Ollaan jo melkein
puolivälissä helmikuuta, ja on korkea aika suunnitella ensi kesää varten! Tomaatit
ja paprikat pitäisi oikeastaan olla jo propagaattorissa. Mutta parempi myöhään
kun ei ollenkaan. Viime vuonna olin vieläkin myöhemmässä suunnitelmieni kanssa,
ja silti piisasi elonkorjuuta. Elikkä ei tässä vielä hätää.
Aloitin tänä
vuonna suunnittelun siemeninventaariolla. Ja hämmästyin, kuinka paljon
erilaisia kasvisten siemeniä mulla onkaan! Tämän vuoden haaste onkin sitten kaikkien
kasvislajien sovittaminen puutarhaan. Tällä hetkellä tilaa löytyy
kasvihuoneesta, jonne mahtuu noin 20 isoa muurauspaljua (niitä 70-90
litraisia); kohopenkistä, joka on 1 m x 4 m x 30 cm; ja viime vuonna tehdystä
lämpöpenkistä (1 m x 4 m x 15 cm kehikossa). Ja lisäksi löytyy valko- ja
ilmasipulipenkit.
Apropoo valkosipuleista… Viime vuonna
epäonnistuin ekaa kertaa niiden kanssa! Skotlannissa ne oli niitä ehdottomasti helpoimpia kasviksia kasvattaa, enkä
koskaan epäonnistunut. Vuosikausia on mennyt, ettei ole tarvinnut
valkosipuleita ostaa kaupasta... Ja sitten ekaa kertaa niitä kasvattaessa
täällä Ruotsissa viime vuonna, ne kaikki kuolivat. Analysoin hommaa sitten
jälkeenpäin ja ensiksikin arvelen maan olleen vieläkin liian raskasta niille –
vaikka siihen käänsinkin paljon hiekkaa. Ja toisekseen, laitoin ne maahan aivan
liian aikaisin (tuossa olikohan syys-lokakuussa), eli kasvoivat ja sitten
paleltuivat. Vaikka Skotlannissa tuo ei ollut lainkaan ongelmana – tosin siellä
ei routa ole niin jykevä, vaikka lunta tulisikin. No, viime vuonna sitten tästä
viisastuneena odottelin ja odottelin pakkasten tuloa ennen valkosipuleiden
maahanlaittoa. Marraskuu tuli ja menikin... Ja sitten olin yhtäkkiä liian
myöhässä, olin poissa kotoa, ja lumi satoi maahan. Äh, no se oli sitten siinä,
ajattelin. Kaupasta niitä on vaan ostettava ensi vuonnakin. Mutta vaikka talvi
tuntui tulevan, meni se hyvin nopeasti pois! Eli lämpötilat nousi plussalle,
lumet suli ja vettä satoi. Ja niin minä sitten istuttelin valkosipuleita tuossa
Uuden Vuoden aikoihin! On sitä aikoihin eletty! Että puutarhassa myllerretään
ja istutuksia tehdään ihan noin vaan keskitalvella! Ohhoh.
Tämä lämmin talvi
on myös aiheuttanut sen, että esim. mun Lonicerat (kuusamat) rupesivat
pukkaamaan lehtiä! Ja tulppaanit, krookukset yms. kevätsipulit on myös
ruvenneet kasvamaan aivan liian aikaisin. Ennenkuin pakkaset tuli takasin (ja
ehtivät jo menemäänkin taasen), lappasin kaikkien herkkien kasvien päälle vähän
olkilantaa suojaksi. Peukut pystyyn, etteivät kasvit pääse kuolemaan tämmöisen
ihmeellisen talven takia.
Olen päätynyt
samaan suunnitelmaan, kuin viime vuonna kasvihuoneen kanssa. Eli siis puolet
kasvihuoneen paljuista laitetaan tomaateille. Ja toinen puoli on sitten
kurkkuja, paprikoita, munakoisoja ja chilejä, ja sitten voisin siihen vielä
laittaa ainakin yhden kurpitsan tai kaksi. Kurpitsat on olleet vaikeita mulle
aikaisemmin. En olekaan niiden kanssa onnistunut ollenkaan! Pääsyy on ollut
ensinnäkin itävyydessä. Ja sitten kun ne itivät, niin eivät kasvaneet.
