Critique nr. 8

Here's the critique number eight from Will. :D

Really nice to hear that everything is advancing the right way. Even though training has been really tricky because of the weather. That is, we have mainly walked recently and trotted when possible. There has been quite some days off as well for him. On the lunge we have been able to do a bit more. We have been occasionally to the summer paddocks to lunge as well when the school has been impossible to work on. And walkies to the forest at least once a week.

There has been some better weather days as well, but indeed not that many. And there has been better training sessions than what you can see from the video. But it has been impossible to film it, either because it has been too dark or then I haven't had a cameraman with me.

This day you see on the video I could just and just ride on the surface in the school. The whole surface was icy... but in the middle there was a circle of softer ice that broke under the hooves and was not slippy (especially with winter studs on). But I did not want to go anywhere beyond that circle... it was hard and definitely slippy ice everywhere else. It was a bit too small a circle (< 20 m) for our boy to move comfortably under saddle. Lunging-wise it was just about ok, but as you can see he was not that happy when ridden on it; his head is occasionally ever so slightly bent backwards, swishes his tail every now and then, wants to drop back to walk, and he is mouthing excessively.

But even so, his rhythm remains good and back dips only when he tries to fall back to walk by himself. And he does not find it too difficult to make the really very tight turns for him. That is, the stretch and rhythm remain pretty much the same (although not all the time or perfect as yet).

Now it's a week's holiday for the boy-o! :D Hopefully next week we'll have better weather and something else on the school than ice.

Kritiikki nr. 8

Tässä kritiikki numero 8 Williltä. :D

Todella kivaa kuulla, että homma menee eteenpäin, vaikka treeni on ollut todella vaikeaa sääolosuhteiden takia. Eli kävelyä lähinnä ja ravia sillon, kun mahdollista. Liinassa ollaan voitu tehdä vähän enemmän, ja muutaman kerran ollaan menty kesälaitumelle juoksuttamaan, kun muualla ei ole voinut olla.

Parempiakin kelejä on ollut, muttei tosiaan paljoa. Ja parempaakin työskentelyä... mutta sitä ei ole sitten saanut videolle, kun on ollut liian pimeää yleensä - tai ei ole ollut kameramiestä.

Tää videointipäivä oli just ja just ok ratsastaa kentällä. Kentää oli todella jäinen... mutta keskellä oli ok olla, kun siinä jää oli pehmeää ja antoi periksi hevosen alla. Mutta muualle ei ollut asiaa tuolta alle 20 m ympyrältä... Eli kuten tuosta videosta voi nähdä, Pojulla on vaikeaa sille hieman liian pienellä ympyrällä työskentely noin kauan. Liinassa menee ihan ok. Mutta ratsailla vaikeudet frustraatiot tulee esiin silleen, että tuo on välillä päästään hieman taakse taipunut, heilauttaa häntäänsä silloin tällöin, tahtoo lähinnä tiputtautua käyntiin, ja naksuttaa suutaan silloin tällöin.

Mutta siltikin rytmi pysyy samana..! Selkä notkahtaa vain silloin, kun tuo yrittää itsekseen tipahtaa käyntiin. Ja hienosti toimivat myös nuo todellakin Pojulle tiukat käännökset. Eli venytys ja rytmi säilyvät jos ei täydellisinä niin kutakuinkin samoina kuitenkin.

Nyt sitten viikko lomaa pollelle! :D Toivottavasti sitten ensi viikon aikana kentällä on jotain muuta kuin vain jäätä.

Venytystä!

Tänään tuli naamakirjan kautta erittäin hyvä linkkivinkki Horsetalkin artikkeliin Simon Cocozzasta ja hänen tavastaan venyttää hevosta joogamaisesti osana perustreeniä.
Tämän 'hevos-joogan' tarkoitus on edistää hevosen syvien lihasten käyttöä ja notkeuttaa hevosta noin yleensä. Tavoitteena on välttää 'kissing spine' syndrooma, eli hevosen selkärangan okahaarakkeiden hankaaminen toisiaan vasten.  Artikkelista löytyy tietoa hevosen rungosta ja miten voi havainnoida, onko hevosella selkärangan ahtaumaa (spinal crowding). Lisäksi käsitellään sitä, miten tällainen selkärangan ahtauma saattaa vaikuttaa muuhun kehoon; esimerkiksi kavioihin.

