Kuntoutusprosessi

Paljon käyntiä oikealla. Mutta kunnollista sellaista. 

Huokaistiin helpotuksesta, kun neljän viikon kävelyn jälkeen, tuo vaikutti ookoolta kentällä. Oli kyllä todella jäykkä lavaltaan, mutta kuitenkin se oli parantunut. Nyt vaan piti sitä ruveta jumppaamaan ja käyttämään pikkuhiljaa enemmän. Mutta tosiaankin pikkuhiljaa… Yhtenä päivänä tuo voi olla todella hyvä, toisena sitten saattaa olla hirveän jäykkä ja liikerata rajoittunut lavassa. Ihan normaalia, mutta tietysti turhauttavaa, kun selkeää edistymistä ei heti nää. Kävelytettiin sitä eteen-alas sekä liinassa että ratsailta kentällä. Kiva venytys ja hyvä tahti, Poju pystyi askeltamaan todella hienosti, vaikka lapalihas olikin jäykkä.

Tajusin nopsaan, että ratsastus oli parempaa liikuntaa sille tässä kuntoutuksen ensivaiheessa. Pystyin pyytämään siltä parempaa venytystä ja pitämään sen paremmin mahdollisimman isolla ympyrällä kentällä. Mutta jos juoksutin, tuolla oli tapana välttää työtä säntäämällä raviin tai laukkaankin kun pyysin vain kunnon käyntiä. Myös tuntuman pitäminen liinassa oli todella vaikeaa, koska tuo vältteli sitä nojaamalla sisäänpäin ja leikkaamalla ympyrää pienemmäksi. Ja tietysti haluttiin pitää se mahdollisimman suurella ympyrällä... Eli ratsastettiin paljon enemmän kuin aiemmin. Pääasiassa käynnissä ja pyytäen vain sitä eteen-alas venytystä.

Ravia ruvettiin lisäämään repertuaariin ensiksi maastossa suorissa linjoissa. Eli metsälenkillä ja niityn vieressä. Se toimi hyvin, eikä ollut mitään hajuakaan epätasaisuudesta tai ontumisesta. Jotta sitten aloitettiin ravaaminen myös pikkuhiljaa kentällä. Ensin liinassa vasemmalla ja sitten, kun se sujui hyvin, myös ratsailta. Ravi oikealla oli liinassakin ensi alkuun todella epätasaista. Ravattiin oikealla liinassa vain hyvin lyhykäisesti, lähinnä tarkastaen asian laadun. Ravi ratsailla oikealla aloitettiin todella varovaisesti ja ensin ravattiin vain suorissa linjoissa muutaman kerran per treenisessio.

Metsässä ruvettiin ravailemaan satulasta käsin. Tässä tosin vain käyntiä.

Vaikka Poju oli epätasainen oikeassa ravissa, ei tuo ollut enää kipeä. Tää oli siis hieman erilainen epätasaisuus kuin aiemmin; meille oli selvää, että lapalihas oli nyt tiukka, eikä kipeä. Huolellisen videon analysoinnin kautta havaitsin helmikuussa, että Poju laski oikean jalkansa maahan jännittyneesti. Nyt lapalihaksen ollessa vain kireä, oikea jalka laskeutui maahan yhtä rennosti kuin vasenkin. Eli siis oikean lapalihaksen jäykkyys aiheutti sen, ettei Poju pystynyt liikuttamaan oikeaa etujalkaansa vapaasti tarpeeksi eteen jotta meno olisi ollut tasaista. Eli siitä tämä epätasaisuus.

Ensimmäisiä ravipätkiä maastossa ratsain.
Huomaa muuten, ettei pömppömahaa ole lainkaan päässyt tulemaan!
Eteen-alas vaikka sitten vaan käynnissä pitää vatsalihakset kuitenkin jonkinmoisessa kunnossa.
Siis eihän massulihakset tässä ihan priimakunnossa ole, mutta me ollaankin tämän kuvan vaiheessa pääasiassa kävelty melkein 4 kuukautta... ;) Ei ole muuten selkäkään kamalasti notkahtanut, vaikka ei olekkaan pelissä aivan kunnolla.
Tyytyväinen pitää olla.   

Sanovat, että paraneminen kokonaan hevosen lapalihasvauriosta kestää kauan. Ovat oikeassa. Helmikuussa ajattelin, että no jaa… täähän on vain ihan pikkujuttu, eihän tuo ole kuin hieman epätasainen... ei kai tähän nyt kauhean kauan mene. Eihän? Joo, tiedän nyt paremmin. Menee aikaa ja paljon! Ja pitää olla varovainen sen kanssa, ettei tee vaan liikaa, ja täytyy olla todellakin kärsivällinen homman kanssa. Pitää kyllä vähän aina pyytää enemmän työtä, muttei koko ajan, eikä liikaa... ja täytyy muistaa pystähtyä välillä ja arvioida asiat uudelleen. On todellakin helppoa tehdä liikaa ja aiheuttaa uusi revähtymä… varsinkin alussa.

