Perustreeniohjelma lyhykäisesti sanottuna hevosen lihaksien kunnon kohotukseen

Elokuista liinausta 2013. 

Joulukuun viimeisiä päiviä 2013. Huomaa selän ero! Ja vatsalihakset... :)

No tännehän tämä piti nyt laittaa... Tuli siis tuossa kirjoitettua erääseen hyvin tunnettuun ratsastusfoorumiin juttua taasen perustreenistä. Ja ajattelin, että hyvähän se olisi tännekin laittaa ylös. Eli tässä tämä noin suurinpiirtein samana:

Kysymys oli, miten treenata hevonen takaisin kuntoon seisonnan jälkeen. Ja tietysti mun mielipide on klassisen perustreenin mukaan eteen-alas hommaa a la Will Faerber.

"Parhaiten saat lihakset kuntoon eteen-alas työskentelyllä. Ensin käynnissä, sitten lisäät ravia, ja vasta myöhemmin, kun huomaat lihasten kasvun, laukkaa. Eli, eteen-alas käynnissä liinassa (älä pysy kuitenkaan pienellä voltilla, vaan kävele hevosen kanssa vähintään 20m ympyrää, ellei isompaa). Kun tämä toimii, eli hevonen venyy hyvin eteen-alas, kävelee reippaasti eteen ja yliastuu, voi aloittaa ravityöskentelyn. Eli ei siirtymiä, vaan ihan puhdasta käyntiä. Jos teet tosiaan isompaa ympyrää tai vaikka kävelet koko kentän ympäri, voit myös huoletta tällä tyylillä kävelyttää liinassa kymmeniä minuutteja. Liinan kautta pidät tuntuman hevoseen (se on sun ohja), eli ei löysää liinaa. Juoksutusraippa on sitten pohjeapu, eli sillä pyydetään kunnon tahtia. Raipalla pitää olla mahdollista osua hevosen takalistoon vaadittaessa, eli ei kannata liian lyhyttä raippaa käyttää. Kannattaa myös harjoitella raipan käyttöä ennakkoon (esim aidan pylvääseen), että sitten on tarpeeksi tarkka osumaan oikeisiin kohtiin. En nyt puhu tässä ruoskinnasta muuten... vaan ihan siitä, että hevoseen voi koskettaa raipan päällä, jos tuo ei liiku kunnolla eteenpäin muuten. Jos päästät hevosen laiskottelemaan, ei se kehitä lihaksia, eikä siis tapahdu mitään edistystä.

Eli hevosen pitäisi venyä eteen-alas samalla askeltaen kunnolla eteenpäin – siinä saa olla tarkkana. Voi olla, että kunnollisen työskentelyn aikaansaamiseen menee ensin viikko tai parikin. Että ei kannata lannistua, jos ei heti ekana tai tokana päivänä homma onnistu. Kun hevonen sitten työskentelee oikein, näät selkälihasten liikkeen hyvin selvästi juuri satulan takana olevassa kohdassa. Alakaula myös rentoutuu ja yläkaulan lihakset rupeaa näkymään.

Jos hevonen ensi alkuun haluaa vaan ravailla tai laukkailla liinassa pää pilvissä, ei kannata hermostua. Antaa hevosen mennä vähän aikaa, sitten kysyt äänellä takaisin raviin tai käyntiin. Jos ei onnistu, anna mennä, ja kysy taas vähän ajan päästä uudestaan. Esim. meillä meni ekoina päivinä ehkä noin 20min (per suunta) ennenkuin poju rauhoittui ja rupesi venyttelemään. Mutta reilun viikon jälkeen venyttelyn aikaansaamikseksi meni sitten vain jotain 5min. Ja tietysti nykyjään se tulee heti... Että pysy rauhallisena ja kärsivällisenä.

Opi se, miten paljon voit pyytää työskentelyä hevoselta. Ensiksi esim. ei kannata heti vaatia yliastuntaa, jos hevonen ei siihen vielä pysty. Mutta pikkuhiljaa pyydä enemmän ja enemmän.