Ja sitten mennään harjoituksiin. Niitä on kuvattu artikkelissa neljä kappaletta: Sisäpuolen (puolikuu) taivutus ja venytys, Pohkeenväistö (kolmio) venytys käynnissä, Neljäsosasta kokonaiseen käännökseen etuosalla (puoli split), Neljäsosa-puoli piruetti - käännös takaosalla (neulan pujotus). Käykää katselemassa linkistä tarkemmat ohjeet. Kaikilla näillä on tietty tarkoitus selän ja koko kehon eri osien jännitysten vapauttamiseen, venyttämiseen ja hevosen kehoa kannattavien lihasten kehittämiseen.
Ja tietysti kannattaa sitten lukaista myös ne 'top tips'it ennen kuin lähtee toteuttamaan hommaa käytännössä.

Päätesanoiksi artikkelissa kommentoidaan, että kun hevonen on kehon ydinpisteytyksessä nollassa (eli kun hevosen selkäranka on täydellisesti linjassa satulan alla, sen kaula ja suu ovat pehmeät, kontakti on kevyt ja tasainen, hevonen pystyy liikkumaan kaikissa askellajeissa mukavasti ja se on halukas liikkumaan; ja kyseessä on siis erittäin tyytyväinen hevonen) niin sen jälkeen voidaan sitten ruveta treenaamaan halutun menetelmän mukaan.

Minähän innostuin sitten näistä neljästä suht yksinkertaisesta harjoituksesta niin, että päätin heti kokeilla niitä käytännössä.
Juoksutin ensin Pojun lämpimäksi. Tarjosi tänään heti hyvää työtä rauhallisessa tahdissa (muttei liian rauhallisessa). Eikä haitannut vaikka kentän toiselle puolelle ilmestyi treenikärryt, sitten poni ja ajotreenit. Vähän vilkaistiin rattaita, mutta siinä se oli. Kärryt on niin tutut vehkeet, ettei niistä tarvitse säikkyä... olis varmaan mielellään itse mennyt ja peruuttanut aisojen väliin, jos vaan olis niihin mahtunut! :D
Sitten lämmittelyn jälkeen selkään ja kävelyä eteen-alas. Ja nämä neljä harjoitusta. Pojun piti vähän pähkäillä kyllä aluksi, että mitä ihmettä oikein haluan varsinkin liioitellun pohkeenväistön ja etuosakäännöksen kanssa. Puolikuu taivutus ja venytys sekä piruetit onnistuivat nopeammin. Puolikuu (ja liioiteltu pohkeenväistö) oli paljon vaikeampi vasemmalla kierroksella, mikä ei ole yhtään yllätys, koska oikea kylki on aina ollut jäykempi. Hyvää venytystä. Ja tosiaan vaikka ensin oli ymmällään ja jännittyneempi, rentoutui tuo aina lopuksi harjoitukseen ja venytti itseään myös niissä eteen ja alas.
Mukavasti toimi siis ja aivan varmasti jatkan näiden harjoitusten tekoa muun treenin lomassa.
Sen jälkeen lähdin maastoon niittyä kohden. Kentän ja tarhojen välissä piti tosin pyöriä pikkuvoltilla vähän aikaa, ennenkuin herra suostui menemään alaspäin käännetyn vesisaavin ja juoksutusraipan ohi... hohhoijaa... No rauhallinen pyöritys toimi loppujenlopuksi ja kun oltiin niityn laidassa niin sitten oli jo rentoa meininkiä. Ajattelin pystyväni ravailemaan kivasti niityn ympäri tai jopa kokeilemaan laukkaa, mutta ei. Lumi oli eilen pehmeää, tänään kovaa... eli kivoja kavionkuvamonttuja täynnä. No, tulipahan taas käveltyä kunnolla. Ja takas kentälle ja vähän ravitreeniä. Hienosti meni, Poju oli rento kun mikä ja selkä notkahti vain pari kertaa, kun tahtoi lyysähtää takas käyntiin... Ja muutama joogaharjoitus vielä siihen päälle.

