Opetellaan laukkaamaan kunnolla

Sessio aina aloitetaan tietysti kunnon kävelyllä. 

Kaikki hevoset tietää, kuinka jalkoja liikutellaan vain muutaman tunnin jälkeen syntymästä. Nuo tietävät aivan varmasti, kuinka kävellään, ravataan ja laukataan. Meidän poju osaa homman myös. Mutta, sillä on aina ollut hankaluuksia laukassa, silloin kun me sitä kysytään siltä. Kun testiratsastin tuon, osasi se kyllä laukata. Toisaalta sen piti ottaa vauhtia siihen, ja sitten se oli aika kiireistä, tietyllä tavalla kontrolloimattomalta tuntuvaa, vaikka tiedän, ettei se välttämättä siltä näyttänyt. Olihan tuolla paljon isompi askel, kuin mihin olin tottunut aiemmin!

Kun aloitettiin pojun kanssa työskenteleminen, huomattiin, että sen laukka oli aina se, joka tahtoi tippua vauhdista, jos jotain meni pieleen tai jos ratsastuksessa oli minkäänlaista taukoa. Osasi ja pystyi kyllä laukkaamaan, jos tuolle oli vahingossa tullut annettua liikaa kauraa... mutta sellainen laukkaaminen ei ollut kyllä hyväksi sille eikä meillekään.

Koska pojulla on hyvä ravurisuku, arvelisin, että tuolla saattaa olla se juuri löydetty ravialleeli DNAssaan. Eli siis tuo alleeli vaikuttaa silleen, että ravaaminen ja ravin ylläpitäminen on helppoa, mutta laukan koordinaatio on vaikeampaa. Järkeenkäyvä teoria, onhan sillä siis sukupuussaan isä ja emänisä olleet kovia ravureita... 

Oli miten vaan, laukka on siis aina ollut ongelmana. Kun aloitettiin klassinen peruskoulutus, lopetettiin laukkaaminen ja keskityttiin vain ja ainoastaan yläpuolen lihasten kehittämiseen. Willhän sanoo, että laukkaaminen ei parane paljolla laukkaamisella, vaan yläpuolen lihasten kuntouttamisella ensin käynnissä ja ravissa. Eli, kun oikeat lihasryhmät on tarpeeksi vahvoja, laukan pitäisi alkaa tulemaan helpommaksi ja sitten voidaan aloittaa tiiviimpi laukkaharjoittelu. Kun hevonen laukkaa yläpuolen lihaksilla hyvässä rytmissä, vasta silloin laukka on hyvä ja hyödyllisempi harjoitusmuoto.

Me jätettiin laukkaaminen muutamaksi kuukaudeksi ihan kokonaan pois ja ruvettiin keskittymään siihen kunnolla vasta tammikuun alussa.

Meidän laukkasessiot tapahtui lähinnä liinassa. Aloitettiin niinkuin normaalisti kävelemällä ja ravaamalla. Kun ravi oli hyvää (eli venyi siihen kivasti eteen ja alas hyvällä eteenpäinmenevällä rytmillä ja tahdilla) kysyttiin laukkaa. Laukattiin kierros tai kaksi, sitten takaisin raviin ja huolehdittiin se taas hyväksi. Rytmi, tahti ja kunnon venytys. Ja sitten taas laukkaa kierros pari. Tätä toistettiin monta kertaa, tarkkaillen energiatasoa ja laukan laatua; paraniko tuo vai ei. Lopuksi taas ravia ja sitten käyntiin.

Laukka parani ihan viikon aikana todella kivasti. Kokeilin jopa laukkaa satulasta käsin. Vain puoli kierrosta. Ei toiminut hyvin vielä, eli poju tarvitsee vielä paljon enemmän lihaksia ja koordinaatiota. Täälläpä tämä Willin kommentointi meidän treeniin. 

Niin, ja sitten homma menikin pipariksi… 

Hyvä ravi! Mahtava eteen-alas venyminen... yläpuoli on käytössä ja vatsalihaksetkin. Selkä on pyöristynyt todella kivasti lihaksista verrattuna siihen, minkälainen kuoppa se oli tuossa viime kesänä. 

Ensimmäisiä session laukkapyrähdyksiä. Ei ole kovin kivaa katsottavaa vielä. Paljon on parantamisen varaa tässä. 

No niin, viimeisiä laukkasiirtymiä tässä sessiossa. Nyt alkaa näyttämään todella kivalta! Yläpuoli on käytössä... alakaula on rento. Liike alkaa tulemaan selästä, yläkaulasta ja vatsalihaksista. Hieno poju! :) 

Seuraava kuva edellisestä jatkuu. Tyytyväinen olen tähän sessioon ja eteenpäin mentiin. 

Ja hirveää hommaa tässä. Eli laukka ei vielä toimi satulasta käsin ollenkaan hyvin. Huomaa paksu alakaula ja se, että liike tulee edestä. Ja vaikeaa on pojulla.  Lisää treeniä kehiin! Tästä stillistä ei ihan hyvin näy se, että istuin täysin rentona ja käytin lähinnä ääniapua laukan nostoon. Satula on rungoton, jota käytetään lähinnä maastoiluun. Mutta tyytyväisenä huomaan, että satulan takana ei ole kuoppaa nytkään! Siis vaikka liike ei tule oikeista paikoista, ei poju ole ihan kokonaan notkolla. Lihaksia on! :)