Rehabilitation continues

Well! Things have indeed improved again. :) It is quite incredible how much more power he gets through the lunging work. During my next ride just days after writing up the previous update here, he even did a very smooth canter transition! We had some help from the nearby paddock; a big white tarpaulin sack was moving with the wind… Our boy-o did not really spook, but he just took up a very nice and quiet canter. I only asked him back to trot after a couple strides because he happened to be in a corner on right hand… My goodness, he has never done such a smooth transition to canter! I was just beaming after that. :D

At the moment we are still mixing up a lot of canter with the trot work. And his right canter is just getting better and he is now beginning to stretch into it (that is, use his topline) for about half of the time. Left canter is still lead mostly by shoulder, but he has the occasional good stretch, which gets a lot of praise from me!

Due to some weather and other issues, he has had about two days off per week the past three weeks. And I have to say that it has also been a good thing. Made us realise that his muscles need a bit more rest at this point. He is at the moment suppler after a day off. So, it’s been more like four days of lunging, one day of riding, and two days off in between all the work…

What prompted me to write this short update this ‘soon’ was the fact that today on the right hand he was totally level immediately and at all times!! :D Yahooooo (victory dance here)..! First time since he injured himself he did not take one unlevel step in the school. Not even a slight dipping of head at any stage. How wonderful is that!? :D ‘Small’ things like this just makes my day…

Ok, tomorrow is another day, and he may be a bit stiffer again… Still, we are getting there slowly but surely.

Their little herd was moved to another mahooosive summer field yesterday evening, and boy wasn’t it a good idea to take him out of it this morning. Let me tell you, there was a lot of ‘talking’ going on with the herd members both in the stables and still out in the field… Happily our boy comes when he is called and will let himself be caught, even if the field is fab and filled with grass. But neighing… that was excessive today. And we had good energy in the school. Not done much walking today… I have to confess. But as I said it went fa-habulous today nonetheless! :D 

The pull of the new field and all the pals out there was very apparent, since he barely had patience to finish his meal after workout! I mean, this Finnhorse chappy really does take his meals seriously! And this time it was… ‘ok, food… yea, finished, now can we goooo pleaseeee??’. Ooo, fine chap. Still completely gentlemanly and not a bad manner in sight, we walked in perfect harmony back to the field. Got met by the rest of the gang and off they went as soon as he was released... 

They had a very happy runaround yesterday in their big new field, and lots of lovely and varied herby-grass to eat all night, so maybe that has also suppled him up… The fact that he keeps on moving all the time a bit and then quite a lot more in bursts maybe doing a whole lot of good to his muscles.

Kuntoutusprosessi

Paljon käyntiä oikealla. Mutta kunnollista sellaista. 

Huokaistiin helpotuksesta, kun neljän viikon kävelyn jälkeen, tuo vaikutti ookoolta kentällä. Oli kyllä todella jäykkä lavaltaan, mutta kuitenkin se oli parantunut. Nyt vaan piti sitä ruveta jumppaamaan ja käyttämään pikkuhiljaa enemmän. Mutta tosiaankin pikkuhiljaa… Yhtenä päivänä tuo voi olla todella hyvä, toisena sitten saattaa olla hirveän jäykkä ja liikerata rajoittunut lavassa. Ihan normaalia, mutta tietysti turhauttavaa, kun selkeää edistymistä ei heti nää. Kävelytettiin sitä eteen-alas sekä liinassa että ratsailta kentällä. Kiva venytys ja hyvä tahti, Poju pystyi askeltamaan todella hienosti, vaikka lapalihas olikin jäykkä.