Kyllä täytyy olla tyytyväinen hevoseen. :D Se yrittää parhaansa mukaan - yleensä!

Ai niin, ja tuossa tuli vastaan netissä näitä juttuja ajatellessa tämmöinen blogi kirjoitus Gillian Higginsistä vuodelta 2013. Todella mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettu! Nyt tajuan mitä Will tarkoitti puhuessaan, että säkä nousee kirjaimellisesti ylöspäin lavasta sitten, kun on tarpeeksi lihaksia... ja hevonen nousee automaattisesti pois etupuoleltaan. Eli Serratus Ventralis lihakset! Nehän ne nostaa sen kehon.... ;) Jeps. Tulipahan taas tänään opittua jotain uutta.

Joitakin juoksutusongelmia ja niihin ratkaisuja

Tässä Poju täysin etupainoinen ja notkoselkäinen vatsalihaksia käyttämätön.
Mutta ainakin vauhtia riitti. :)
Huomaa chambonin 'kireys', eli rajoittaa vain hieman, ei ole liian tiukalla.

Tässä listattuna joitakin ongelmia, joihin olen törmännyt juoksuttaessa, ja mitä olen tehnyt niiden ratkaisemiseksi.

Hevonen:

-          Välttää kontaktia ja liina on löysä – tai tuntuu tyhjältä kädessä

o       Aja hevosta eteen joko kehon kielellä tai juoksutusraipan avulla samaan aikaan ottaen kontaktin hevoseen liinalla lyhentämällä sitä kunnes tunnet hevosen liinan toisessa päässä.

o       Kun hevonen reagoi ottamalla kontaktin ja liina ei ole enää tyhjä ja löysä, anna hevoselle enemmän liinaa ja ota paine pois.

o       Ole valmis toistamaan homma, jos hevonen päättää välttää kontaktia uudelleen.

-          On laiska eikä halua liikkua eteen kunnolla (mutta ei ole sairas, epäpuhdas liikkeessä ja varusteet sopii hyvin, on vain laiska)

o       Kosketa juoksutusraipalla hevosta takalistoon (ja tällä en tarkoita ruoskimista)

o       Ala hölkkäämään tai juoksemaan hevosen kanssa, mutta muista pitää kontakti samalla eli ei mitään löysää liinaa... ja hölkkääminen/juokseminen siis hevosta ’ajaen’ ei sitä perässä vetäminen/taluttaminen...

-          Katselee ulospäin ja tuo takaosan ympyrän sisäpuolelle

o       Ota enemmän kontaktia hevoseen liinalla, tuo se pienemmälle ympyrälle, aja eteen enemmän ja pyydä raipalla väistämään takaosallaan

o       Tämä saattaa ensin johtaa siihen, että hevonen juoksee nopeammin kuin haluaisit (ryntää eteen), mutta kunhan pysyt rentona ja rauhallisena keskellä, ja säädät apusi tilanteen mukaan, rentoutuu tuo ja heltyy jossain vaiheessa

o       Sillä hetkellä, kun hevonen heltyy, antaa periksi ja vie takaosan seuraamaan etuosaansa ympyrällä, ota paine pois ja ohjaa hevonen isommalle ympyrälle takaisin tai ala kävelemään isompaa ympyrää itse

o       Jos hevonen palaa takaisin jäykkään uloskatseluun ja takaosan sisälle työntämiseen, toista heti; eli homma on luultavasti dynaamista spiraalityöskentelyä ensi alkuun

-          Ei pysy haluamassasi askellajissa (siis hevonen haluaa mennä nopeammassa askellajissa kuin haluat)

o       Pyydä eteen kunnolla askellajissa, jonka antaa ja työskentele hyvin siinä

o       Jonkun kierroksen jälkeen pyydä askellajia jonka halusit, jos kieltäytyy, aja eteen taas ja työskentele lisää, ja pyydä taas uudelleen

o       Jossain vaiheessa hevonen haluaa vaihtaa pienemmälle vaihteelle...

o       On tärkeää pysyä rauhallisena, eikä ärtyä asiasta, ajattele että “Okei, haluat ravata käynnin sijaan, no okei, ravataan nyt sitten ja kunnolla.”