Ravissa sama homma. Eli kun siis työskentelee kunnolla käynnissä, pyydä ravia. Ja samaa haetaan: eteen-alas venymistä kunnollisen tahdin kera. Käytä liinakättä pyytämään venytystä ja raippaa eteenpäinmenemiseen. Joskus, jos hevonen välttelee venytystä isolla ympyrällä, on hyödyllistä tuoda se pienemmälle voltille muutaman kierroksen ajaksi, jolloin pidät hyvän tuntuman päähän liinalla ja ajat kunnolla eteen raipalla. Heti kun hevonen sitten tarjoaa eteen-alas, päästät sen isolle ympyrälle takaisin. Jos teet näin johdonmukaisesti ja reagoit nopeasti, oppii hevonen myös nopeasti homman. Eli tää on todella dynaamista työskentelyä ja vaatii todella paljon keskittymiskykyä ja havainnointia. Hyviä reaktionopeuksia, koordinaatiota ja analyyttistä ajattelukykyä.

Muuten on helppo ja yksinkertainen treenimuoto!

Eteen-alas käynnissä, ravissa, ei siirtymiä. Eli ensin puhdasta käyntiä, sitten puhdasta ravia. Ei huolehdita paljoa asetuksesta (se tulee kuin itsestään hevosen ollessa ensin vertikaalisesti venynyt ja asettunut) vaan rentoudesta, eteenpäinmenosta, tahdista, rytmistä ja tietysti siitä eteen-alas venymisestä. Muista, että kaikkea ei voi vaatia kerralla täydelliseksi. Mutta pitää osata vaatia tarpeeksi ja sitten hieman enemmän hetkittäin.

Ratsailla sama homma. Jos hevonen ei veny eteen-alas ensin satulasta käsin käynnissä, ei se veny siihen myöskään ravissa. Eli, jos hevonen ei veny käynnissä satulasta käsin, ei kannata ravailla. Parempi on lisätä liinatyöskentelyä. Sitten, kun lihaksia on tarpeeksi, homma alkaa sujumaan huomattavasti paremmin satulasta käsin. Esim. me liinattiin pojua viime syksynä noin 4 päivää viikossa ja ratsastettiin vain viikonloppuisin. Edistys oli uskomatonta! Joka viikko hevonen tuntui huomattavasti voimakkaammalta viikonloppuisin! Ratsastus oli todella helppoa. Meni ehkä noin 8 viikkoa ja hevosen selkä nousi ylös ratsastettaessa. Siitä oli ehkä noin 4 viikkoa tätä ”4 päivää liinausta ja 2 päivää ratsastusta” –treeniä.

Eli kannatti.

Ratsastettaessa siis ei siirtymiä, ensin käyntiä ja sitten ravia. Ei ratsasteta kulmia, vaan pysytään isolla ympyrällä tai isolla ovaalilla. Kulmat tulee (monia kuukausia) myöhemmin, kun hevosella on tarpeeksi lihaksia. Ja kunnolla eteen, ja pyydetään eteen-alas. Ei pakoteta, ei sahata tms. mutta pyydetään venymään. Ei myöskään lötköjä ohjia, vaan hienoinen tuntuma pitää säilyttää.

Ravissa ei istuta kun vasta sitten, kun hevosella on tarpeeksi lihaksia, ettei sen rytmi tai tahti muutu raviin istuttaessa. Tätä voi kokeilla parin kuukauden jälkeen muutaman askeleen kerrallaan. Jos tahti muuttuu, selkä notkahtaa (muutaman kuukauden tällaisen treenin jälkeen pitäisi kyllä selän notkahtaminen tunnistaa...;) eli selän pitää ensin tuntea tulleen ylös, ennenkuin edes ajattelee istuvansa raviin) ja pää nousee, ei hevonen ole valmis harjoitusraviin. Eli lisää treeniä kevyessä ravissa.