Tajusin nopsaan, että ratsastus oli parempaa liikuntaa sille tässä kuntoutuksen ensivaiheessa. Pystyin pyytämään siltä parempaa venytystä ja pitämään sen paremmin mahdollisimman isolla ympyrällä kentällä. Mutta jos juoksutin, tuolla oli tapana välttää työtä säntäämällä raviin tai laukkaankin kun pyysin vain kunnon käyntiä. Myös tuntuman pitäminen liinassa oli todella vaikeaa, koska tuo vältteli sitä nojaamalla sisäänpäin ja leikkaamalla ympyrää pienemmäksi. Ja tietysti haluttiin pitää se mahdollisimman suurella ympyrällä... Eli ratsastettiin paljon enemmän kuin aiemmin. Pääasiassa käynnissä ja pyytäen vain sitä eteen-alas venytystä.

Ravia ruvettiin lisäämään repertuaariin ensiksi maastossa suorissa linjoissa. Eli metsälenkillä ja niityn vieressä. Se toimi hyvin, eikä ollut mitään hajuakaan epätasaisuudesta tai ontumisesta. Jotta sitten aloitettiin ravaaminen myös pikkuhiljaa kentällä. Ensin liinassa vasemmalla ja sitten, kun se sujui hyvin, myös ratsailta. Ravi oikealla oli liinassakin ensi alkuun todella epätasaista. Ravattiin oikealla liinassa vain hyvin lyhykäisesti, lähinnä tarkastaen asian laadun. Ravi ratsailla oikealla aloitettiin todella varovaisesti ja ensin ravattiin vain suorissa linjoissa muutaman kerran per treenisessio.

Metsässä ruvettiin ravailemaan satulasta käsin. Tässä tosin vain käyntiä.

Vaikka Poju oli epätasainen oikeassa ravissa, ei tuo ollut enää kipeä. Tää oli siis hieman erilainen epätasaisuus kuin aiemmin; meille oli selvää, että lapalihas oli nyt tiukka, eikä kipeä. Huolellisen videon analysoinnin kautta havaitsin helmikuussa, että Poju laski oikean jalkansa maahan jännittyneesti. Nyt lapalihaksen ollessa vain kireä, oikea jalka laskeutui maahan yhtä rennosti kuin vasenkin. Eli siis oikean lapalihaksen jäykkyys aiheutti sen, ettei Poju pystynyt liikuttamaan oikeaa etujalkaansa vapaasti tarpeeksi eteen jotta meno olisi ollut tasaista. Eli siitä tämä epätasaisuus.

Ensimmäisiä ravipätkiä maastossa ratsain.
Huomaa muuten, ettei pömppömahaa ole lainkaan päässyt tulemaan!
Eteen-alas vaikka sitten vaan käynnissä pitää vatsalihakset kuitenkin jonkinmoisessa kunnossa.
Siis eihän massulihakset tässä ihan priimakunnossa ole, mutta me ollaankin tämän kuvan vaiheessa pääasiassa kävelty melkein 4 kuukautta... ;) Ei ole muuten selkäkään kamalasti notkahtanut, vaikka ei olekkaan pelissä aivan kunnolla.
Tyytyväinen pitää olla.   

Sanovat, että paraneminen kokonaan hevosen lapalihasvauriosta kestää kauan. Ovat oikeassa. Helmikuussa ajattelin, että no jaa… täähän on vain ihan pikkujuttu, eihän tuo ole kuin hieman epätasainen... ei kai tähän nyt kauhean kauan mene. Eihän? Joo, tiedän nyt paremmin. Menee aikaa ja paljon! Ja pitää olla varovainen sen kanssa, ettei tee vaan liikaa, ja täytyy olla todellakin kärsivällinen homman kanssa. Pitää kyllä vähän aina pyytää enemmän työtä, muttei koko ajan, eikä liikaa... ja täytyy muistaa pystähtyä välillä ja arvioida asiat uudelleen. On todellakin helppoa tehdä liikaa ja aiheuttaa uusi revähtymä… varsinkin alussa.