-          Nojaa sisään ja tekee ympyrästä pienemmän kuin haluat

o       Käytä kehonkieltä ja aja hevonen isommalle ympyrälle

o       Saattaa olla, että sun täytyy antaa kontaktin olla löysä kunnes tuo on vakiintunut isommalle ympyrälle

o       Tämä ongelma vaatii taasen kärsivällisyyttä ja sitä, että pysyy rauhallisena kuin viilipytty

o       Jos hevonen kävelee edestäsi eli leikkaa ympyrän liian pieneksi kun kävelet sen kanssa isompaa ympyrää, älä yritä kävelemällä saada sitä väistämään isommalle, vaan pysähdy ja ota se pienelle ympyrälle kierrokseksi, sitten kysy, haluaisiko tuo liikkua isommalla – jos se leikkaa ympyrän uudestaan, toista – jossain vaiheessa tuo ajattelee, että on helpompi tehdä niin kuin sinä pyydät... joka on siis se, että hevonen pysyy isolla ja mukavammalla ympyrällä

-          Juoksee kuin idiootti pää taivaissa, eikä kuuntele sua ollenkaan

o       Pysy rauhallisena ja anna sille mahdollisimman iso ympyrä juosta turvallisesti

o       Pidä se menossa, jos on päättänyt laukata, pidä se laukassa kunnes sallit sen tulevan raviin – se on ehkä ottanut aloitteen juosta lujaa, mutta sun pitää ottaa kontrolli siitä, milloin sen sallitaan siirtyvän hitaanpaan askellajiin

o       Jossain vaiheessa hevonen haluaa hidastaa, pidä se vielä vähintään puoli kierrosta menossa, ja sitten pyydä siirtymää alaspäin – älä anna sen itse päättää, milloin se tekee siirtymän, on todella tärkeää, että tämä on sinun päätös, ei sen

-          Pitää pään taivaissa, eikä halua venyttää sitä eteen ja alaspäin

o       Eteen-alas muodon pyytäminen liinassa vaatii hevosen lukemista, herkkyyttä ja hyvin paljon juoksutuskokemusta

o       Mulla toimii silleen, että otan hieman tukevamman kontaktin liinakädellä ja samalla ajan eteen enemmän, mutta tämä kuulostaa helpommalta kuin mitä se on… sun täytyy olla todella tarkkaavainen ja herkkä, ja poistaa ylimääräinen paine heti, kun tuo antaa paremman venytyksen, jotta tuo tietäisi, mitä pyydät siltä

o       Aivan alussa sananmukaisesti vain odotin, kunnes Poju alensi päänsä itsestään, ja tämä kyllä tapahtuu jossain vaiheessa (jopa entisellä ravurilla), sun täytyy vaan olla kärsivällinen, meillä siihen meni eka kerralla noin 20 min puoleensa

o       Myöhemmin siis, kun Poju oli tottunut uuteen juoksutustyyliin, otin sen pienemmälle ympyrälle luoden enemmän kontaktia ja eteenpäin menevää painetta, ja kun antoi päänsä, vapautin sen heti isommalle ympyrälle

o       Nykyjään mun signaalit/avut on paljon hienovaraisempia ja vain se, että otan tietyn määrän kontaktia ja luon eteenpäin menevää painetta hoitaa homman

o       Chambon voi olla todella mahtava apu tähän hommaan, jos siis hevonen ei vaan tuo päätää alas vaikka kuinka odottelet jne. Chambon on ollut meillä erittäin tärkeä apuväline, just sen takia, kun Poju on se ex-ravuri, ja on oppinut aina juoksemaan pää ylhäällä

o       Jos käytät chambonia, käy ehdottomasti katselemassa Willin video sen oikeaoppisesta käytöstä

o       Sivuohjat oikein käytettynä (tarpeeksi löysät hevosen venyä kunnolla eteen-alas ja ottaa kontaktin) voi myös auttaa (muttei luultavasti kuitenkaan ex-ravureita..)