Yhtenä päivänä säikähdettiin oikein kunnolla. Taisin pyytää hieman liikaa työtä Pojulta (muttakun hommat meni niin himputin hyvin...;) ja se väsyi ja kompastui... todella pahasti. Hyppi könkkää pari askelta ja oli sitten todella epätasainen sen jälkeen. Tottakai siihen loppui heti meidän treeni ja vietiin poju sisään. Arvatkaas potkinko itseäni takapuoleen… himputti, kun olisi pitänyt vaan lopettaa muutamaa minuuttia aiemmin. Miksi, voi miksi pitikin vielä pyytää lisää työtä! No, me reagoitiin nopsaan ja annettiin myös kipulääkettä, kun sitä oli vielä hieman jäljellä kuurin loputtua. Päivä lepoa. Kyllä sitten huokaistiin kunnolla helpotuksesta, kun seuraavalla treenisessiolla kaikki oli ok! Mutta siis todella hyvä muistutus siitä, että Pitää Ottaa Rennosti!

Kahden kuukauden kuntoutuksen jälkeen tuntui siltä, että voitiin lähettää Willille päivitysmeidän työstä. Eli se oli sitten kompilaatio viimeisten viikkojen työstä. Todella hyviä kommentteja Williltä. Oli myös hyvä kuulla, että pitäisi ottaa askel taaksepäin ja antaa Pojun parantua vieläkin enemmän ennenkuin lisätään työtaakkaa oikealla. Ja tehtiin just niin. Työskentely oikealla oli sitten lähinnä käyntiä. Nyt sitten taas liinattiin enemmän kuin ratsastettiin. Juoksutettiin 5-6 päivää viikossa ja ratsastettiin ehkä kerran viikkoon. Tässä vaiheessa, kun tuo oli notkeampi ja vähemmän epätasainen, oli siis taasen parempi juoksuttaa kuin ratsastaa. Poju pysyi nyt taas isolla ympyrällä ilman mitään ryntäilyjä tai oikoteitä. Eli todella selkeää edistystä oli tapahtunut.

Me tehtiin suurin osa vaativammasta työstä vasemmalla. Meidän treenirutiiniksi tuli aluksi 10 minuutin kävely oikealla, sitten 5 minuuttia ravia oikealla. Ravia niin suurella alalla kuin mahdollista ja pidettiin jatkuvasti Pojun askellusta silmällä. Jos näytti siltä, että tuo oli epätasainen lähes koko ajan, palattiin takaisin käyntiin. Mutta onneksi tuon ravi parani jatkuvasti (vaikka se parannus tuntui hitaalta) oikealla tällä rutiinilla. Näytti olevan epätasainen vain parissa kohtaa kenttää; silloin kun kulma oli liian äkillinen sen lavalle... Pienemmät (siis pienemmät kuin noin 20x25m) ympyrät oli tosin hyvin vaikeita, eli niitä ei harrastettu sitten lainkaan ensi alkuun ja niitä yritettiin välttää. Pysyttiin siis mahdollisimman suurella ympyrällä (20x30-35m). Ja sitten noin 15-20min jälkeen oikealla käännyttiin vasemmalle. Ensin käyntiä 5 minuuttia ja sitten ravia 10 minuuttia. Vasemmalla vaadittiin enemmän ja enemmän työtä. Eli siis parempaa tahtia ja enemmän venytystä satunnaisilla pienemmillä volteilla. Intensiivisempää työtä siis. Ja tälleen ruvettiin kohottamaan Pojun kuntoa. Eli ravattiin kaksi kertaa enemmän ja intensiivisemmin vasemmalla kuin oikealla. Tämä rutiini me pidettiin pari viikkoa, ja se toimi todella hyvin Pojun kanssa! Paraneminen oli hidasta, mutta edistystä todellakin tapahtui aivan selvästi!

