkin. Ja ullakolta haettiin oviraami ja sovitettiin se takaisin paikalleen. Oltiin ostettu viinirypäle kasvamaan kasvihuoneen sisälle, jotta se istutettiin ennen kehikon ja muovin kiristämistä silleen, että juuret on kasvihuoneen ulkopuolella ja itse kasvi sisällä. Laitettiin se kasvamaan huoneen pohjoisseinälle keskelle pitkää sivua. Sen pitäisi kestää kunnon talvet, jotta katsotaan miten käy!

 

Kehikon siirto ja sen laittaminen palkkeihin kiinni. 

Kasvihuoneen siirto tapahtui toukokuun keskivaiheilla, jotta saatoin sitten heti kiikuttaa esikasvatetut taimet kasvihuoneeseen kunnon valoon. 

Ja hetihän ne kurkut ja tomaatit istutin sinne. Vähän laitoin suojaa kankaalla ensimmäisiksi öiksi, mutta hyvin nuo lähtivät kasvuun ja tykkäsivät olostaan. Kurkut olivat olleet kylpyhuoneen ikkunalla, ja siinä oli ollut niin kivat oltavat, että rupesivat kukkimaan! Eli istuttelin kukkivia kurkun taimia! Aikaiseenhan niistä sitten sai kurkkuja. Kesäkurpitsatkin kukkivat ruukussa ennenkuin sain ne istutettua ulos kohopenkkiin. 

Niille ei valitettavasti sää ollut otollinen ja etanat sekä kotilot söivät raukkaparkoja sinä kesänä. Mutta kurkkuja ja tomaatteja tuli roppakaupalla! 

Aivan ihanaa, että sai tomaattimurskaa pakkaseen ja parisen kymmentä lasipurkkia suolakurkkuja. 

Laitoin osaan suolakurkkuja myös chilipaprikaa ja valkosipulia, ja niistä tuli aika ytyä tavaraa! 

Budjettikasvihuone valmiina kesään!