-          Säikkyy  

o       Älä reagoi tai siis jätä huomiotta jos mahdollista ja jatka normaalityöskentelyä

o       Jos kentällä on kummituspaikka, vie hevonen sinne ja juoksuta siellä pienemmällä ympyrällä kunnes on rauhallinen – tietysti jos tuo on todella säikky, älä mene heti liian lähelle, vaan asteittain liiku sinne suuntaan

o       Mutta muista pysyä turvassa itse, älä missään nimessä mene liian lähelle hevosen potkualuetta ja ole valmiina heti korjaamaan löysä liina käteesi… äläkä missään nimessä pidä liinaa kädessä niin, että se pystyy vahingossakaan kietoutumaan kätesi ympärille (saatikka jalkojen!) jos hevonen yhtäkkiä ottaa hatkat paikalta… Itse pidän liinan kädessä edestakaisina lenkkeinä (en siis kierrettynä yhdelle lenkille) näin on mahdotonta, että liina kiertyisi koskaan mun käden tai sormien ympärille.

Nää on asioita, jotka olen oppinut käytännössä tässä kohta parin vuoden ajan. Ajattelin ne kirjoittaa ylös, jos näistä sattuisi olemaan jotain apua jollekkin. Juoksutetaan ja ollaan juoksutettu vähintään kolme kertaa viikossa ja enimmillään kuusi kertaa viikossa.

Lopetan tämän postauksen listaamalla viisi asiaa, jotka sun pitäisi mun mielestä aina pitää mielessä juoksuttaessa:

1. Kävele aina eteenpäin. Älä siis koskaan ota askelta taaksepäin. Peruuttaminen on alistumisen merkki, ja hevonen kyllä huomaa sen heti. Eli Älä Astu Taaksepäin. Jos hevonen kääntyy sua kohti ja alkaa tulemaan luokse, astu eteenpäin puoliympyrälle ja ns. 'aja' hevonen edelläsi takaisin kontaktiin liinan kanssa ja ympyrälle. Ajamisella en tarkoita siis muuta, kuin että tulet ns. takavasemmalta sitä kohti ja pyydät silläkeinoin sitä siirtymään itsestäsi poispäin. Älä kuitenkaan mene liian lähelle potkualueelle.
2. Pidä hevonen aina menemässä siihen suuntaan, johon sinä haluat sen menevän. Eli älä koskaan anna sen vaihtaa suuntaa itsekseen. Estä kääntyminen kehonkielellä (mene eteen vaikka kädet levällään - mutta pidä turvallisuus myös mielessä tietysti) ja käännä tuo takaisin menosuuntaan. Sinä päätät suunnan, ei hevonen. Älä anna hevosen päättää suuntaa ilman seurauksia, ei edes yhtä kertaa!
3. Aina, kun vaihdat suuntaa, pyydä hevosta pysähtymään ympyrälle liinan päähän, sitten kävele sen luo, kehu, kiittele ja taputtele, sitten vaihda suuntaa ja pyydä tuota kävelemään itsestäsi poispäin. (Muista olla astumatta taaksepäin!) Eli älä koskaan pyydä hevosta kääntämään suuntaa vauhdissa ässän kautta. Maastakäsittelyhommat, joo, ohjasajo, joo, mutta juoksutuksen aikana älä tee sitä sellaista kääntöä... Opeta pysähtymään ja odottamaan. Jos ei pysähdy heti, pyydä lisää työtä ja kysy uudestaan, pysy rauhallisena ja toista tätä kunnes pysähtyy. Voit ottaa tietyn rituaalin pysähdykseen mukaan, esim. minä laitan raipan kainaloon sojottamaan taaksepäin, tietysti pysähdyn, kehonkieli on rento, ja tietysti ääniapu. Toista ja ole kärsivällinen. Alussa voi mennä kauan ennenkuin toimii, mutta sitten kun onnistuu: paljon kehuja!
4. Jatka juoksutussessiota vähintäänkin kunnes hevonen on rento ja rauhallinen. Älä siis koskaan lopeta juoksutusta jos hevonen on vielä rauhaton, ylivirkeä tai villi. Jos viet hevosen rauhattomana kentältä pois, toistaa se sen saman hyvin todennäköisesti seuraavan kerran... Eli pitää olla aikaa olla siellä kentällä niin kauan kuin tarvitsee hevosen rauhoittumiseen. Hevonen siis oppii, että kentältä lähdetään rauhallisena pois - ei ennemmin. Kannattaa.
5. Pidä aina oma ja hevosesi turvallisuus ekana mielessä – käytä maalaisjärkeä. 

