Ei muuta kun
hyvää kuuluu ja homma paranee vaan.
Ollaan treenattu
pääasiallisesti samaan tyyliin kuin aiemmin, eli paljon laukkaa ravin sekaan.
Oikea laukka sen kun vaan paranee ja Poju venyy eteen hienosti noin puolet
ajasta. Eli siis käyttää niitä yläpuolen lihaksiaan. Vasen laukka etenee
vieläkin lähinnä lavasta, mutta aina välillä saa siihen muutaman hyvän eteen ja
alaspäin venymisen aikaiseksi. Ja multa paljon kehuja!
Sään ja muiden
juttujen takia poju on saanut noin kaksi lepopäivää viikossa viimeisen noin
neljän viikon ajan. Ja täytyy sanoa, että se on ollut vain hyvä asia. Auttoi
muistuttamaan, että lihakset tarttee lepoa aina välillä, ja ainakin tässä
vaiheessa. Eli on ollut paljon parempi ja notkeampi lepopäivän jälkeen. Siis
ollaan juoksutettu noin 4 päivää, ratsastettu yhtenä päivänä ja sitten kaksi
päivää lepoa siihen väliin.
Tuossa
englanniksi kirjoitinkin jo sinä samana päivänä (23. kesäkuuta), kun Poju oli
vihdoinkin täysin tasainen askeleessaan,
eikä ollut mitään aavistustakaan epätasaisuudesta missään vaiheessa! :D Juhuuuuuuu!!! Ekaa kertaa sitten
loukkaantumisensa jälkeen tuo ei ottanut siis yhtään epätasaista askelta. Ei siis edes pää ollut pilkkivä missään vaiheessa. Aivan mahtavaa. Tällaiset
‘pienet’ asiat pistää päivän paistamaan täälläpäin.
No, tuo oli kaksi
päivää täysin tasainen, ja sitten on ollut aivan pikkuriikkistä jäykkyyttä.
Mutta hyvin menee.
Tässä viime päivinä
olen havainnoinut, että tämä pieni epätasaisuus näyttää aiheutuvan siitä, että
Poju tahtoo nojata oikealla lavallaan sisään. Heti kun se on suora, ei edes
tiukimmissa kaarissa ole mitään epätasaisuutta havaittavissa. Ratsastin tuossa
lauantaina ja havaitsin, että Pojun kanssa tarttee nyt aloitella väistöjumppa.
Eli ei auta pitää sitä aivan suorassa, kun ympyrä vaan pienenee tuon halutessa nojata sisään... vaan pitää ruveta väistättämään sitä ulos aktiivisesti.
Willillä muuten on hyvä video pohkeenväistön avuista jne. Silleen meikäkin on
mennyt. Eli ulkojalka taaksepäin lantiosta, sisäpohje vaikuttaa normipaikalla,
hartiat hevosen lapojen mukaan ja
pidetään hevonen joko suorassa tai hienoisessa asetuksessa (no, hienoisessa
asetuksessa ympyrällä kuitenkin) kevyellä tuntumalla. Keskitytään rytmin ja
venytyksen ylläpitämiseen. Eilen ratsastaessa olikin sitten jo homma parempi.
Siis Poju ei nojannut yhtä paljon, ja väisti paremmin, eikä sitten ollut
epätasainen oikealla. Taitaa toimia.
 |
| Venytykset ei ole vielä parhainta mahdollista, vaikka rytmi on kyllä hyvä. Kuten näkyy, kaula ei vielä veny lavasta yhtä hyvin kuin viime syksynä. Tai yhtä hyvin kuin juoksuttaessa. Mutta kyllä se tästä. Ei ole muuten ainakaan mitään kauheaa lommoa satulan takana! Jotta lihaksia löytyy jo, ja tästähän se pitäisi vaan parantua. |
Olen myös
katsellut Pojun kasvavaa keskivartaloa... Ei siis ole vieläkään pömppömahaa,
kun kuitenkin käyttää näköjään vatsalihaksiaan, mutta lällyä on tullut vartalon
sivuille. Se pitää saada sulatettua... Eilen sitten aloitin ’uuden’ rutiinin.