Kun ravi toimii, voi aloittaa laukkaharjoittelun. Sama homma kuin aiemmin, ensin liinassa. Paitsi että laukkaa ei pidetä yllä kuin kierros pari ensi alkuun. Eli nyt paljon siirtymiä! Ravi ensin täydelliseksi, sitten laukkasiirtymä, laukkaa kierros pari, sitten raviin, ravi täydelliseksi, laukkasiirtymä... ja tätä toistetaan. Samalla havainnoidaan laukan laatua. Pyritään samaan, kuin muissa askellajeissa, eli eteen-alas. Kun tämä toimii liinassa, voidaan aloittaa sama satulasta käsin. Ja samaa kuin liinassa. Eli pieniä pyrähdyksiä ensi alkuun, kunnes laukka pyörii eteen-alas hyvin.

Semmottii. Iso posti tässä... pitäsiköhän pistää blogiin ihan sen takia, että pysyy siellä sitten...

Vielä sananen juoksutusapuvälineistä. Käytän itse chambonia, joka siis menee satulavyöstä hevosen niskaan ja sieltä kuolaimiin. Eli ei vedä hevosen päätä taaksepäin missään nimessä, vaan auttaa ainoastaan päätä laskevasti. Katso ehdottomasti Willin video chambonin oikeasta käytöstä, jos meinaat sitä käyttää. Meillä auttoi älyttömästi pojun kanssa. Kaikilla ei välttämättä tarvitse tätä tosin.

Sitten sivuohjia voi myös käyttää, mutta sama homma: katso Willin video niiden käytöstä. Yleensä sivuohjat laitetaan aivan liian tiukille... kun niiden pitäisi olla niin löysät, että hevonen pääsee venyttelemään eteen-alas niiden kanssa... Esim. me ostettiin isoimmat mahdolliset sivuohjat kaupasta, mutta siltikin ne oli liian lyhyet... eli meidän piti tehdä niihin ekstrareikiä ja toisenlainen kiinnitys, että voitiin niitä ylipäänsä käyttää. Mutta ei käytetä niitä oikeastaan ollenkaan. Chambonin kanssa toimii pojun homma todella hyvin, jos jotain tarvitsee.

Ja sitten parin kuukauden päästä voi treeniin lisätä esim. pohkeenväistöä (Willillä taasentodella hyvät ohjeet tähän!) ja puomityöskentelyä (ensin yksi puomi maahan, sen yli kunnes toimii eteen-alas muodossa, sitten vasta lisätään toinen puomi...). Jne....

Eteen-alas muodosta sitten voi ruveta pyytämään korkeampaa muotoa pikkuhiljaa muutaman kuukauden jälkeen. Sama homma kun raviin istumisessa: jos homma hajoaa, eli rytmi muuttuu ja selkä notkahtaa, niin takaisin eteen-alas muotoon ja lisää lihastreeniä. Sillon ei hevosella siis ole vielä tarpeeksi lihaksia korkeamman muodon ylläpitämiseen. Korkeampaa muotoa voi pikkuhiljaa pyytää enemmän, mutta aina havainnoiden, milloin hevosen voimat loppuvat, ja sitten pitää palata takaisin muutamaksi kierrokseksi ainakin tuohon rennompaan eteen-alas muotoon.

Siinäpä se... näin me tehdään täällä. Ja todella hyvin on mennyt.

Tsemppiä treeniin! "

Ja kuten tästä blogista voi lukea ja Willin videokommenteista katsella ja kuunnella, on homma tosiaan toiminut. 

Kesäkuu 2013, karmivaa menoa. Ei selkää eikä vatsalihaksia.
Liike tulee lavoista ja alakaulasta.
Huomaa paksu ja lyhyt kaula... pömppö vatsa, lyhyt askel, notkoselkä.

Elokuussa 2013 parin viikon treenin jälkeen.
Ero edelliseen on jo selkeästi nähtävissä. 

Loka-marraskuun treeniä 2013. Nyt näyttää todella erilaiselta!
Vatsalihaksetkin on pelissä aivan toisella tavalla. 

Opetellaan laukkaamaan kunnolla

Sessio aina aloitetaan tietysti kunnon kävelyllä. 