Vähän railakkaampi juoksutuskerta. Huomaa viilipytty juoksuttaja. 

Miksi me juoksutetaan niin kamalan paljon?

Moni ehkä miettii, että miksi ihmeessä me oikeastaan juoksutetaan niin paljon? Ja tosiaan, miksi juoksutetaan, eikä ohjasajeta? Ajattelin tässä kirjoittaa syitä miksi me tehdään näin ja mikä on tämän meidän touhun lopullisena tavoitteena. Tottakait se on sitten kaikki Art2Ride…  

Kuten kirjoitin aiemmin, me opittiin ohjasajamaan yli vuosikymmen sitten ja pidettiin sitä parempana kuin juoksutusta, koska siinä on kontrolli hevosen molemmin puolin. Taidettiin tosiaan juoksuttaa meidän vanhapoika Jackiä vain kerran pari. Tottakai aloitettiin ohjasajamaan myös meidän uutta Pojua täällä Ruotsissa. Mutta, se ei koskaan toiminut hyvin... ja kuten olen kertonut aiemmassa ohjasajo –postauksessa, tämä on Pojun ex-ravuritaustan syytä. Kun löysin Art2Ride’n lähes kaksi vuotta sitten, vaihdettiin ohjasajo sitten juoksutukseksi. Täytyy sanoa, että saadaan sillä paljon enemmän hyvää työskentelyä aikaiseksi. Ohjasajo on siis jäänyt taka-alalle ihan sen takia, kun se vaatii vielä todella paljon työskentelyä, että siitä saataisiin hyvä treenimuoto Pojulle.

Mulle juoksutus on ratsastusta maastakäsin, mutta siis ilman ratsastajan painoa hevosen selässä.

Se vaatii yhtä paljon keskittymiskykyä ja koordinaatiota kuin ratsastus. Koska en pidä hevosta pienellä voltilla koko ajan, vaan käytän joskus jopa koko kenttää, voin juoksuttaa paljon kauemmin kuin perinteisesti juoksuttamalla. Eli siis hevosen jalat eivät rasitu liikaa tällätavoin juoksuttaessa. Päinvastoin, jalat rasittuvat vähemmän tällätavoin juoksuttaessa kuin ratsastettaessa, koska hevosen selässä ei ole ratsastajan painoa. Siis sen sijasta, että pysyisin liikkumatta keskellä ympyrää, kävelen (useimmiten) Pojun kanssa. Voin siis kävellä myös ovaalia tai kantikasta uraa tai koko kenttää, jos haluan.

Juoksuttaessa pidän tuntuman Pojuun liinan kautta (kuten ohjat ratsastettaessa) ja käytän juoksutusraippaa pohjeapuna. Eli liinan ei saisi olla löysänä ja Pojun pitäisi ottaa ns. kuolainkontakti.