Yhtenä päivänä säikähdettiin oikein kunnolla. Taisin pyytää hieman liikaa työtä Pojulta (muttakun hommat meni niin himputin hyvin...;) ja se väsyi ja kompastui... todella pahasti. Hyppi könkkää pari askelta ja oli sitten todella epätasainen sen jälkeen. Tottakai siihen loppui heti meidän treeni ja vietiin poju sisään. Arvatkaas potkinko itseäni takapuoleen… himputti, kun olisi pitänyt vaan lopettaa muutamaa minuuttia aiemmin. Miksi, voi miksi pitikin vielä pyytää lisää työtä! No, me reagoitiin nopsaan ja annettiin myös kipulääkettä, kun sitä oli vielä hieman jäljellä kuurin loputtua. Päivä lepoa. Kyllä sitten huokaistiin kunnolla helpotuksesta, kun seuraavalla treenisessiolla kaikki oli ok! Mutta siis todella hyvä muistutus siitä, että Pitää Ottaa Rennosti!

Kahden kuukauden kuntoutuksen jälkeen tuntui siltä, että voitiin lähettää Willille päivitysmeidän työstä. Eli se oli sitten kompilaatio viimeisten viikkojen työstä. Todella hyviä kommentteja Williltä. Oli myös hyvä kuulla, että pitäisi ottaa askel taaksepäin ja antaa Pojun parantua vieläkin enemmän ennenkuin lisätään työtaakkaa oikealla. Ja tehtiin just niin. Työskentely oikealla oli sitten lähinnä käyntiä. Nyt sitten taas liinattiin enemmän kuin ratsastettiin. Juoksutettiin 5-6 päivää viikossa ja ratsastettiin ehkä kerran viikkoon. Tässä vaiheessa, kun tuo oli notkeampi ja vähemmän epätasainen, oli siis taasen parempi juoksuttaa kuin ratsastaa. Poju pysyi nyt taas isolla ympyrällä ilman mitään ryntäilyjä tai oikoteitä. Eli todella selkeää edistystä oli tapahtunut.

Me tehtiin suurin osa vaativammasta työstä vasemmalla. Meidän treenirutiiniksi tuli aluksi 10 minuutin kävely oikealla, sitten 5 minuuttia ravia oikealla. Ravia niin suurella alalla kuin mahdollista ja pidettiin jatkuvasti Pojun askellusta silmällä. Jos näytti siltä, että tuo oli epätasainen lähes koko ajan, palattiin takaisin käyntiin. Mutta onneksi tuon ravi parani jatkuvasti (vaikka se parannus tuntui hitaalta) oikealla tällä rutiinilla. Näytti olevan epätasainen vain parissa kohtaa kenttää; silloin kun kulma oli liian äkillinen sen lavalle... Pienemmät (siis pienemmät kuin noin 20x25m) ympyrät oli tosin hyvin vaikeita, eli niitä ei harrastettu sitten lainkaan ensi alkuun ja niitä yritettiin välttää. Pysyttiin siis mahdollisimman suurella ympyrällä (20x30-35m). Ja sitten noin 15-20min jälkeen oikealla käännyttiin vasemmalle. Ensin käyntiä 5 minuuttia ja sitten ravia 10 minuuttia. Vasemmalla vaadittiin enemmän ja enemmän työtä. Eli siis parempaa tahtia ja enemmän venytystä satunnaisilla pienemmillä volteilla. Intensiivisempää työtä siis. Ja tälleen ruvettiin kohottamaan Pojun kuntoa. Eli ravattiin kaksi kertaa enemmän ja intensiivisemmin vasemmalla kuin oikealla. Tämä rutiini me pidettiin pari viikkoa, ja se toimi todella hyvin Pojun kanssa! Paraneminen oli hidasta, mutta edistystä todellakin tapahtui aivan selvästi!