Kaikki hevoset tietää, kuinka jalkoja liikutellaan vain muutaman tunnin jälkeen syntymästä. Nuo tietävät aivan varmasti, kuinka kävellään, ravataan ja laukataan. Meidän poju osaa homman myös. Mutta, sillä on aina ollut hankaluuksia laukassa, silloin kun me sitä kysytään siltä. Kun testiratsastin tuon, osasi se kyllä laukata. Toisaalta sen piti ottaa vauhtia siihen, ja sitten se oli aika kiireistä, tietyllä tavalla kontrolloimattomalta tuntuvaa, vaikka tiedän, ettei se välttämättä siltä näyttänyt. Olihan tuolla paljon isompi askel, kuin mihin olin tottunut aiemmin!

Kun aloitettiin pojun kanssa työskenteleminen, huomattiin, että sen laukka oli aina se, joka tahtoi tippua vauhdista, jos jotain meni pieleen tai jos ratsastuksessa oli minkäänlaista taukoa. Osasi ja pystyi kyllä laukkaamaan, jos tuolle oli vahingossa tullut annettua liikaa kauraa... mutta sellainen laukkaaminen ei ollut kyllä hyväksi sille eikä meillekään.

Koska pojulla on hyvä ravurisuku, arvelisin, että tuolla saattaa olla se juuri löydetty ravialleeli DNAssaan. Eli siis tuo alleeli vaikuttaa silleen, että ravaaminen ja ravin ylläpitäminen on helppoa, mutta laukan koordinaatio on vaikeampaa. Järkeenkäyvä teoria, onhan sillä siis sukupuussaan isä ja emänisä olleet kovia ravureita... 

Oli miten vaan, laukka on siis aina ollut ongelmana. Kun aloitettiin klassinen peruskoulutus, lopetettiin laukkaaminen ja keskityttiin vain ja ainoastaan yläpuolen lihasten kehittämiseen. Willhän sanoo, että laukkaaminen ei parane paljolla laukkaamisella, vaan yläpuolen lihasten kuntouttamisella ensin käynnissä ja ravissa. Eli, kun oikeat lihasryhmät on tarpeeksi vahvoja, laukan pitäisi alkaa tulemaan helpommaksi ja sitten voidaan aloittaa tiiviimpi laukkaharjoittelu. Kun hevonen laukkaa yläpuolen lihaksilla hyvässä rytmissä, vasta silloin laukka on hyvä ja hyödyllisempi harjoitusmuoto.

Me jätettiin laukkaaminen muutamaksi kuukaudeksi ihan kokonaan pois ja ruvettiin keskittymään siihen kunnolla vasta tammikuun alussa.

Meidän laukkasessiot tapahtui lähinnä liinassa. Aloitettiin niinkuin normaalisti kävelemällä ja ravaamalla. Kun ravi oli hyvää (eli venyi siihen kivasti eteen ja alas hyvällä eteenpäinmenevällä rytmillä ja tahdilla) kysyttiin laukkaa. Laukattiin kierros tai kaksi, sitten takaisin raviin ja huolehdittiin se taas hyväksi. Rytmi, tahti ja kunnon venytys. Ja sitten taas laukkaa kierros pari. Tätä toistettiin monta kertaa, tarkkaillen energiatasoa ja laukan laatua; paraniko tuo vai ei. Lopuksi taas ravia ja sitten käyntiin.

Laukka parani ihan viikon aikana todella kivasti. Kokeilin jopa laukkaa satulasta käsin. Vain puoli kierrosta. Ei toiminut hyvin vielä, eli poju tarvitsee vielä paljon enemmän lihaksia ja koordinaatiota. Täälläpä tämä Willin kommentointi meidän treeniin. 

Niin, ja sitten homma menikin pipariksi… 

Hyvä ravi! Mahtava eteen-alas venyminen... yläpuoli on käytössä ja vatsalihaksetkin. Selkä on pyöristynyt todella kivasti lihaksista verrattuna siihen, minkälainen kuoppa se oli tuossa viime kesänä. 

Ensimmäisiä session laukkapyrähdyksiä. Ei ole kovin kivaa katsottavaa vielä. Paljon on parantamisen varaa tässä. 