Tavoitteena juoksuttamisella on tietysti Pojun yläpuolen lihasten (selkä, yläkaula ja vatsa) kuntouttaminen ja kehittäminen. Optimaalinen kehon muoto tähän on pään ja kaulan eteen ja alas muoto. Eli, Pojun pitäisi kurkottaa alas maahan ja eteenpäin nenällään. Mitä alempi nenän asento sen parempi. Tämä kehon muoto tukee selkää ja sallii näiden lihasten työskentelemisen ja rentoutumisen – eli siis lihakset eivät ole koko ajan käytössä jäykästi.

Monet sanovat, että tällainen juoksutus (ja ratsastus) tekee hevosen pysyvästi etupainoiseksi, eikä päätä enää saa sieltä ylös ja hevosta kootuksi. Ja näin käy toki, jos annat hevosen laiskotella, etkä pyydä siltä kunnon työtä sen ollessa eteen ja alas muodossa. Kunnon työllä tarkoitan sitä, että hevonen liikkuu eteen takaa astuen kunnolla kehonsa alle hyvässä temmossa ja rytmissä. Silloin hevosen lihakset kehittyvät ja edistystä tapahtuu. Tämä on se optimaalinen tapa työstää hevosta, jolla ei ole vielä yläpuolen lihaksia. Kun hevonen on kehittänyt yläpuolen lihaksia ja pystyy pitämään hyvän rytmin eri askellajeissa eteen-alas muodossa, voit ruveta pyytämään korkeampaa pään muotoa ratsastaessa. Aina kuitenkin palaten siihen eteen-alas muotoon, kun hevonen ei enää jaksa kantaa sua siinä korkeammassa pään asennossa.

Eli siis, päätavoitteena ei ole todellakaan pitää hevosta aina ja jatkuvasti siinä eteen-alas muodossa... tämä on vain yläpuolen lihasten kehittämisen apuväline. Jotta siis hevonen pystyisi työskentelemään yläpuolen lihasten avulla myös siinä pään korkeammassa muodossa. Käväiseppä katsomassa neljättä Amberin ja Legolaksen treenivideota, tähän siis minäkin tähtään. Kun siis hevonen ei enää jaksa pitää yllä hyvää ja rytmikästä tempoa askellajissa pää korkeammalla, palataan siihen eteen-alas muotoon. Eteen-alas työskentely vähenee siis pikkuhiljaa ajan myötä, mutta siihen palataan aina rentouttamaan lihaksia kovemman työskentelyn jälkeen. On myös suositeltavaa aloittaa sessiot aina eteen-alas verryttelyllä, koska se lämmittelee lihakset hyvin ennen vaativampaa työtä.

En tajunnut tässä 2013 kesäkuussa, että Pojun selkä oli notkolla,

ei käyttänyt vatsalihaksiaan ja liikkui eteenpäin lavastaan,

eli oli täysin etupainoinen... Nopeasti vilkaistuna

tämä kuva saattaa siis näyttää hyvältä,

mutta kun sitä katsoo kriittisemmin huomaa,

ettei yläpuolen lihakset ole käytössä,

eikä Poju ole peräänannossa. 

Ero notkoselkäisen ja selkäänsä käyttävän hevosen välillä on erittäin selvä. Jokainen pystyy näkemään sen, kunhan vaan tietää mitä katsoa ja havainnoida hevosesta ja sen liikkeestä. Kun hevonen laskee päänsä liikkuessaan, alat näkemään selkälihasten liikkeen käytännössä satulan takana. Hevonen myös astuu automaattisesti paremmin alleen kun pää on alhaalla kuin silloin kun se on ylhäällä. Alakaulan lihakset rentoutuu ja yläkaulan lihakset tulee näkyville. Myöhemmin nämä yläkaulan lihakset tulevat aina vaan selkeämmiksi. Ja jossain vaiheessa myös vatsalihasten liike alkaa olla näkyvää (vatsalihasten linja näkyy hevosen kyljessä). 