Lämmittelyjuoksutukset (siis käyntiä oikealla kunnes venyy tuntumaan eteen-alas
ja askeltaa hyvin eteen yliastuen kunnolla, sitten ravia kunnes sama homma –
paitsi tuon ei tartte yliastua ravissa vielä… ja sama vasemmalla), ja sitten
selkään. Käyntiä molempiin suuntiin hyvässä temmossa eteen-alas ja sitten (kevyttä)
ravia sama homma. Ja varsinkin oikealla pohkeenväistöä suoristamaan Pojua.
Puoli tuntia meni tälläkertaa yhteensä kentällä. Ja sitten maastoon. Eilen niityn
ympärillä meni toinen puoli tuntia. Lähinnä käyntiä hyvässä temmossa ja pyysin
mahdollisimman paljon eteen-alas. En mennyt niityn ympäri kokonaan, vaan
puoleen väliin ja sitten käännyin, koska toiselle puolelle oli ilmestynyt iso
liuta lehmiä! Poju ei oikein ole varma lehmistä, jotta en halunnut heti
ratsailta käsin hommaa ruveta työstämään... varsinkin kun olin yksin. Jotta ees
taas mentiin neljä viisi kertaa. Kolmannella kerralla oli jo ihan lunki hevonen
alla. Ja ravikin sujui todella hienosti peräänannossa.
Eli nyt sitten
enemmän ratsastusta, silleen saan Pojun suoristettua paremmin kentällä, ettei
se nojaa lavaltaan sisään, ja sitten maastoilemaan jotta saadaan vähän enemmän
kaloreita kulutettua. Kuitenkin pidän aina lämmittelyjuoksutukset alussa. Siitä
näkee, miltä Pojusta tuntuu just sinä päivänä ja se saapi lihakset lämpimiksi
ilman mun painoa sen selässä.
Tää suoristushan
kyllä toimisi myös ohjasajolla. Mutta kuten tuossa aiemmin kerroin hommasta,
niin pojuhan menee koukkuun heti kun ohjasajaa... eli se ei nyt meillä ole
ratkaisu tähän hommaan. Kunhan tässä saadaan taas kunnon treeni päälle, niin
voisi ruveta harjoittelemaan sitä ohjasajoa enemmän sen kanssa. Siis opettamaan
sitä rentoutumaan kahdella pitkällä ohjalla. Viimeksi kun ajettiin, niin sitä
piti vielä ns. juoksuttaa kahdella ohjalla – eli ulko-ohja piti olla löysä ja
sisäohja suoraan kuolaimesta käteen. Muuten meni kaula sisään eikä homma
toiminut optimaalisesti.
Mutta tosiaan,
Pojun pieni lauma muutti toiselle ihanan isolle laitumelle tuossa reilu viikko
sitten. Ekana päivänä kun otin sen sieltä pois, niin johan oli
huutelumarkkinat! Onneksi se oli vaan hirnuntaa, ja tuo oli aivan yhtä helppo
taluttaa ja käsitellä kuin aiemminkin. Hieman oli kyllä keskittymiskyvyssä
parantamisen varaa treenisession aikana, mutta ei mitään sen kummempaa. ;) Ja
tosiaan se oli se eka päivä kun oli täysin tasainen. Liikkuivat todella paljon
ja iloisesti laitumellaan, jotta se voi olla syynä notkeuteen. Myös ruoka ei
ollut yhtä kiinnostavaa kuin takaisin laitumelle pääsy... yleensä tuo nuolee
kuppinsa putipuhtaaksi ja juo jne. mutta tälläkertaa se vaan häthätäisesti
imaisi ruuan ja sitten oli valmis lähtöön. :D Hyvä oli Poju viedä takas
niitylle, hyvät käytöstavat sillä oli vieläkin.
Nyt siis
rankempaa treeniä kehiin asteittain, ja katsotaan, miten Poju reagoi.