Viimeisen puolentoista viikon aikana ollaan sitten lisätty paljon enemmän laukkaa treeniin. Laukkaa oltiin kyllä harjoitettu aiemminkin, mutta lähinnä vasta paljon ravin jälkeen kun tuo oli kunnolla lämmennyt. Silloin jo huomasin, että laukka auttoi ravin laatuun. Se ikäänkuin aukaisi ravin paremmin. Mutta kun laukka oli todella jäykkää, ja varsinkin vasemmalla, niin jätettiin todellakin laukka ihan minimiin. Mutta nyt aloitin kokeilemaan laukkaa heti käynnin jälkeen. Siis pari raviaskelta ja siitä suoraan laukkaan. Ei mitään pitkiä laukkapätkiä vaan ihan vaan kierros pari ja sitten takaisin raviin. Ravi kuntoon ja sitten taas laukkasiirtymiä muutama tällätavoin. Kuten siis olin tehnyt tuossa tammikuun alussa ennen haveria. Mutta tosiaan vain puolenkymmentä siirtymää korkeintaan, ei sen enempää. Tämä tuntui auttavan todella paljon varsinkin oikean lavan liikkuvuuteen ja rentoutumiseen ravissa. Nyt ei ole kuin pieni aavistus epätasaisuudesta oikealla tiukimmissa kulmissa. Laukka tuntuu auttavan tosiaan lavan notkistamiseen ja yläpuolen lihasten aktivointiin. Oikealla tuo on myös ruvennut venyttelemään, mikä on aivan fantastista! Nyt voinkin työskennellä sen kanssa ihan tuollaisella 15-20m ympyrällä oikeallakin ilman suurempia ongelmia. Mutta pidän siltikin oikean puolen ravisessiot siinä 5 minuutissa. Hiljaa hyvä tulee, ja haluan olla täysin varma, että tuo on ok tämän rankemman työn kanssa, ennenkuin lisään treeniaikaa oikealla.

Vasemmalla teen saman homman. Siis laukkaa heti käynnin jälkeen. Laukka vasemmalla on paljon heikompaa kuin oikealla, mutta silti se auttaa todella paljon ravityöskentelyyn sen jälkeen. Ravi on paljon laadukkaampaa laukan jälkeen. Ravityöskentelyn laatu on huomattavasti parempaa huomattavasti nopeammin. Eli aiemmin sain hyvää, kunnollista ravityöskentelyä ehkä 5 minuutin ravaamisen jälkeen, mutta nyt se tulee heti laukan jälkeen.

Laukka siis todellakin irroittelee Pojun lihakset tällähetkellä todella hienosti.

Ehkä homma taas muuttuu parin viikon kuluttua… tästä näkee, miten dynaaminen pitää olla kuntoutusprosessissa. Hevosen liikkeen havainnointi ja analysointi, miten se reagoi erilaisiin treenimuotoihin, se on se homman avainasia. Mikä toimii tällä viikolla, voi vaatia optimointia seuraavalla.

Ja entäs sitten ratsastus?

Joo, on sekin parantunut. Tunnen, että sillä on paljon enemmän voimaa, se on notkeampi ja kantaa mua paremmin kaiken tämän juoksutustyön jälkeen. Mitä epätasaisuutta on vielä oikealla, sitä en edes tunne epätasaisuutena askeleessa ratsailta, se vaan näkyy hienoisena pään nousuna tiukemmissa kaarissa. Oikea ravi on oikeastaan paljon tasaisempi kuin vasen! Ei aavistustakaan miksi, mutta Pojun venytys ja rytmi on paljon tasaisempia oikealla ravissa. Katsotaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu!

Mutta viimeisellä ratsastuskerralla muutama päivä sitten oli taasen homma parantunut älyttömästi. Uskomatonta, miten paljon tällaisesta juoksuttamisesta tulee voimaa lisää... mutta niin sitä vaan tulee. Tapahtui jopa niin, että Poju teki aivan upean laukkasiirtymän oikealla kierroksella. Ihan noin vain kysymättä lähti laukka... ;) Asiaa auttoi iso pressusäkki, joka tuulessa liikkui läheisessä tarhassa. Mutta laukka ei ollut säikähdyksenomaista, vaan siirtymä oli lähes huomaamaton (!) ja laukka pysyi rauhallisena sen pari askelta, jonka annoin mennä. Tottakai pyysin heti raviin kun ymmärsin yllätykseltäni...