Viimeisen puolentoista viikon aikana ollaan sitten lisätty paljon enemmän laukkaa treeniin. Laukkaa oltiin kyllä harjoitettu aiemminkin, mutta lähinnä vasta paljon ravin jälkeen kun tuo oli kunnolla lämmennyt. Silloin jo huomasin, että laukka auttoi ravin laatuun. Se ikäänkuin aukaisi ravin paremmin. Mutta kun laukka oli todella jäykkää, ja varsinkin vasemmalla, niin jätettiin todellakin laukka ihan minimiin. Mutta nyt aloitin kokeilemaan laukkaa heti käynnin jälkeen. Siis pari raviaskelta ja siitä suoraan laukkaan. Ei mitään pitkiä laukkapätkiä vaan ihan vaan kierros pari ja sitten takaisin raviin. Ravi kuntoon ja sitten taas laukkasiirtymiä muutama tällätavoin. Kuten siis olin tehnyt tuossa tammikuun alussa ennen haveria. Mutta tosiaan vain puolenkymmentä siirtymää korkeintaan, ei sen enempää. Tämä tuntui auttavan todella paljon varsinkin oikean lavan liikkuvuuteen ja rentoutumiseen ravissa. Nyt ei ole kuin pieni aavistus epätasaisuudesta oikealla tiukimmissa kulmissa. Laukka tuntuu auttavan tosiaan lavan notkistamiseen ja yläpuolen lihasten aktivointiin. Oikealla tuo on myös ruvennut venyttelemään, mikä on aivan fantastista! Nyt voinkin työskennellä sen kanssa ihan tuollaisella 15-20m ympyrällä oikeallakin ilman suurempia ongelmia. Mutta pidän siltikin oikean puolen ravisessiot siinä 5 minuutissa. Hiljaa hyvä tulee, ja haluan olla täysin varma, että tuo on ok tämän rankemman työn kanssa, ennenkuin lisään treeniaikaa oikealla.

Vasemmalla teen saman homman. Siis laukkaa heti käynnin jälkeen. Laukka vasemmalla on paljon heikompaa kuin oikealla, mutta silti se auttaa todella paljon ravityöskentelyyn sen jälkeen. Ravi on paljon laadukkaampaa laukan jälkeen. Ravityöskentelyn laatu on huomattavasti parempaa huomattavasti nopeammin. Eli aiemmin sain hyvää, kunnollista ravityöskentelyä ehkä 5 minuutin ravaamisen jälkeen, mutta nyt se tulee heti laukan jälkeen.

Laukka siis todellakin irroittelee Pojun lihakset tällähetkellä todella hienosti.

Ehkä homma taas muuttuu parin viikon kuluttua… tästä näkee, miten dynaaminen pitää olla kuntoutusprosessissa. Hevosen liikkeen havainnointi ja analysointi, miten se reagoi erilaisiin treenimuotoihin, se on se homman avainasia. Mikä toimii tällä viikolla, voi vaatia optimointia seuraavalla.

Ja entäs sitten ratsastus?

Joo, on sekin parantunut. Tunnen, että sillä on paljon enemmän voimaa, se on notkeampi ja kantaa mua paremmin kaiken tämän juoksutustyön jälkeen. Mitä epätasaisuutta on vielä oikealla, sitä en edes tunne epätasaisuutena askeleessa ratsailta, se vaan näkyy hienoisena pään nousuna tiukemmissa kaarissa. Oikea ravi on oikeastaan paljon tasaisempi kuin vasen! Ei aavistustakaan miksi, mutta Pojun venytys ja rytmi on paljon tasaisempia oikealla ravissa. Katsotaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu!

Mutta viimeisellä ratsastuskerralla muutama päivä sitten oli taasen homma parantunut älyttömästi. Uskomatonta, miten paljon tällaisesta juoksuttamisesta tulee voimaa lisää... mutta niin sitä vaan tulee. Tapahtui jopa niin, että Poju teki aivan upean laukkasiirtymän oikealla kierroksella. Ihan noin vain kysymättä lähti laukka... ;) Asiaa auttoi iso pressusäkki, joka tuulessa liikkui läheisessä tarhassa. Mutta laukka ei ollut säikähdyksenomaista, vaan siirtymä oli lähes huomaamaton (!) ja laukka pysyi rauhallisena sen pari askelta, jonka annoin mennä. Tottakai pyysin heti raviin kun ymmärsin yllätykseltäni...

Mutta aivan selkeästi mennään oikeaan suuntaan! Ja melkein puoli vuotta haverista... kuten sanoin, nämä lihasvammat vaatii aikaa ennenkuin paranevat kokonaan. Henkilöt, jota ovat käyneet saman läpi, eivät todellakaan valehdelleet, kun kommentoivat, että siinä menee aikaa ja paljon.

Kärsivällisyyttä tarvitaan näissä asioissa.... Onneksi mulla on sitä vähän.

Juu ja tosiaan, Poju ei ole ollut lainkaan karsinalevossa. On ollut koko ajan ulkona päivät tarhassa kaverin kanssa, ja nyt yötkin laitumella muutaman muun hevosen kanssa. Tekee vaan hyvää lapalihakselle, kun on jatkuvasti pienessä liikkeessä ja nenä maassa samalla venytellen... Ja sosiaaliselle mielelle tekee hyvää olla laumassa.

Toivotaan, että seuraavalla kirjoituskerralla on lisää hyviä uutisia kuntoutuksesta.