Tässä mennään selkää ja yläpuolen lihaksia käyttäen syyskuussa 2014.

Kaikki like ei tule vielä takaa, mutta ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Ja kokoaminen on ehkä vuoden päässä.  

Se, minkä huomasin heti ensimmäiseksi eteen-alas työn alussa (melkein puolitoista vuotta sitten) oli se, että Poju ei enää raahannut takajalkojaan vaan nosti ne ylös ja sitten laski alas… ja tämä muutos tapahtui heti välittömästi.

Noin 6 viikon kuluttua systemaattisen eteen-alas treenin jälkeen seuraava iso muutos oli se, että Poju nosti selkänsä ylös kun ratsastin. Eli meni noin kauan ennenkuin sen lihaksisto oli treenaantunut niin paljon, että jaksoi kantaa mua selässään kunnolla. Se olikin todella suuri ’ahaa’-elämys. Ja homma oli selvä mulle, tää treeni tuotti todellakin konkreettista tulosta!

Entäs sitten tämä ajatus, että hevonen on etupainoinen, kun sitä treenaa eteen-alas muodossa.

Niinpä, jos treenaisin tuota millään muulla keinolla olisi se vieläkin etupainoinen... Tällätavoin saan sen jossain vaiheessa pois etupainoisuudesta kun treenaan noita yläpuolen lihaksia optimaalisesti. Kun sillä on tarpeeksi lihaksia, tai kun lihaksisto on tarpeeksi vahva, alkaa tuo nostamaan itsensä ns. ’sään yli’ ja siten automaattisesti vapauttaa etupuolensa. Mutta tämä siis tarvitsee todella paljon lihastreeniä. Willin mukaan siihen menee yksi-kaksi vuotta systemaattisessa treenissä ja tietysti ilman mitään takapakkeja loukkaantumisten muodossa. Noin vuosi menee siinä, että lihaksia treenataan lähinnä eteen-alas muodossa ja toinen vuosi todellisen kokoamisen saavuttamiseen. Koska meillä meni reilu puoli vuotta lihasrevähtymän kuntouttamiseen, ollaan me vieläkin tuon ensimmäisen vuoden lihastreenissä.

Ja tosiaan, valitettavasti hevonen on etupainoinen automaattisesti, jos se ei käytä yläpuolen lihaksia eteenpäin menemiseen. Hevonen voi näyttää hienolta ja siltä, että on kivassa muodossa, mutta jos selkä, vatsa ja yläkaula ei työskentele, homma ei ole sitä miltä se vaikuttaa... ja hevonen kulkee eteenpäin lavoillaan.

Olen havainnut juoksutuslämmittelyn todella hyödylliseksi. Eteen-alas juoksutus ennen ratsastusta lämmittelee Pojun selän kivasti ilman mun painoa. Sitten, kun nousen selkään, ratsastus on todella paljon helpompaa ja voin aloittaa työskentelyn heti. Kaikki on tyytyväisempiä! :D Pojun voi ratsastaa ilman juoksutusta, mutta on kuitenkin paljon parempi jos lämmittely tehdään liinassa.

Ainoat juoksutusavut, joita käytän ovat chambon ja sivuohjat. Chambon on ollut erittäin tärkeä uudelleenkoulutusapu entisen ravurin kanssa, joka on tottunut juoksemaan pää ylhäällä ja kaula sisään vedettynä. Sivuohjien kanssa pitää tosiaan sitten olla tarkka, että ne on tarpeeksi pitkät siihen eteen-alas venytykseen. Meidän täytyi lisätä reikiä ohjiin... Ollaan käytetty lähinnä chambonia, mutta nyt ihan viime viikon aikana olen ruvennut käyttämään enemmän sivuohjia. Sen olen huomannut, että niihin pitää tottua myös Pojun. Eli ei heti venynyt niiden kanssa, siinä meni ehkä kerta pari, ennenkuin rupesi ottamaan kunnolla kontaktia niihin. Pitää olla kaikessa kärsivällinen, rauhallinen ja systemaattinen.