Mutta aivan selkeästi mennään oikeaan suuntaan! Ja melkein puoli vuotta haverista... kuten sanoin, nämä lihasvammat vaatii aikaa ennenkuin paranevat kokonaan. Henkilöt, jota ovat käyneet saman läpi, eivät todellakaan valehdelleet, kun kommentoivat, että siinä menee aikaa ja paljon.

Kärsivällisyyttä tarvitaan näissä asioissa.... Onneksi mulla on sitä vähän.

Juu ja tosiaan, Poju ei ole ollut lainkaan karsinalevossa. On ollut koko ajan ulkona päivät tarhassa kaverin kanssa, ja nyt yötkin laitumella muutaman muun hevosen kanssa. Tekee vaan hyvää lapalihakselle, kun on jatkuvasti pienessä liikkeessä ja nenä maassa samalla venytellen... Ja sosiaaliselle mielelle tekee hyvää olla laumassa.

Toivotaan, että seuraavalla kirjoituskerralla on lisää hyviä uutisia kuntoutuksesta. 

Rehabilitation process

A lot of walking on the right. 

To our relief after the 4 weeks of walking out only, he seemed to be ok. That is, he was very stiff on his shoulder, but it was healed. Now it would be just a matter of working it progressively more. But gently… easy does it. One day he would be completely fine and no sign of any unevenness or stiffness, then the next day he was completely stiff and restricted by the shoulder. All very normal I suppose, but oh so frustrating. We walked him long and low on the lunge and when ridden. Nice stretching and good pace, he could really stride despite his shoulder stiffness.

Pretty quickly I realised that riding was better at this early stage of rehabilitation. I could ask him to stretch more efficiently and keep him in as big a circle or oval as possible in the school whereas if I was lunging, he tended to avoid proper work by rushing off into trot and even canter as well as falling in on the circle and making the maintaining of contact with the lunge line almost impossible in a big circle. And we didn’t want to keep him in any small circle of course in the beginning. So, we rode a lot more than previously. Mainly walking in good pace and asking for a stretch.

Still lots of hacking, and introducing trot back into riding. Here in walk though! ;) 

Trotting we introduced first on straight lines. That is, while we were hacking out in the forest or the field. That seemed to go really well and there was no sign of any unlevelness. So, we gradually started to ask for trot in the school as well. First on the lunge and when it appeared that it was looking absolutely fine on the left rein, we started trotting him on the left also while being ridden. Trot on right while lunging was at first very unlevel. And we trotted him only very briefly on right to check for progress. Ridden trot on right in the school we introduced extremely carefully and trotted at first only on the long sides and just once or twice per session.

Even though he was unlevel on right trot, he was not sore on the shoulder anymore. This was subtly different type of unlevelness; to us it was clear that he was now very tight and restricted on the shoulder rather than sore. Careful observation on how his feet and hooves were hitting the ground revealed the difference: in February he was setting his right foot down tensely, now the right foot was just as relaxed as the left. It was just that the right shoulder muscle was tight from the injury and he obviously felt that he could not move the foot forward as freely as it was required. Hence the unlevelness.

Well, they say that shoulder muscle injuries in horses take a long time to heal and rehabilitate. They are right. In February I thought that, oh well, this one is just very minor really… just a very little bit of unlevelness… surely this one is not going to take that long to get better. Surely? Well, I know now better. It does take time! And you should take care not to over do things and be very patient about it. Push it, but not all the time and not too much… and remember to take stock and take a step back at times. After all, it is very easy to redo the damage… especially in the beginning.

We had a big scare one day when I think I was pushing him just that bit too much… He got tired and he stumbled… badly. He hopped a couple steps and then was very unlevel afterwards. Of course I stopped there and then and was blaming myself for not stopping just a couple minutes earlier… Darn one can be so stupid as to push it too far sometimes! It was quick action from us and luckily there was just a bit of anti-inflammatory pain killer left in his earlier prescription bottle. He got one dose of that and a day off. To our huge relief he was absolutely fine when we checked him next! But that was a good reminder to Take It Easy!