Skotlannissa syynä siihen oli todella viileä, sateinen ja tuulinen paikka.
Raukkaparat eivät koskaan päässeet mihinkään kunnon kasvun alkuun. Mutta nyt
toivon, että olisi tälläkertaa hieman enemmän onnea. Ja varsinkin
kasvihuoneessa.
Viimeiset kaksi
vuotta olen laittanut papuja (erilaisia salkopapuja sekä pensaspapuja)
kohopenkkiini, ja tänä vuonna on siis jo korkea aika istuttaa ne muualle. Siis
esikasvatan ainakin puolet pavuista, niin että saan satoa aikaisin. Aivan
rakastan salkopapuja, ja niitä on todella vaikea löytää kaupasta – tai siis
kyllä löytyy, mutta nuo ovat yleensä Keniasta tuotuja. Ei ole mitään
kenialaisia vastaan, mutta tykkään lähiruuasta, jos se vaan on mahdollista. Eli
tänä vuonna pavut menee nyt sitten lämpöpenkin pohjoispuolelle (penkki on
itä-länsi –linjassa, jotta pitkä sivu saa nauttia mahdollisimman paljosta
auringonpaisteesta).
Kyllä kadun sitä,
etten jo viime vuonna laittanut papuja jonnekin muualle, koska nyt mulla on
ongelmana se, mihin laitan herneet!
Siis herneet ja
pavut eivät pidä toisistaan ollenkaan. Eivät vierekkäin olosta tai toistensa
jälkeen tulosta. Eli nyt pitää odottaa yhden vuoden yli, ennenkuin voin laittaa
hernettä kohopenkkiin. Eikä siis herneitä voi laittaa myöskään lämpöpenkkiin.
Valko- ja ilmasipulipenkissä olisi vähän tilaa, mutta herneet ei siedä
niitäkään. Kaikki paljut on menossa kasvihuoneeseen, jotta niihinkään ei oikein
voi herneitä laittaa. Jotain pitää joko ostaa, tai sitten kaivaa taasen uusi
penkki.
Taidanpa tehdä
muuten uuden penkin. Kun sama homma tulee kuitenkin eteen taas ensi vuonna. Ja
seuraavaksi sitten pitää lähteä ostamaan Link-a-Bordeja! Olen todella
tyytyväinen niihin, enkä nyt enää kuvittelisikaan tekeväni kohopenkkejä mistään
muusta (tai ehkä ritilöiden väliin laitetuista kivistä... katsokaapas esim. täältä kuvaa). Mun Link-a-Bordit on kestäneet nyt jotain 10 vuotta nuo vanhimmat, jos
muistan oikein. Ja ne voi jättää ulos talveksi. Aivan
ihania! Helpot asentaa,
kevyet, eivät lahoa, todella hyvä hinta-laatusuhde, kun kestävät ja kestävät. Ne
on siis tehty kierrätysmuovista ja ovat tietysti myös kierrätettävissä. Jos nyt
haluaa jostain kumman syystä niistä päästä eroon...
Eli sitten
kohopenkkiin laitan kasviksia, jotka eivät pahoita mieltään pavuista: kaaleja,
kurpitsoja, kesäkurpitsoja, juurikkaita.
Lämpöpenkki saa
sitten eteläpuolelleen kaaleja, kesäkurpitsoja ja kurpitsoja myös. Lämpöpenkki
on mun mielestä vielä aivan liian ravinteikas juurikkaille, ne voi laittaa
siihen ehkä vuoden parin kuluttua. Kohopenkki on myös ravinteikas (olen sinne
lisännyt olkilantaa), mutta se ei kuitenkaan sisällä puoliraakaa kompostia yms.
jota sitten lämpöpenkki kyllä sisältää.
Uuteen penkkiin
sitten laitetaan ne herneet ja juureksia myös. Herneet tykkää juureksista
(ainakin porkkanasta ja punajuuresta), jotta se sopii hyvin. Ai niin ja siihen
voisin myös sitten laittaa salaatteja ja yrttejä.
Kolme 1 m x 4 m
penkkiä ja kasvihuone pitäisi kyllä sitten riittää tulevaisuudessakin!
Tässäpä mun suunnitelma! Sitten vaan
shoppailemaan!