No niin, viimeisiä laukkasiirtymiä tässä sessiossa. Nyt alkaa näyttämään todella kivalta! Yläpuoli on käytössä... alakaula on rento. Liike alkaa tulemaan selästä, yläkaulasta ja vatsalihaksista. Hieno poju! :) 

Seuraava kuva edellisestä jatkuu. Tyytyväinen olen tähän sessioon ja eteenpäin mentiin. 

Ja hirveää hommaa tässä. Eli laukka ei vielä toimi satulasta käsin ollenkaan hyvin. Huomaa paksu alakaula ja se, että liike tulee edestä. Ja vaikeaa on pojulla.  Lisää treeniä kehiin! Tästä stillistä ei ihan hyvin näy se, että istuin täysin rentona ja käytin lähinnä ääniapua laukan nostoon. Satula on rungoton, jota käytetään lähinnä maastoiluun. Mutta tyytyväisenä huomaan, että satulan takana ei ole kuoppaa nytkään! Siis vaikka liike ei tule oikeista paikoista, ei poju ole ihan kokonaan notkolla. Lihaksia on! :) 

Learning to canter properly

Starting the sessions always with lot of walking. 

All horses know how to move their feet just hours after they have been born. They know how to walk, trot, canter and gallop for sure. Our boy knows these gaits as well. However, he has always had difficulties in cantering when we ask him to do it. When I test-rode him, he surely could canter. He did have to run for it though, and then it was rushed and felt really fast and kind of ‘out of control’, although I’m sure it actually did not look like it per se. After all, he had a much bigger stride than what I was used to!

When we started working bringing him on from the basics of riding he had just learned (walk, trot, canter and jump), we found that it was canter that always seemed to fall by the wayside, if anything went wrong or he was not ridden for a while. He could canter though, if he had enough oats in his manger… But that kind of cantering did not really do any good to him or us.

Since he has a pedigree for harness racing (both his sire and dam’s sire were top notch high earning coldblood harness racers), I’m inclined to think that he may well have the newly discovered ‘trotting allele’ in his DNA. This makes it easier for the horse to keep trotting, but more difficult to coordinate his limbs in canter. This would make sense both considering his pedigree as well as the fact that it is always been the canter than suffers immediately when training is slacked.

In any case, ridden canter has always been a problem area. When we started working on him according to the classical foundation training we stopped cantering and concentrated only on building up his topline muscles. Will maintains that cantering does not improve with a lot of cantering, it improves with building up the topline muscles first in walk and trot. Thus when the right muscle groups are strong enough, the canter should start to become easier and canter exercises can be started. When the horse can canter over his topline, only then cantering is a more useful exercise.

We left cantering be for a couple months altogether in the autumn and started to really concentrate on it only in January.

Our canter training sessions were mostly on the lunge. We started as per normal with walking and trotting. When the trot was good; he was stretching nicely long and low with good forward rhythm and pace, we asked for canter. Cantered for a round or two, then back to trot and established it well again. Rhythm, pace and good stretch. Then again a transition to canter and keep it up for a round or two. This we repeated several times, observing his energy levels and any improvement in the canter. In the end again nice trot and then to walk.

In fact it started to work very nicely just within a week. I even tried some canter under saddle. That did not work well at all yet, so left it out again. He still needed far more muscle and coordination. Will's comments on our progress. 

And then there was the set-back… :( 

Making sure that the trot was good before asking for canter, and always between canter transitions returning to this beautiful form. Notice the beautifully built back (in comparison to what it was just last summer)! :) And tummy muscles seem to be working as well. 

One of the early canters that day. Not looking good here yet at all.

One of the last canter transitions that day. Notice the use of his topline and nice relaxed underside of the neck. 

Next frame from the previous. Still to be improved, but a lot better than before. 

And this is how horrible it still looks like under saddle. Just two days after the above lunging session. Notice the thick underside of the neck, when he is not using his topline to canter. What a difference to the photos above. This means more work on the lunge to build more topline, and practice more canter on the lunge.