After two months of rehabilitation process we felt ready to send an update to Will. It was a compilation of the previous weeks’ work. Very good comments from Will. Also a good reminder that we should take a step back and let him get better before increasing any work on the right, that is, especially the trot. So we did just that and took a step back. Work on the right included mostly walking. Now we were again lunging more than riding. We slotted to lunging about 5-6 days a week and riding perhaps once a week. At this stage, when he was suppler and less uneven, it again was a lot better to lunge than to ride. He would now stay on a big circle and stride nicely on without trying to rush off or cut the circle small. So, very clear progress.

We did most harder work on the left rein. Gradually we built up a regime of 10 min walk on right, then 5 min trot on right. Trotting on as big an area as possible and keeping a close eye on his striding. If it looked like he was uneven all around, we would quickly stop and return to walk. But in fact he was slowly improving on the right trot with this regime. He seemed to be unlevel only on one or two spots on the arena; when he was taking a too sharp turn for his shoulder… Any smaller circle and he would be unlevel though… so we kept him on as big a circle as possible (up to 20x30-35m). And then we would turn to left rein after about 15-20min on right. First walking for 5 min and then trotting for 10min. On the left we would demand more and more gradually. That is, better pace and more stretch on the occasional smaller circles with more intensive work. Building up his fitness level this way. So, we did twice as much trotting on left as on right. This regime we kept for a couple weeks and it was working very well for him! The progress was slow, but there was very definite progress!  

The past week I have started to add a lot more canter into the process. We did introduce cantering earlier already, but mainly after quite a lot of trotting when he was thoroughly warmed up. I noticed already then that the cantering helped a lot to get his trot to open up better. But he was still bracing against it especially on the left, so I left cantering to minimum and indeed only did it when he was well warmed up. But now I have experimented with cantering pretty much straight after walking. Just a few strides of trot and on to canter. Mind you, again not any long stretches of cantering, but just a round or two or so and then back to trot. Establish trot and then again a couple more transitions. This seems to really help his trot work and especially on the right. Now there remains only a hint of unlevelness at occasions in trot. Canter seems to supple up the shoulder and help him work through his topline as well. On the right he also stretches to canter, which is brilliant. I can in fact now work him in a smaller circle (15-20m) without much problems also on the right hand. But I still keep the trot-canter sessions on the right at 5 min. Gradually does it, and I want to be sure that he is ok with this slightly harder work on right before increasing the exercise time.

On the left I do the same. That is, canter immediately after walking time. His canter on left is a lot poorer than on the right, but it still improves the trot afterwards. His trot is a lot better after these short bouts of canter. This gives me a lot better quality of work a lot quicker. That is, instead of working him only in trot and getting good work after maybe 5 min, I get the good work straight after cantering a circle or two.

So, canter definitely loosens him up better at the moment.

Maybe things change again in a couple weeks… this shows how dynamic you have to be in the rehabilitation process. Observation and analysis of your horse, how he moves and responds to different regimes is the key. One week this is good, next week something else might be better…

And what about riding then?

Yes, it has also gotten better. I can feel that he has more power, is more supple and can carry me better after all this lunging work. What unlevelness remains on the right in trot I don’t feel anymore when riding. If there is unlevelness, it is only slight nodding of the head on any occasional tight corner. In fact his right trot feels a lot better than his left. No idea why, but stretch is a lot more constant on the right and rhythm is better than on the left. We shall see next time when I ride what has happened!

But we are definitely getting there! Almost half a year on from the injury… As I said, these muscle injuries do take their time to heal completely! The people who have experienced these things before were not kidding when they said that it does take a long time.

Patience is what you need with these things… Luckily I seem to have some of it.

Oh and he indeed has not had any box rest at all. He has been together with his field buddy all this time, and now happily he is out day and night in a nice field with lots of good grass and a couple more nice horse friends. I think that that would do also good for his shoulder: graze-walking. Head low and slow walk… And herd environment is very good for his social mind. He is really happiest in a field with several horses.

Hoping that next update on our training I'll be again able to tell you all of our continuing progress. :)